Seurustelin poikaystäväni kanssa vähän yli vuoden, olen siis iteskin poika. Suhteen alku oli huumaa niinkuin yleensä onki, olin poikaystävälleni ensimmäinen. Suhteen alussa minä itse olin epävarma haluanko olla vakavissani, vaikka seurustelimme pussailin muita kännissä, olin myös ihana poikaystävälleni. Arki oli mukavaa ja sitten suhteemme muuttui kaukosuhteeksi kun itse muutin toiseen kaupunkiin. Väli teki hyvää suhteelle, ja poikaystäväni kävi n. 2vk välein luonani ja minä hänen luona. Kesän asuin hänen luonaan. Syksyn saavuttua poikaystäväni muuttui samanlaiseksi kuin minä suhteen alussa. Flirttaili muille, pussaili yms. Hän sanoikin että nauttii tavallaan tilanteesta kun minä nyt olen hänen peräänsä ja yritän puhua hänelle järkeä.
Puhuimme pari kk sitten erosta kun poikaystäväni oli kiinnostunu erääsätoisesta pojasta. Hän kävi pojan luona ja minäkin olin sielä, he olivat poikaystäväni mielestä hyviä kavereita. En tietenkään pystynyt olemaan luonnollinen tilanteessa. Nyt kumminkin suhteemme on tullut tien päähän koska poikaystäväni on tämän pojan perään. Hän ei kuulemma tunne enää mitään minua kohtaan, muutakuin sen että olemme hyviä ystäviä. Itse minä olen murheen murtama. Tunnen vahvaa rakkautta poikaystävääni. En tiedä mitä teen /: Poikaystäväni puhui kauan sitten että haluaisi olla sinkkuna homobaarissa ja kokeilla yms koska ei ole koskaan ollut. Ymmärrän hyvin häntä. Toivon että tämä on nyt vain kokeiluvaihe ja hän palaa minun luokseni. Eihän sitä voi varmuudella sanoa mutta mitä mieltä olette? Olisko suhteessa mtn toivoa enää myöhemmin? Vai lamaannuttaako aika tunteet? Exäni haluaa olla edelleen yhteydessä minuun ja jutella. Kun sanoin että se on minulle vaikeaa hän tavallaan suuttui... Mutta toisaalta jos en pidä yhteyttä' niin hän tajuaa mitä menetti. Mutta haluaisin kumminkin olla osa hänen elämäänsä, edes ystävänä... Ja tämä uus poika ei ole yhtään hänen tyylinensä. Aina kun kadulla on mennyt joku hyvännäköinen poika hänen mielestään niin tämä poika on täysin erilainen. ns. paha poika. Tytötkkin kiintyy ns. pahoihin poikiin. Ehkä tämä on vain jtn hetken huumaa. Pitää antaa aikaa...
Puhuimme pari kk sitten erosta kun poikaystäväni oli kiinnostunu erääsätoisesta pojasta. Hän kävi pojan luona ja minäkin olin sielä, he olivat poikaystäväni mielestä hyviä kavereita. En tietenkään pystynyt olemaan luonnollinen tilanteessa. Nyt kumminkin suhteemme on tullut tien päähän koska poikaystäväni on tämän pojan perään. Hän ei kuulemma tunne enää mitään minua kohtaan, muutakuin sen että olemme hyviä ystäviä. Itse minä olen murheen murtama. Tunnen vahvaa rakkautta poikaystävääni. En tiedä mitä teen /: Poikaystäväni puhui kauan sitten että haluaisi olla sinkkuna homobaarissa ja kokeilla yms koska ei ole koskaan ollut. Ymmärrän hyvin häntä. Toivon että tämä on nyt vain kokeiluvaihe ja hän palaa minun luokseni. Eihän sitä voi varmuudella sanoa mutta mitä mieltä olette? Olisko suhteessa mtn toivoa enää myöhemmin? Vai lamaannuttaako aika tunteet? Exäni haluaa olla edelleen yhteydessä minuun ja jutella. Kun sanoin että se on minulle vaikeaa hän tavallaan suuttui... Mutta toisaalta jos en pidä yhteyttä' niin hän tajuaa mitä menetti. Mutta haluaisin kumminkin olla osa hänen elämäänsä, edes ystävänä... Ja tämä uus poika ei ole yhtään hänen tyylinensä. Aina kun kadulla on mennyt joku hyvännäköinen poika hänen mielestään niin tämä poika on täysin erilainen. ns. paha poika. Tytötkkin kiintyy ns. pahoihin poikiin. Ehkä tämä on vain jtn hetken huumaa. Pitää antaa aikaa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.