Kuinkahan moni alamaissa oleva mies joka ilmoittaa ongelmikseen "masennuksen" ,"motivaation puutteen" ja "yksinäisyyden" jne. on yksinkertaisesti naisen puutteessa? Mutta ei kehtaa sanoa suoraan kysyttäessä jollekkin psykologitädille tai kenelle sanookin.
On jotenkin ylevää ja mystistä sanoa että on 'masentunut' ilmoittamatta syytä.
Itse tulin kaapista heteroseksuaalisina vasta reilusti parikymppisenä enkä vieläkään oikein kehtaa puhua mistään naisista liittyvästä esim.vanhempien kanssa muuten kuin varoen. Enemmän kuitenkin äitini kuin isän kanssa; vaikka en usko että nainen voi ymmärtää miehen halujen voimakkuutta eikä sellaisista tietysti omalle äidille hirveän yksityiskohtaisesti puhuta. Isäni taas on vähän hiljainen ja joskus yritti ollessani melko pieni selittää minulle jotain 'kukka ja mehiläiset' juttuja mutta sitten jotenkin murtui, lopetti ja lähti pois. Niin äitini kuin isänikin ovat altistuneet uskonnolliselle paatokselle lapsina muttei kumpikaan ole kuitenkaan uskovainen. Vielä ollessani teini äitini oli joskus hermostuneen oloinen jos pelkästään näin yläosattoman naisen tv:ssä. Jälkeenpäin tuo asenne tuntuu aika loukkaavalta mutta kai äitini ei voinut sille mitään.
-
Toisaalta tuosta kai minulle on jäänyt jonkunlainen vastenmielisyys ihmisiä kohtaan jotka puhuvat avoimesti jutuistaan, vaikka älyllisesti olenkin sellaisen yläpuolella enkä "kunnioita" turhan takia "käyttämättömiä" naisia (tai naisia joiden neitsyys säilyi kauan) kuten ATM:t (ja monet itseään mukavina pitävät miehet tekevät, naisia alistavalla tavalla). Oikeastaan olen päässyt paljolti yli tuosta mutta miesten tyttöystävilleen osoittamat julkiset hellyydenosoitukset kyllä jollakin lailla ällöttää. On vastenmielistä nähdä toinen mies tunteellisena reppanana jonkun naisen takia toisten nähtävänä. Ehkä osin siksi että se muistuttaa omista heikkouksista samalla tavalla kuten lapsen itku ärsyttää muistuttamalla lapsuudesta. Tuntuisi että aidosti vahva mies ei tarvitsisi tuollaista ja voisi nähdä naisen ihan hauskanpitovälineenä. Kai osa alfamiehistä voikin, ja ovat sillä tavalla henkisesti enemmän aikuisia kuin lemmenkipeät poikaystävämiehet. Mutta se ihmisille sallittakoon.
Mieskavereitakaan keille vuodattaa ei ole paljon muualla kuin netissä.
On jotenkin ylevää ja mystistä sanoa että on 'masentunut' ilmoittamatta syytä.
Itse tulin kaapista heteroseksuaalisina vasta reilusti parikymppisenä enkä vieläkään oikein kehtaa puhua mistään naisista liittyvästä esim.vanhempien kanssa muuten kuin varoen. Enemmän kuitenkin äitini kuin isän kanssa; vaikka en usko että nainen voi ymmärtää miehen halujen voimakkuutta eikä sellaisista tietysti omalle äidille hirveän yksityiskohtaisesti puhuta. Isäni taas on vähän hiljainen ja joskus yritti ollessani melko pieni selittää minulle jotain 'kukka ja mehiläiset' juttuja mutta sitten jotenkin murtui, lopetti ja lähti pois. Niin äitini kuin isänikin ovat altistuneet uskonnolliselle paatokselle lapsina muttei kumpikaan ole kuitenkaan uskovainen. Vielä ollessani teini äitini oli joskus hermostuneen oloinen jos pelkästään näin yläosattoman naisen tv:ssä. Jälkeenpäin tuo asenne tuntuu aika loukkaavalta mutta kai äitini ei voinut sille mitään.
-
Toisaalta tuosta kai minulle on jäänyt jonkunlainen vastenmielisyys ihmisiä kohtaan jotka puhuvat avoimesti jutuistaan, vaikka älyllisesti olenkin sellaisen yläpuolella enkä "kunnioita" turhan takia "käyttämättömiä" naisia (tai naisia joiden neitsyys säilyi kauan) kuten ATM:t (ja monet itseään mukavina pitävät miehet tekevät, naisia alistavalla tavalla). Oikeastaan olen päässyt paljolti yli tuosta mutta miesten tyttöystävilleen osoittamat julkiset hellyydenosoitukset kyllä jollakin lailla ällöttää. On vastenmielistä nähdä toinen mies tunteellisena reppanana jonkun naisen takia toisten nähtävänä. Ehkä osin siksi että se muistuttaa omista heikkouksista samalla tavalla kuten lapsen itku ärsyttää muistuttamalla lapsuudesta. Tuntuisi että aidosti vahva mies ei tarvitsisi tuollaista ja voisi nähdä naisen ihan hauskanpitovälineenä. Kai osa alfamiehistä voikin, ja ovat sillä tavalla henkisesti enemmän aikuisia kuin lemmenkipeät poikaystävämiehet. Mutta se ihmisille sallittakoon.
Mieskavereitakaan keille vuodattaa ei ole paljon muualla kuin netissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
AP: minä, mutten jaksa nyt rustailla.. Ehkä joskus eksyn uudestaan tälle foorumille ja kirjoitan :)
Kyllä se niin on. Parent-child relation eli tavallaan se estyneisyys kyllä voi usein siirtyä lapseen ja nykyaikana vaatimus avoimuuteen näissä asioissa on tarpeen. On kyllä huono asetelma mikäli on jo lapsesta saakka "paitsiossa" niistä jutuista.
Eli lapsoset leikkikää ajoissa myös tyttöjen kanssa tai treenatkaa kuin eläin urheilu-staraksi jossain lajissa.
Eihän sitä voi yleistää koska ihmiset ovat aina yksilöitä miten paljon hempeilee. Kyllä se rohkeutta sinänsä vaatii.
Tuskin monikaan nainen tahtoisi täysin tunteet skippaavaa miestä?
Lapsen itku tai se julkinen hempeily ei aiheuta minulla mitään negatiivista. Oikeastaan kiva nähdä että ihmiset ovat löytäneet toisensa ja välittävät toisistaan.
Lapsi itkee jos sillä on esim. jokin hätä sillä hetkellä, käsittääkseni naista voi halia ja suukotella kun tykkääminen on molemmin puolista. Ei liikaa eikä liian vähän :)