No niin, nyt se sitten tuli se heureka ,nyt 30 vuotiaana miksi elämäni on mennyt tähän asti v-tuix.
Tänään aamukahvit juotuani tajusin että vika ei ole minussa vaan siinä kuinka kieroon minut on kasvatettu.
Viikonloppuna taas tyrmäsin kaksi treffiehdotusta ja maanantai aamuna itkin miksi olen yksin vielä tämän ikäisenä.
Äitini on kasvattanut minut epäinhimilliseksi jää prinsessaksi jolle vain paras kelpaa, uskomatonta eten ole tajunnut sitä ennemmin, lisäksi havahduin että kaveripiirissäni ja muuallakin ympärilläni tämän olevan yleisempi ilmiö kuin ihmiset edes älyävät.
Nuorempana oli pari hurjaa kapinavaihetta jolloin elin rokki elämää, tämä aiheutti sen että äitini ns: "hylkäsi" tyttärensä koska ei elänyt "täydellistä" elämää, mikään ei ole koskaan kelvannut, kaikissa miehissä on jokin vika, kaikissa kavereissani on jokin vika, tämä on ajanut minut kerta toisensa jälkeen hylkäämään monia kevereita joita olen myöhemmin kaivannut ja miehiä joita olen jäänyt harmittelemaan etten antanut mahdollisuutta ja tutustunut paremmin.
Tämä ilmiö on vaarallinen, tuttavapiirissäni naisten vaatimukset ovat ajaneet perheitä ulosotoon, konkursseihin, eroihin, sydän suruihin, pohjattomiin velkakierteisiin ja lopulta yksinäisyyteen, kaiken huipuksi 2000 luku suorastaan lietsoo naistenlehdissä, sisustus lehdissä,tv. sarjoissa, mainoksissa, kosmetiikateollisuudessa jne... elämää täydellisenä naisena.
Käsi ylös naiset nyt, kuinka moni teistä on saanut tyypillisen täydellisen tyttären kasvatuksen, ja käsi ylös miehet kuinka monella on tyttöystävä tai vaimo joka on "kuningatar".
Tänään aamukahvit juotuani tajusin että vika ei ole minussa vaan siinä kuinka kieroon minut on kasvatettu.
Viikonloppuna taas tyrmäsin kaksi treffiehdotusta ja maanantai aamuna itkin miksi olen yksin vielä tämän ikäisenä.
Äitini on kasvattanut minut epäinhimilliseksi jää prinsessaksi jolle vain paras kelpaa, uskomatonta eten ole tajunnut sitä ennemmin, lisäksi havahduin että kaveripiirissäni ja muuallakin ympärilläni tämän olevan yleisempi ilmiö kuin ihmiset edes älyävät.
Nuorempana oli pari hurjaa kapinavaihetta jolloin elin rokki elämää, tämä aiheutti sen että äitini ns: "hylkäsi" tyttärensä koska ei elänyt "täydellistä" elämää, mikään ei ole koskaan kelvannut, kaikissa miehissä on jokin vika, kaikissa kavereissani on jokin vika, tämä on ajanut minut kerta toisensa jälkeen hylkäämään monia kevereita joita olen myöhemmin kaivannut ja miehiä joita olen jäänyt harmittelemaan etten antanut mahdollisuutta ja tutustunut paremmin.
Tämä ilmiö on vaarallinen, tuttavapiirissäni naisten vaatimukset ovat ajaneet perheitä ulosotoon, konkursseihin, eroihin, sydän suruihin, pohjattomiin velkakierteisiin ja lopulta yksinäisyyteen, kaiken huipuksi 2000 luku suorastaan lietsoo naistenlehdissä, sisustus lehdissä,tv. sarjoissa, mainoksissa, kosmetiikateollisuudessa jne... elämää täydellisenä naisena.
Käsi ylös naiset nyt, kuinka moni teistä on saanut tyypillisen täydellisen tyttären kasvatuksen, ja käsi ylös miehet kuinka monella on tyttöystävä tai vaimo joka on "kuningatar".
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole nyt ihan varma, onko tämä oikeasti nainen, joka kirjoittaa, vai joku mies joka esiintyy naisena. Joka tapauksessa, molemmilla sukupuolilla on varmaan samaa vikaa, eli ei olla realiteeteissa, vaan haetaan jotain täydellistä "kiiltokuvaelämää". Nykyajan pinnallinen maailmankuva on todellakin vaarallinen. Ihmiset eivät kohtaa toisiaan ihmisinä, vaan esitetään jossain yökerhoissa tiettyjä rooleja ja pyritään pääsemään johonkin (varmaankin tv-sarjoista omaksuttuihin) sosiaalisiin asemiin.
Mies mullekin tuli tuosta mieleen. Ei kuulostanut todellakaan naiselta eikä etenkään "prinsessalta". Ruikuttavalta prinssiltä enemmänkin. Onkohan jonkun tyttöystäväehdokkaan äityli ollut vähän pelottava.
Minä kyllä tunnistin hyvin paljon itseäni aloittajan tekstistä, ja nainen olen.
Molemmat vanhemmat olivat sellaisia, että tekivät minusta perfektionismin. Vanhempani ovat aika iäkkäitä, ja kasvattaneet minut haukkumalla ja syyllistämällä, koskaan en saanut kiitosta tai kehuja mistään. Jos koulussa tuli kokeesta esim. 9,5, ei kiitelty, vaan sanottiin että "mene lukemaan lisää, et sinä kaikkea osaa koska et saanut kymppiä".
Ja tuo on niin tuttua mitä tekstissä kuvasit. Minua haukuttiin koko ajan. Kaikkia tapojani, luennettani, ulkonäköäni, pukeutumista, kaikissa kavereissani oli jotain vikaa, miehiä en uskaltanut tuoda ollenkaan kotiin, mutta kun vasta parikymppisenä yhden toin vanhempani eivät edes meinanneet puhua hänelle tai katsoa häneen päinkään. Harrastuksia haukuttiin, ensin sitä että harrasti ja kun lopetti haukuttiin siitäkin että lopetti. Vanhemmillani oli kaikkeen mahdollisimman kielteinen asenne. Omia mielipiteitä tai tuntemuksia minulla ei koskaan saanut olla. Koulussa minua kiusattiin, enkä todellakaan uskaltanut kertoa asiasta kotona, koska asenne olisi ollut "oma syy että sinua kiusataan". Harvoin sain mihinkään maksullisiin juttuihin rahaa lapsena, vaikka rahasta ei ollut varsinaisesti pulaa, ja siitäkin sitten syyllistettiin pitkän aikaa.
Ja tämä "kasvatus" on aihettanut hyvin paljon vaikeuksia myös myöhemmässä elämässä. Arkuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, epävarmuutta, ja pahimpana tunteen siitä etten koskaan kelpaa mihinkään tai kenellekään sellaisena kuin olen.
Onneksi vanhempani ovat myöhemmin kautta rantain pahoitelleet näitä juttuja, erityisesti äitini. Hän on jopa suoraan oma-aloitteisesti myöntänyt elämänvaikeuksieni johtuvan lapsuudesta.
mutta korkeat odotukset miesten suhteen on minunkin ongelmani ollut (huom. mennyt aikamuoto!). minulla ei johtunut kyllä kasvatuksesta. en tiedä mistä, ehkä lapsena lukemastani roskakirjallisuudesta, kuten Raamatun kultaisista kertomuksista, josta sain täysin perusteettoman idealistisen kuvan miehestä viisaana, lempeänä, epäitsekkäänä ja vahvana ja ties minä. luulin että löytäisin sellaisen miehen, sielunkumppanini, ja eläisimme onnellisina hamaan hautaan. mieshän ei tyypillisesti ole sellainen, joten petyin aina. nykyään en etsi täydellistä miestä, vaan miehiä, joilla on edes jotain annettavaa minulle, edes hetkeksi. mitä siitä jos mies on huumorintajuton ja epävarma, kunhan hän toimii sängyssä, keittiössä tai puutarhassa. ja mikään ei todellisuudessa estä pitämästä useaa miestä eri tarpeeseen, kunhan ketään ei johdeta harhaan.
ihmisiltä ylimalkaan ei kannata odottaa juuri mitään, ei miehiltä eikä naisilta. sillä tavoin voi elää paljon rennomman ja onnellisemman elämän. tämähän ei sulje pois rakkautta. päin vastoin, ehkä on suurempaa rakkautta olla hyvä toiselle odottamatta vastapalvelusta vaikkapa uskollisuuden muodossa.
hyvä aloitus.
terv. entinen prinsessa
"ihmisiltä ylimalkaan ei kannata odottaa juuri mitään, ei miehiltä eikä naisilta. sillä tavoin voi elää paljon rennomman ja onnellisemman elämän. tämähän ei sulje pois rakkautta."
Tämä oli hyvä pätkä. Olen itsekin huomannut, että mitä vähemmän ihmisiltä odottaa, sitä iloisempi on niistä ohimenevistä hauskoista ja hyvistä hetkistä, mitä ihmisten kanssa silloin tällöin syntyy.
Liian suuret odotukset melkein missä tahansa asiassa rakentavat massiivista pettymystä, kun korttitalo joskus alkaa luhistua. Elämässähän voi pärjätä ihan hyvin ilman odotuksia, tekee vain asiat niin kuin osaa.
Joo, olen tavannut naisia, jotka ovat narsisteja, yleensä Suomessa
jos nainen ei ole läski, on hän narsisti.