Olen eroamassa. Pitäisi alkaa käytännön asioita hoitamaan. Pää on ihan sekaisin ja mitä ihmettä pitäisi huomoida kun erotaan. Kelalla tietenkin pitää käydä anomuksia tekemässä, asuntoyhtiölle on ilmoitettava kun vuokra-asunnosta on kyse sopimuksen uusimisesta/miehen pois muuttamisesta, jne jne. Mitä kaikkea. Lastenvalvojaan täytyy olla yhteydessä myös. Neuvoja kaipaan.
Lisäksi hyviä neuvoja siihen että miten kerrotaan tästä lopullisesta erosta lapsille. Nythän heillä on vain tieto että vanhemmilla on keskinäisiä ongelmia.
Lisäksi hyviä neuvoja siihen että miten kerrotaan tästä lopullisesta erosta lapsille. Nythän heillä on vain tieto että vanhemmilla on keskinäisiä ongelmia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ensisijaisesti se että toinen siitä lähtee, lopullisesti. Itse pitäisi selvitä, eikä heti huutaa järjestelmiä apuun.
Kelalle toki kannattaa ilmoittaa ja päivittää tiedot esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta varten.
Selkeä huolto- ja tapaamissopimus kirjallisessa muodossa ja kummankin nimikirjoituksilla vahvistettuna olisi hyvä. Seuraavaksi tarkistat ettei toinen voi tyhjentää sinun ja lasten pankkitilejä, jos niillä on rahaa. Mahdolliset lainat jaettava tai siirrettävä toisen nimiin jos sellaisia on. Rinnakkaiset pankki- ym. kortit lakkautetaan sekä vakuutukset ja sähkösopimukset jne. hoidat omille nimillesi.
Kiitos vastauksesta. On ihan samanlainen tunne kun silloin naimisiin mennessä, että kelle kaikelle tästä suhteen muutoksesta täytyy ilmoittaa. Lähinnä noita virallisia puolia tarkoitan. Ei tässä mitään järjestelmiä apuun olla huutamassa, pärjään oikein hyvin itse lasten kanssa. Mutta ihan nuo käytännön systeemit mietityttää - pää on niin sekaisin kaikesta ruljansista ja elämänmuutoksesta. Tosin koen tämän olevan vain parempaan suuntaan. Saisi vaan kaiken kuntoon.
kunnes kuolema meidät erottaa
joopa joo *huoks* se on taas tätä "rakkautta" :)
Osaatteko kuitenkin tulla toimeen muuten parisuhdeasioiden ulkopuolella? Eli lapsiin liittyvissä asioissa ja toimia reilusti toisianne ja lapsianne kohtaan? Silloin teillä on kaikki oikeastaan aika hyvin ja voit vähän huokaista jo.
Lapsille kerrotte asiasta niin, että ero on tulossa ja äiti ja isä muuttaa erilleen. Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin. Älkää mollatko toisianne (kertomisen jälkeenkään) ja tehkää selväksi, että rakastatte heitä jokatapauksessa, ero ei tarkoita etteikö heitä rakastaisi. Yrittäkää pysyä jonkin verran vahvoina tilanteessa (tämän vuoksi on tärkeää, että jos ero otetaan erimielisyyksien takia niin erotessanne pystytte nyt sitten tulemaan toimeenkin ja erolla on jotain hyötyä) ja kummatkin läsnä, siten että lapsi kokee että hänellä on teidät kaksi turvallista aikuista eikä hänen tarvitse ryhtyä aikuiseksi tai yrittää pelastaa parisuhdettanne. Surullisia voidaan olla. He tietävät ongelmista, joten tässä on mahdollisuus selvittää ne ongelmat ja saavuttaa sopuisammat välit - erillään, mutta silti sopuisat.
Voimia teille kummallekin. Ja vaikka nyt parisuhde ei onnistunutkaan, niin toivottavasti teille tulee oikein hyvä ero ja täten voitte olla entistäkin parempia vanhempia ja saavuttaa välillenne aikanaan sovun ja neutraalit ja kunnioittavat välit. Näin lapset saavat pitää sopuisat vanhemmat, mutta ilman riitaa.
Niin ja toinen vinkki vaikka ei kysymyksiisi liitykään: Pitäkää huolta niistä sekaisin olevista päistänne. Avioerokin on vain oma vaiheensa. Vähän kuin vesivärisudilla vedetty viiva. Alussa on punaista, mutta vähitellen se haalistuu ja lakkaa kun veto pitenee. Värin aikaa koittakaa pitää kiinni siitä hyvästä erosta, mutta hankkikaa tilaa myös itsellene ja tuntemustenne tuulettamiseen ja käsittelemiseen.
Olet vaikean ratkaisun edessä. Itse tuon kaiken ruljanssin kokeneena tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.
Oma eroni opetti, kuinka kumppaniin ei voi luottaa lupauksista huolimatta. Esimerkiksi elatusmaksuista mies sanoi huolehtivansa, kuten sovitaan. Minua kehoitettiin kuitenkin kaiken varalta hakemaan tuomio elatusmaksuista,(eräs tuttu, maistraatissa töissä)sillä jos toinen osapuoli kieltäytyy maksuista, niitä ei saa mistään koskaan.
Niin kävikin. Uuden kumppanin löytyessä miehen elämään, hän lopetti kokonaan elatusmaksut. Mutta kun olin hakenut tuomion, vein paperit ulosottoon ja asia hoitui siten.
Avioliitossa ollessani en moittinut lapsille isää mitenkään. Päinvastoin. Mitä sainkaan palkakseni? Valheita selkäni takana ja aivopesua itseäni vastaan. Kerro siis asiat suoraan lapsillesi. Älä säästä puolisoasi, ettei käy niin kuin omassa tapauksessani. Tosin sinun miehesi luonne voi olla täysin erilainen, kuin minun x:ni luonne.
Mutta voimia sinulle, sillä niitä tarvitset!
on ehdottomasti tehdä ositus lakimies mukana siinä hommassaSe on hyvä alka saa velat ja omaisuuden jaettua.
miks on pakko erota? jos kerran ollu tyypin kaa kenen kans penskat on luonteen vähyyttä erota ekasta riidasta..
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
¨¨¨¨
m
joo ossaa ne naisetkin olla katalia kokemusta on
Jos lakimies on mukana he putsaavat teidät ammattimaisesti ja laillisesti.Vatkaavat selviä asioita ja saavat siten laskuttaa"sikana".Toivottavasti teillä ei ole omaisuutta,kamat on "helppo" jakaa...ja vielä;puolueettomat pesänjakajat ovat samoja "ammattilaisia" ja auttavat kavereitaan tienaamaan.Oma eroni tuli maksamaan n.30000 e (puotipuksun palkoilla) ja omaisuuden menetykset päälle.Terveiset myös miehellesi,olkaa ihmisiä toisillenne,hyvässä!
Lapsille kertominen voi olla koko eron pahin paikka. Itse aikanaan asia hoidettiin niin, että ensin sovittiin puolison kanssa mitä ja miten kerrotaan, ja sitten vaan tenavat koolle ja kissa pöydälle. Mahdollisimman neutraalisti ja tietty pitää korostaa, että a) ero ei johdu lapsista ja varsinkin b) etävanhempi on edelleen vanhempi, eikä katoa lapsien elämästä mihinkään.
Muuten ensimmäinen asia on tietty eropapereiden kiikuttaminen käräjäoikeuteen. Valmiita pohjia löytyy Googlella hakusanalla "avioerohakemus" tai sieltä käräjäoikeuden kansliasta. Eroa voi hakea yksin tai yhdessä.
Lastenvalvojalle kannattaa varata aikaa samantien, voivat olla hyvin kiireisiä.
Ositus kannattaa hoitaa myös kuntoon. Omasta pankistani aikanaan sain lakimiehen joka väänsi paprut kuntoon.
Siinä muutamia kohtia. Asuntojutut tietty kanssa ja Kelalle ilmoitus lapsilisistä, YH-korotuksista yms.
riippuu siittä onko sulla menossa avio- vai avoero, onko teillä keskinäisiä voimassaolevia lainvoimaisia sopimuksia jne...laita kuitenkin ensinnä asumisolot (itsellesi ja lapsillesi) turvallisesti kuntoon. Ota yhteyttä vaikka paikkakuntasi sosiaalitoimeen, he neuvovat eteenpäin...asiallisesti.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää hankalle ajanjaksolle
Sopikaa keskenänne ensin, miten lasten asiat (asuinpaikka, tapaamisopimus) olette sopineet ja vasta sitten kertokaa lapsille. Käyttäkää asiantuntijoita (esim. kunnan sosiaalityöntekijät, lakimiehet) ehkäsitäksenne turhat riidat ja selvittääksenne sopimusprosessi (lasten huolto- tapaamis- ja elatusapusopimukset) ja eri vaihtoehdot lastenne parhaaksi. Lapsesi kärsivät vähiten, jos kykenette yhdessä ilman riitaa kertomaan, mistä on kyse ja miten lasten asiat olette sopineet keskenään, vanhemmat päättää, ei lapset. Ositussopimus yhteisestä varallisuudesta, jos on yhdessä sopien, yhteistyössä yleisen oikeusavustajan tai molemmille käyvän pankin lakimiehen kanssa.
Jälleen kerran nettistä löytyy. itse lähdimme liikkeelle siitä,että kerroimme yhdessä lapsille.mutta siihen viralliseen puoleen..Nettiin laitat hakusanaksi avioero ja jopas löytyy lomake,jolla sinut ja puolisosi "tuomitaan avioeroon" (sitä lakitermiä..). laitatte joko yhdessä tai yksin hakemuksen paikkakunnan käräjäoikeuteen,josta tulee melko pian vastaus.Se on ensimmäinen,niin sanottu harkintavaihe.Sen jälkeen 6kk kuluttua voit laittaa hakemuksen uudelleen ja sitten se on virallinen.Ositusopimus pohja löytyy myös netistä. Siinä meillä oli tuttava lakinmies apuna ja vaikka olimme jo sopineet kaikista,niin silti sen täyttäminen kesti 3 tuntia! Nyt olen ostanut itselleni talon,lainat sain pankin kanssa hoidettua. Ja kunhan lapset kokeilevat eri käytäntöjä olemisen ja tapailujen suhteen otan yhteyden paikalliseen sos.toimistoon,jossa auttanevat lasten asioiden järjestelyistä. Voimia Sinulle,minulla alkaa jo elämä aueta edessä. Ja jos tuntuu tukalalta,ajattele,että vuoden päästä tämä on jo ohi.