Minä olin peruskoulun ja lukion aikana ihastunut kolmeen tyttöön. En siis yhtä aikaa kolmeen, vaan ala-asteella yhteen, yläasteella yhteen ja lukiossa yhteen. Lukion ensimmäisenä vuonna oli erikoinen ajanjakso, jolloin en ollut ihastunut kehenkään, ihastuin lukiossa vasta toisena vuonna erääseen jalkapalloilijatyttöön, joka oli alemmalla vuosikurssilla.
Armeija-aikana tämä lukioihastus pikkuhiljaa haihtui, koska en nähnyt tyttöä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Yhtenä yönä maatessani punkassani päätin, että pyydän tätä ihastustani daamikseni RUK:n kurssijuhlaan. Aamulla tulin kuitenkin järkiini ja päätin olla pyytämättä. Lopullisesti asian ratkaisi se, etten päässyt RUK:uun eikä AUK:n kurssijuhlaan tarvinnut daamia.
Armeijan jälkeen olen nyt elänyt jo vuosia ihastumatta kehenkään. Epäilen tämän johtuvan yleisen aikuistumisen ja järkevöitymisen ohella siitä, että maailmankuvani on tullut realistisemmaksi. Olen alkanut ymmärtää naisten ajatusmaailmaa ja todennut sen jokseenkin vastenmieliseksi. Lisäksi olen ymmärtänyt ja alkanut hyväksyä oman paikkani maailmassa. Olen oivaltanut, ettei minua ole tarkoitettu elämään naisen kanssa eikä naisia minun kanssani. Olemme siihen liian erilaisia. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö haluaisi seksiä naisten kanssa. Haluan ja kovasti, mutta muutoin tulen hyvin toimeen ilman naista.
Mites teillä muilla? Vieläkö ihastutte kuten teinit?
Armeija-aikana tämä lukioihastus pikkuhiljaa haihtui, koska en nähnyt tyttöä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Yhtenä yönä maatessani punkassani päätin, että pyydän tätä ihastustani daamikseni RUK:n kurssijuhlaan. Aamulla tulin kuitenkin järkiini ja päätin olla pyytämättä. Lopullisesti asian ratkaisi se, etten päässyt RUK:uun eikä AUK:n kurssijuhlaan tarvinnut daamia.
Armeijan jälkeen olen nyt elänyt jo vuosia ihastumatta kehenkään. Epäilen tämän johtuvan yleisen aikuistumisen ja järkevöitymisen ohella siitä, että maailmankuvani on tullut realistisemmaksi. Olen alkanut ymmärtää naisten ajatusmaailmaa ja todennut sen jokseenkin vastenmieliseksi. Lisäksi olen ymmärtänyt ja alkanut hyväksyä oman paikkani maailmassa. Olen oivaltanut, ettei minua ole tarkoitettu elämään naisen kanssa eikä naisia minun kanssani. Olemme siihen liian erilaisia. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö haluaisi seksiä naisten kanssa. Haluan ja kovasti, mutta muutoin tulen hyvin toimeen ilman naista.
Mites teillä muilla? Vieläkö ihastutte kuten teinit?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En. Todellisuus löi vuosi pari sitten ns. päin pläsiä kun aloin ymmärtämään käytettyjen vittujen lukumäärän. Kaikki oli vielä viisi vuotta sitten paljon ruusuisempaa ja tunnusti oikeasti siltä, että löytää vielä joskus jonkun jolle voi oikeasti antaa suuseksiä.
Entäs Superneitsyt?
superneitsyt
Itselläni teininä oli enemmän mielessä esim.musiikinkuuntelu kuin tytöt. Muistan kyllä kun joskus yöllä makasin sängyssä ja ajattelin jotain että olishan se tyttöystävä kiva. Vähän samaan tapaan kuin naiset täällä foorumilla sanovat jotain "no en mä niinku tiiä mut oishan se mies silleen ihan jees".
Ja periaatteessa libido oli tuolloin jo täysin kehittynyt mutta seksitarpeet tuli hoidettua yksin ja kai se oli silloin vielä uutta. Minulla oli minuun palavasti rakastunut nettityttöystävä jonka melkein tapasin (ja tiedän että hän oli oikeasti rakastunut kaverini kautta) kun olimme 15-16 mutta itseäni ei hirveästi kiinnostanut vielä siinä iässä joten dissasin hänet melkein kuin nainen tavismiehen, vaikka hän oli nätti ja puhui millaista seksiä haluaisi (suurpiirteisesti) jne.
Kohtalon ivaa on että silloin ei kehdannut pikkumatkaa tosissaan tehdä aidosti kiinnostuneen 16-vuotiaan naisen tähden mutta nyt voisi tehdä heti vaikka tuhannen kilometrin matkan mutta harvoinpa sellaista tilannetta tulee. Hmm. Ja entisen koulukaverini mukaan 50% tytöistä oli kiinnostunut minusta silloin.
-
Yksi asia mitä ei ikinä voi tietää on se millaista seksi olisi tuon ikäisenä ollut kun asiat olivat jotenkin yksinkertaisempia ja spontaanimpia ja silloinen 'tyttöystäväni' olisi varmaan voinut siihen aloitteen tehdä mutta sitä samaa tunnetta tuskin enää näin vanhana saavuttaa.
Muistan että joskus olin myös lyhyesti ihastunut johonkin matalaääniseen blondiin mutta se meni aikanaan ohi, joskus syksyllä myöskin kymmenisen vuotta sitten.
Eli teininä olin liian itsenäinen voidakseni hirveämmin ihastua ja joskus 21-vuotiaana ehkä heräsin nykyiseen tilaani eli siihen että pystyn fantasioimaan melkein naisesta kuin naisesta ja omien mielikuvien pohjalta ruveta tekemään siitä projektia. Mistään 'jalat alta' naiivista ihastumisesta ei kuitenkaan ole kyse ja kohde voi todella nopeasti ja opportunistisestikkin kuten on mielestäni ihan oikein koska fantasia ei ole todellisuutta ja omien haaveiden neitsytnainenkin pyörittelee monesti kymmentä miestä kulissien takana. Tämä kannattaisi ymmärtää ja pitää aina mahdollisimman monta naista varalla ennen kuin on liian myöhäistä. Jotenkin itselläni on kuitenkin vielä osittain semmoine naurettava esto päällä että tunnen itseni jotenkin pahikseksi jos edes kaveeraan enemmän kuin yhden naisen kanssa yhtä aikaa.
Tuon takia minulla oli esim.viime vuonna mahdollisesti erittäin hyviä tilanteita hukkaan koska keskityin yhteen kylmään tyttöön toivoen että jotain tapahtuisi mutta toivottavasti se oli elämäni viimeinen epätoivoinen rakennusprojekti.