Tää kysymys valtaa mieleni aina toistuvasti ja kiertää kehää, välillä kaikki on loistavasti mutta sitten taas en pysty olla palaamatta tähän.
Olen seurustellut 2,5 vuotta tämän ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Asuttiin vuosi yhdessä tässä välissä, mutta nyt olosuhteiden "pakosta" kumpikin lapsuudenkodissaan, keväällä olisi edessä muutto ...jonnekin. Nähdään pari kertaa viikossa / kerran viikossa, mutta minä haluaisin paljon enemmän.
Koska minusta tuntuu että rakastan häntä liikaa
ja en kestä sellaista määrää rakkautta
ja ainakaan en halua koskaan pettyä
joten mieluummin rikkoisin kaiken.
Jep. Hmm, pulma on siis siinä, että minusta tuntuu että haluaisin saada hänestä itselleni enemmän kuin voin saada. Romantiikkaa, rakkautta, syvällisiä puheita, Yhteyttä, seksiäkin kyllä kiitos, ihan kaikkea, tuntea vieläkin paremmin, tuntuu että jotain jää puuttumaan! Ollaan koettu yhdessä vaikka mitä seikkailuja, aivan mahtavia ja sitten hankaliakin, minä pystyn avoimesti kertomaan hänelle kaiken ja puhun tunteista, hän sanoo ettei osaa, ei miehet osaa puhua tunteista, on paljon kiinnostavampiakin asioita!, mutta haluan olla sinun kanssa.
Hulluksihan tässä tulee. :D Mitä mitä teen? Tiedän minä tiedän ettei toista voi omistaa, en ole mustasukkainen enkä halua omistaa ketään mutta haluan että kumppani on kuitenkin juuri Se spesiaalihenkilö, omassa erityisessä asemassaan minulle ja näin kasvetaan kumpikin yhdessä. Onko meillä vaan niin erilaiset rakkauskäsitykset, kumpikin pidetään toisistamme paljon mutta ehkä eri tavalla, ihan eri maailmoissa, voiko näin toimia?
Olen seurustellut 2,5 vuotta tämän ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Asuttiin vuosi yhdessä tässä välissä, mutta nyt olosuhteiden "pakosta" kumpikin lapsuudenkodissaan, keväällä olisi edessä muutto ...jonnekin. Nähdään pari kertaa viikossa / kerran viikossa, mutta minä haluaisin paljon enemmän.
Koska minusta tuntuu että rakastan häntä liikaa
ja en kestä sellaista määrää rakkautta
ja ainakaan en halua koskaan pettyä
joten mieluummin rikkoisin kaiken.
Jep. Hmm, pulma on siis siinä, että minusta tuntuu että haluaisin saada hänestä itselleni enemmän kuin voin saada. Romantiikkaa, rakkautta, syvällisiä puheita, Yhteyttä, seksiäkin kyllä kiitos, ihan kaikkea, tuntea vieläkin paremmin, tuntuu että jotain jää puuttumaan! Ollaan koettu yhdessä vaikka mitä seikkailuja, aivan mahtavia ja sitten hankaliakin, minä pystyn avoimesti kertomaan hänelle kaiken ja puhun tunteista, hän sanoo ettei osaa, ei miehet osaa puhua tunteista, on paljon kiinnostavampiakin asioita!, mutta haluan olla sinun kanssa.
Hulluksihan tässä tulee. :D Mitä mitä teen? Tiedän minä tiedän ettei toista voi omistaa, en ole mustasukkainen enkä halua omistaa ketään mutta haluan että kumppani on kuitenkin juuri Se spesiaalihenkilö, omassa erityisessä asemassaan minulle ja näin kasvetaan kumpikin yhdessä. Onko meillä vaan niin erilaiset rakkauskäsitykset, kumpikin pidetään toisistamme paljon mutta ehkä eri tavalla, ihan eri maailmoissa, voiko näin toimia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.