Tää kysymys valtaa mieleni aina toistuvasti ja kiertää kehää, välillä kaikki on loistavasti mutta sitten taas en pysty olla palaamatta tähän.
Olen seurustellut 2,5 vuotta tämän ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Asuttiin vuosi yhdessä tässä välissä, mutta nyt olosuhteiden "pakosta" kumpikin lapsuudenkodissaan, keväällä olisi edessä muutto ...jonnekin. Nähdään pari kertaa viikossa / kerran viikossa, mutta minä haluaisin paljon enemmän.
Koska minusta tuntuu että rakastan häntä liikaa
ja en kestä sellaista määrää rakkautta
ja ainakaan en halua koskaan pettyä
joten mieluummin rikkoisin kaiken.
Jep. Hmm, pulma on siis siinä, että minusta tuntuu että haluaisin saada hänestä itselleni enemmän kuin voin saada. Romantiikkaa, rakkautta, syvällisiä puheita, Yhteyttä, seksiäkin kyllä kiitos, ihan kaikkea, tuntea vieläkin paremmin, tuntuu että jotain jää puuttumaan! Ollaan koettu yhdessä vaikka mitä seikkailuja, aivan mahtavia ja sitten hankaliakin, minä pystyn avoimesti kertomaan hänelle kaiken ja puhun tunteista, hän sanoo ettei osaa, ei miehet osaa puhua tunteista, on paljon kiinnostavampiakin asioita!, mutta haluan olla sinun kanssa.
Hulluksihan tässä tulee. :D Mitä mitä teen? Tiedän minä tiedän ettei toista voi omistaa, en ole mustasukkainen enkä halua omistaa ketään mutta haluan että kumppani on kuitenkin juuri Se spesiaalihenkilö, omassa erityisessä asemassaan minulle ja näin kasvetaan kumpikin yhdessä. Onko meillä vaan niin erilaiset rakkauskäsitykset, kumpikin pidetään toisistamme paljon mutta ehkä eri tavalla, ihan eri maailmoissa, voiko näin toimia?
Olen seurustellut 2,5 vuotta tämän ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Asuttiin vuosi yhdessä tässä välissä, mutta nyt olosuhteiden "pakosta" kumpikin lapsuudenkodissaan, keväällä olisi edessä muutto ...jonnekin. Nähdään pari kertaa viikossa / kerran viikossa, mutta minä haluaisin paljon enemmän.
Koska minusta tuntuu että rakastan häntä liikaa
ja en kestä sellaista määrää rakkautta
ja ainakaan en halua koskaan pettyä
joten mieluummin rikkoisin kaiken.
Jep. Hmm, pulma on siis siinä, että minusta tuntuu että haluaisin saada hänestä itselleni enemmän kuin voin saada. Romantiikkaa, rakkautta, syvällisiä puheita, Yhteyttä, seksiäkin kyllä kiitos, ihan kaikkea, tuntea vieläkin paremmin, tuntuu että jotain jää puuttumaan! Ollaan koettu yhdessä vaikka mitä seikkailuja, aivan mahtavia ja sitten hankaliakin, minä pystyn avoimesti kertomaan hänelle kaiken ja puhun tunteista, hän sanoo ettei osaa, ei miehet osaa puhua tunteista, on paljon kiinnostavampiakin asioita!, mutta haluan olla sinun kanssa.
Hulluksihan tässä tulee. :D Mitä mitä teen? Tiedän minä tiedän ettei toista voi omistaa, en ole mustasukkainen enkä halua omistaa ketään mutta haluan että kumppani on kuitenkin juuri Se spesiaalihenkilö, omassa erityisessä asemassaan minulle ja näin kasvetaan kumpikin yhdessä. Onko meillä vaan niin erilaiset rakkauskäsitykset, kumpikin pidetään toisistamme paljon mutta ehkä eri tavalla, ihan eri maailmoissa, voiko näin toimia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu, että jokaikisessä miehen ja naisen välisessä parisuhteessa on toi sama ongelma. Ja tää lohdutukseks, ei mitätöidäkseni =) Sanoisin että koittakaa ymmärtää toisianne ja sopeutua toistenne käsityksiin vaikkei ne varmaan ikinä kohtaakaan, koska siitähän rakkaudessa on kyse? Jos on muuten hyvä mies ja välittää niin tuskin vaihtamalla paranee.
kun jo ernnut olen sen huomaan:olin liian riippuvainen toisesta,kuin puolikas,en osannut yksin olla missään.Toinen ahdistui,vein näin hänen vapautensa.
Nyt uudessa parisuhteessa osaan antaa tilaa toiselle,enkä roiku kuin lapsi vanhemmassaan.
Rakkaudelle ei ole olemassa tarkkaa määritelmää. Jokainen rakastaa tavallaan ja antaa sanalle oman sisältönsä. Jos poikaystäväsi rakastaa sinua, se tarkoittaa, että hänellä on sinua kohtaan specialtunteita, jotka hän määrittelee rakkaudeksi. Älä vähättele hänen rakkauttaan ajattelen, että hän rakastaa väärin tai liian vähän.
Minun mielestäni rakkaudella ei ole määrää. Ei voi rakastaa vähän tai paljon, ei myöskään liikaa. Voi rakastaa vain vilpittömästi ja koko sydämestään ja järjestään.
Kyllä miehet puhuvat tunteistaan, kunhan saavat mahdollisuuden ja tulevat kuulluksi. Miehet puhuvat omalla tavallaan. Luulen, että me naiset torpedoimme usein nuo miehiset tunteen ilmaisut. Olen omalla kohdallani miettinyt, miksi mies ei puhu. Käänsin asian niin, että miksi ei puhu juuri minulle, vai puhuuko sittenkin, mutta en kuule. Puhuuhan hän, paljon teoin, mutta myös sanoin, kunhan annan hänen puhua omalla tavallaan. Se tapa on aivan yhtä oikea, kuin naistenkin tapa.
Seurustelu on sitä, että otetaan selvää, onko toinen sinulle sopiva.
Nyt on seurustelu osoittanut onnistuneesti, että te ette ole sopivia toisillenne. Sinun ei pidä tyytyä vähään!! Tulet onnettomaksi ja jossain elämänvaiheessa kohtaat miehen, joka antaa sinulle sitä, mitä tahdot ja silloin on jo lapsi molemmissa kainaloissa ja myöhäistä!!
Toista et voi muuttaa, mutta sellaisiakin miehiä on, jotka rakastavat jutella syvällisiä, ovat romanttisia ja palvovat naista. Usein nämä miehet ovat niitä hiljaisempia ja huomaamattomampia - mutta vain päällepäin.
Eli seurustelu ei tarkoita nyt sitoutumista - muista se. Olette seurustelleet pitkään ja se on osoittanut tuon epäsopivuuden. Jos päätät seurustelun, se on onnistunut ja meni kuten piti. Jos päädyt vieläkin naimisiin, seurustelunne on epäonnistunut.
sanottu.
Ja nyt en tarkoittanut sitä, etteikö poika tässä tapauksessa rakastaisi tyttöä ja tekisi sitä omalla tavallaan. Seurustelu ja yhdessä eläminen on kuitenkin muutakin kuin rakastamista. Jos tavoite on vain rakastaa itsensä tärviölle, niin ookoo. Mutta jos tavoite on tulla yhdessä onnellisiksi, silloin tarvitaan yhteensopivuutta, jotta molempien tärkeimmät tarpeet täyttyvät.
..samaa mieltä. Tuollainen rakkauden "epätasapaino" on todella kuluttavaa. Usko, että sä löydät vielä sopivamman ja lähde suunnistamaan sitä etappia kohti!