Mun on erittäin, vaikeeta kuvitella itselleni sopivampaa naista. Me ollaan aina rakastettu toisiamme, vaikka ensi huuma menikin ja sen jälkeen on ollut kokoajan vaan vaikeampaa, mutta ne hetket, kun on olleet hyviä ne on varmasti olleet mun elämäni parhaimpia. Mun vanhemmat eivät pitäneet mun entisestä tyttöystävästä ja se on erittäin kova paikka naiselle, josta kukaan ei ole koskaan pitänyt, eikä välittänyt. Mun vanhemmilla on molemmilla mielenterveysongelmia ja se selittää aika paljon molempien käytöstä näin jälkeenpäin ajatellen. Hän ei ollut sellanen, kun mun vanhemmat ois halunnu. Meillä oli aluksi tosi vaikeeta, kun asuttiin erillään ja sitten, kun oltiin saman katon alla niin oli taas vaikeeta. Mä olin sillon erittäin lapsi ja mä tein todella paljon virheitä.
Hän sitten kerto mulle, että hän on masentunut. Mä vähättelin hänen ongelmia erittäin paljon. Oishan mun pitänyt tajuta, että on paljon vakavammasta kyse, kun hän ennen mun tuntemista viilteli, mutta sain hänet lopettamaan sen. No ongelmat suureni. Mä olin liian iholla kokoajan. Valitin vaan, että olen yksinäinen. Se tuntu hänestä varmasti erittäin pahalta. Hänestä tuntu varmasti siltä, että hän ei ole mulle tarpeeksi hyvä. Mä en saanut kotitöitä tehtyä. Enkä mitään muutakaan. Koulu meni päin helvettiä. Mä vaan soittelin kitaralla ja räppäilin. Hän varmasti tunsi itsensä erittäin ulkopuoliseksi. Musta tuntuu erittäin pahalta se miten olen häntä kohdellut. Silti hän alkoi voida paljon paremmin kaikesta huolimatta. Me rakastettiin toisiamme erittäin paljon. Kerran hän yritti itsemurhaa sen takia, että jätin hänet. Mä jätin hänet vähän väliä, koska en osannut suhtautua hänen masennukseensa. Silti aina palattiin yhteen, enkä mä koskaan oppinut.
Kerran hän sitten kertoi mulle, kun oltiin myöhään autolla menossa, että hän ei tunne mitään ja että hän haluaa apua. No me haettiin apua ja lääkäri määräs masennuslääkkeitä. Aluksi hän oli paljon rauhallisempi ja erittäin säyseä, mutta sitten hän alkoi olla myös ilkeä, välinpitämätön ja kylmä. Hän sai töitä omalta paikkakunnalta ja me nähtiin enää aika harvoin. Mä sitten jätin taas hänet. Sillon oli juhannus ja hän yritti itsemurhaa sillon, mutta se johtu masennuslääkkeitä. Sain häneltä viestejä sillon ja niissä luki jotain tän tapaista: Vedin kourallisen lääkkeitä ja valmistauduin kuolemaan. Pelotti niin helvetisti. Nukahdin ja, kun heräsin olin hiukan pettynyt, mutta onnellinen, etten ollut kuollut. Tajusin, etten halua kuolla, mutten jaksa elääkkään ja kyllä olen viillellyt, mutta en muista millon se on tapahtunut. Itse uskon, että se, ettei muista johtuu sekakäytöstä. Sen jälkeen tuli viestäjä. Auta mua en mä halua kuolla. Mä kaipaan sua. No me palattiin yhteen, muttei hänellä ollut enää tunteita, niin, kun hän kertoi sillon, kun jätti mut. Eron syy oli, ettei hänellä ollut enää tunteita mua kohtaan. Tädin luona belgiassa mä menin ihan sekasin, kun hän ei ollut oma itsensä löin häntä sillon kahdesti.
Ero oli helvetin kova pala. Syytin itseäni kauan aikaa ja olihan mulla aihetta erittäin paljon. Tein hänelle biisinkin yhdessä yössä, mutta ei se auttanut. Tajusin lopulta, että kaikesta huolimatta mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä ei se ollut mun syy. Selvitin asiaa ja tajusin, että ero johtui masennuslääkeistä, vaikka ne olikin lopetettu asiallisesti tai juuri sen takia. No hän alkoi vihata mua ja mä pelkäsin aivan saatanasti, että hän tekee jotain itselleen. En saanut nukuttua. Pyörin vaan sängyssä ja toivoen, että hän vastaisi viesteihini. Kokoajan ahdisti ja oli rauhaton olo. Lopulta hän soitti, eikä kuullostanut yhtään itseltään. Halusi vaan pyöränsä mikä oli jäänyt mulle muuton yhteydessä. No hän tuli hakemaan pyöränsä ja soitin hänelle ja ymmärsin, ettei hän ole kunnossa. Tällä hetkellä hän on elävä kuollut. Onhan se tietysti parempi, kun tuntea erittäin pahaa oloa. Olen yrittänyt kertoa siitä hänen läheisille, mutta eivät he usko, kun eivät oikeesti tunne edes koko ihmistä, kun on ollut lapsesta asti masentunut. Ainut ihminen joka hänet tuntee on minä, enkä mä pysty häntä auttamaan, vaikka olen kaikkeni tehnyt. Hän tietää, että olen oikeassa, mutta ei välitä. Hän voi nyt omasta mielestään paljon paremmin ja hänellä on uusi ihana poikaystävä ja tämä kaikki on vaan kulissia, mutta minkäs teet mä en saa sitä naista mitenkään hoitoon, koska hän ei itse ole yhteistyöhaluinen.
Tiedän, että kirjotin huonosti. En yksinkertasesti jaksa kirjottaa paremmin.
Hän sitten kerto mulle, että hän on masentunut. Mä vähättelin hänen ongelmia erittäin paljon. Oishan mun pitänyt tajuta, että on paljon vakavammasta kyse, kun hän ennen mun tuntemista viilteli, mutta sain hänet lopettamaan sen. No ongelmat suureni. Mä olin liian iholla kokoajan. Valitin vaan, että olen yksinäinen. Se tuntu hänestä varmasti erittäin pahalta. Hänestä tuntu varmasti siltä, että hän ei ole mulle tarpeeksi hyvä. Mä en saanut kotitöitä tehtyä. Enkä mitään muutakaan. Koulu meni päin helvettiä. Mä vaan soittelin kitaralla ja räppäilin. Hän varmasti tunsi itsensä erittäin ulkopuoliseksi. Musta tuntuu erittäin pahalta se miten olen häntä kohdellut. Silti hän alkoi voida paljon paremmin kaikesta huolimatta. Me rakastettiin toisiamme erittäin paljon. Kerran hän yritti itsemurhaa sen takia, että jätin hänet. Mä jätin hänet vähän väliä, koska en osannut suhtautua hänen masennukseensa. Silti aina palattiin yhteen, enkä mä koskaan oppinut.
Kerran hän sitten kertoi mulle, kun oltiin myöhään autolla menossa, että hän ei tunne mitään ja että hän haluaa apua. No me haettiin apua ja lääkäri määräs masennuslääkkeitä. Aluksi hän oli paljon rauhallisempi ja erittäin säyseä, mutta sitten hän alkoi olla myös ilkeä, välinpitämätön ja kylmä. Hän sai töitä omalta paikkakunnalta ja me nähtiin enää aika harvoin. Mä sitten jätin taas hänet. Sillon oli juhannus ja hän yritti itsemurhaa sillon, mutta se johtu masennuslääkkeitä. Sain häneltä viestejä sillon ja niissä luki jotain tän tapaista: Vedin kourallisen lääkkeitä ja valmistauduin kuolemaan. Pelotti niin helvetisti. Nukahdin ja, kun heräsin olin hiukan pettynyt, mutta onnellinen, etten ollut kuollut. Tajusin, etten halua kuolla, mutten jaksa elääkkään ja kyllä olen viillellyt, mutta en muista millon se on tapahtunut. Itse uskon, että se, ettei muista johtuu sekakäytöstä. Sen jälkeen tuli viestäjä. Auta mua en mä halua kuolla. Mä kaipaan sua. No me palattiin yhteen, muttei hänellä ollut enää tunteita, niin, kun hän kertoi sillon, kun jätti mut. Eron syy oli, ettei hänellä ollut enää tunteita mua kohtaan. Tädin luona belgiassa mä menin ihan sekasin, kun hän ei ollut oma itsensä löin häntä sillon kahdesti.
Ero oli helvetin kova pala. Syytin itseäni kauan aikaa ja olihan mulla aihetta erittäin paljon. Tein hänelle biisinkin yhdessä yössä, mutta ei se auttanut. Tajusin lopulta, että kaikesta huolimatta mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä ei se ollut mun syy. Selvitin asiaa ja tajusin, että ero johtui masennuslääkeistä, vaikka ne olikin lopetettu asiallisesti tai juuri sen takia. No hän alkoi vihata mua ja mä pelkäsin aivan saatanasti, että hän tekee jotain itselleen. En saanut nukuttua. Pyörin vaan sängyssä ja toivoen, että hän vastaisi viesteihini. Kokoajan ahdisti ja oli rauhaton olo. Lopulta hän soitti, eikä kuullostanut yhtään itseltään. Halusi vaan pyöränsä mikä oli jäänyt mulle muuton yhteydessä. No hän tuli hakemaan pyöränsä ja soitin hänelle ja ymmärsin, ettei hän ole kunnossa. Tällä hetkellä hän on elävä kuollut. Onhan se tietysti parempi, kun tuntea erittäin pahaa oloa. Olen yrittänyt kertoa siitä hänen läheisille, mutta eivät he usko, kun eivät oikeesti tunne edes koko ihmistä, kun on ollut lapsesta asti masentunut. Ainut ihminen joka hänet tuntee on minä, enkä mä pysty häntä auttamaan, vaikka olen kaikkeni tehnyt. Hän tietää, että olen oikeassa, mutta ei välitä. Hän voi nyt omasta mielestään paljon paremmin ja hänellä on uusi ihana poikaystävä ja tämä kaikki on vaan kulissia, mutta minkäs teet mä en saa sitä naista mitenkään hoitoon, koska hän ei itse ole yhteistyöhaluinen.
Tiedän, että kirjotin huonosti. En yksinkertasesti jaksa kirjottaa paremmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.