Minulla on ongelma ja voi olla, että minä teen nyt vain itse asiasta ongelman. Asiaa on aika vaikea selittää lyhyesti, koska siihen liittyy niin paljon kaikenlaista yms. Olen yliopistossa opiskeleva mies. Olin ennen aktiivinen ainejärjestössäni ja olin mukana hallituksessa parina vuotena. Nyt en ole pariin vuoteen ollut yhtään mukana ainejärjestön jutuissa. Minua kiusattiin koulussa ja siksi minä olen vähän epävarma itsestäni ja joskus on vähän vaikea luottaa ihmisiin. Joskus myös tulee aika paljonkin ajateltua, että mitä ihmiset ajattelevat minusta ja joskus tulee tulkittua väärin toisten ihmisten eleitä ja puheita minua kohtaan. Helposti pidän toisen ihmisen jotain toimintaa vihamielisenä minua kohtaan, vaikka hän ei mitään pahaa tarkoittaisikaan.
Kun olin ainejärjestön hallituksessa viimeistä vuotta, niin hallituksen sisällä oli tosi huono yhteishenki ja muutenkin ainejärjestössä oli vallalla ja on varmaan edelleenkin sellainen sisäpiiri, johon ei pääse jos ei täytä tiettyjä kriteerejä. Minä en kriteerejä täyttänyt. Vasta hallitusvuoden loppupuolella tajusin, että olin täysin ulkopuolinen ja ylimääräinen siinä porukassa. Jotenkin siinä porukassa oli aika sairas meininki. En ala sitä tässä sen tarkemmin selittää, koska siitä saisi romaanin aikaiseksi. Meininki siinä porukassa oli tosi pinnallista, pelkkää ryyppäämistä. Suurin osa tyypeistä oli itseään täynnä olevia sikoja. Jotkut olivat luonteeltaan vähän narsisteja. Ihmisistä puhuttiin pahaa seläntakana yms.
Olin ainejärjestön varapuheenjohtaja osoittautui todelliseksi narsistiksi. En ole kohdannut niin itseään täynnä olevaa ja ylimielistä ihmistä. Hän piti itseään muita parempana ja hän kuvitteli voivansa kohdella muita ihan miten vaan. Hän ei ottanut vastuuta omista virheistään vaan syytti kaikeista muita. Hän piti itseään täydellisenä ja hänellä oli oikeus haukkua muita, mutta hänelle ei saanut esittää minkäänlaista kritiikkiä. Hänellä ei ole minkäänlaista tunneälyä. Puheenjohtaja tuhosi yksinään koko touhun. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että en ollut jostain syystä kovin suosittu. Myönnän, että hallitusvuoden loppupuolella en hoitanut hommia mitenkään aktiivisesti ja olin aika passiivinen kaikessa. Ei yksinkertaiseksi huvittanut se enää touhu. Oli se sen verran paskaa ja jos jossain on mukana vapaaehtoisesti, niin pitäisi sen olla mukavaa. Oli sitä parempaakin tekemistä kuin olla mukana jossain touhussa, mikä aiheutti pelkkää kiukkua.
Tuli tosiaan ulkopuolinen olo. Ihmiset (hallituksen ulkopuoleltakin) eivät enää puhuneet minulle ja jotkut eivät edes moikanneet. Eivät ihmiset kyllä aikaisemminkaan olleet ottaneet minuun kontaktia juurikaan esim. tulleet juttelemaan oma-aloitteisesti, mutta nyt jotenkin asenne muuttui minua kohtaan entistä kielteisemmäksi. Tai ehkä vain tajusin juuri silloin olevani ylimääräinen ja että siinä porukassa ei ollut samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.
Menin mukaan yhteen yliopiston urheiluseuraan ja siellä on tosi mukavaa porukaa ja olen viihtynyt.
Nyt seuran toimintaan tuli mukaan yksi tyttö, joka oli ja on vissiin edelleenkin suht aktiivisesti mukana yhteisen ainejärjestömme touhuissa. En tunne häntä erityisen hyvin, joskus juttelemme vähän, mutta ei mitenkään erityisen paljon. En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. Haluaisin vain olla kaveri ja hyvissä väleissä seuran ihmisten kanssa. En tiedä minkälainen käsitys hänellä on minusta ja siitä surkeasta hallitusvuodesta, josta tossa kerroin. Sen tiedän, että noissa porukoissa puhutaan toisten selän takana ja varmaan minustakin on puhutti. Jotenkin on vain sellainen vaikutelma syntynyt, että en minusta oikein pidetä. Voi olla, että kuvittelen ja en tosiaan ole ollut pariin vuoteen sen porukan kanssa tekemisissä.
Haluaisin vain, että jos tällä tytöllä on minusta jotenkin vääränlainen käsitys minusta, niin oikaista sen. En ole oikeasti sellainen, että esim. jätän hommat puolitiehen. Olen ahkera, mukava, fiksu yms. Tuli hoidettua hommat vähän huonosti johtuen romahtaneesta kiinnostuksesta ja motivaatiosta, eikä siellä hallituksessa ketään muutakaan kiinnostanut asioita hoitaa.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö antaa asian vain olla vai otanko mieltäni vaivaavan asian esille tämän tytön kanssa. En tunne häntä kovin hyvin, enkä hän tiedä miten hän reagoisi. Mukavanoloinen hän kyllä on. En vain haluaisi, että hänellä olisi vääränlainen käsitys minusta. Miten voisin ottaa asian esille hänen kanssaan eli, että en ole mikään tyhmä juntti, joka jättää hommat puolitiehen. En ole kiinnostunut tytöstä seurustelumielessä. Tänään vain oli jotenkin erikoinen tilanne. Yksi kysyi vain treeneissä, että haluaisinko seuran ensi vuoden puheenjohtajaksi. Ilmoitin, että en ole halukas puheenjohtajaksi, mutta hallitukseen lähtöä voin harkita. Tämä tyttö oli sanomassa siihen väliin jotain ennen kuin minä sanoin oman mielipiteeni. Jotenkin tuntui, että hän oli sanomassa jotain siihen suuntaa, että hänen mielestään en olisi hyvä puheenjohtaja.
Kun olin ainejärjestön hallituksessa viimeistä vuotta, niin hallituksen sisällä oli tosi huono yhteishenki ja muutenkin ainejärjestössä oli vallalla ja on varmaan edelleenkin sellainen sisäpiiri, johon ei pääse jos ei täytä tiettyjä kriteerejä. Minä en kriteerejä täyttänyt. Vasta hallitusvuoden loppupuolella tajusin, että olin täysin ulkopuolinen ja ylimääräinen siinä porukassa. Jotenkin siinä porukassa oli aika sairas meininki. En ala sitä tässä sen tarkemmin selittää, koska siitä saisi romaanin aikaiseksi. Meininki siinä porukassa oli tosi pinnallista, pelkkää ryyppäämistä. Suurin osa tyypeistä oli itseään täynnä olevia sikoja. Jotkut olivat luonteeltaan vähän narsisteja. Ihmisistä puhuttiin pahaa seläntakana yms.
Olin ainejärjestön varapuheenjohtaja osoittautui todelliseksi narsistiksi. En ole kohdannut niin itseään täynnä olevaa ja ylimielistä ihmistä. Hän piti itseään muita parempana ja hän kuvitteli voivansa kohdella muita ihan miten vaan. Hän ei ottanut vastuuta omista virheistään vaan syytti kaikeista muita. Hän piti itseään täydellisenä ja hänellä oli oikeus haukkua muita, mutta hänelle ei saanut esittää minkäänlaista kritiikkiä. Hänellä ei ole minkäänlaista tunneälyä. Puheenjohtaja tuhosi yksinään koko touhun. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että en ollut jostain syystä kovin suosittu. Myönnän, että hallitusvuoden loppupuolella en hoitanut hommia mitenkään aktiivisesti ja olin aika passiivinen kaikessa. Ei yksinkertaiseksi huvittanut se enää touhu. Oli se sen verran paskaa ja jos jossain on mukana vapaaehtoisesti, niin pitäisi sen olla mukavaa. Oli sitä parempaakin tekemistä kuin olla mukana jossain touhussa, mikä aiheutti pelkkää kiukkua.
Tuli tosiaan ulkopuolinen olo. Ihmiset (hallituksen ulkopuoleltakin) eivät enää puhuneet minulle ja jotkut eivät edes moikanneet. Eivät ihmiset kyllä aikaisemminkaan olleet ottaneet minuun kontaktia juurikaan esim. tulleet juttelemaan oma-aloitteisesti, mutta nyt jotenkin asenne muuttui minua kohtaan entistä kielteisemmäksi. Tai ehkä vain tajusin juuri silloin olevani ylimääräinen ja että siinä porukassa ei ollut samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.
Menin mukaan yhteen yliopiston urheiluseuraan ja siellä on tosi mukavaa porukaa ja olen viihtynyt.
Nyt seuran toimintaan tuli mukaan yksi tyttö, joka oli ja on vissiin edelleenkin suht aktiivisesti mukana yhteisen ainejärjestömme touhuissa. En tunne häntä erityisen hyvin, joskus juttelemme vähän, mutta ei mitenkään erityisen paljon. En tiedä, mitä hän minusta ajattelee. Haluaisin vain olla kaveri ja hyvissä väleissä seuran ihmisten kanssa. En tiedä minkälainen käsitys hänellä on minusta ja siitä surkeasta hallitusvuodesta, josta tossa kerroin. Sen tiedän, että noissa porukoissa puhutaan toisten selän takana ja varmaan minustakin on puhutti. Jotenkin on vain sellainen vaikutelma syntynyt, että en minusta oikein pidetä. Voi olla, että kuvittelen ja en tosiaan ole ollut pariin vuoteen sen porukan kanssa tekemisissä.
Haluaisin vain, että jos tällä tytöllä on minusta jotenkin vääränlainen käsitys minusta, niin oikaista sen. En ole oikeasti sellainen, että esim. jätän hommat puolitiehen. Olen ahkera, mukava, fiksu yms. Tuli hoidettua hommat vähän huonosti johtuen romahtaneesta kiinnostuksesta ja motivaatiosta, eikä siellä hallituksessa ketään muutakaan kiinnostanut asioita hoitaa.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö antaa asian vain olla vai otanko mieltäni vaivaavan asian esille tämän tytön kanssa. En tunne häntä kovin hyvin, enkä hän tiedä miten hän reagoisi. Mukavanoloinen hän kyllä on. En vain haluaisi, että hänellä olisi vääränlainen käsitys minusta. Miten voisin ottaa asian esille hänen kanssaan eli, että en ole mikään tyhmä juntti, joka jättää hommat puolitiehen. En ole kiinnostunut tytöstä seurustelumielessä. Tänään vain oli jotenkin erikoinen tilanne. Yksi kysyi vain treeneissä, että haluaisinko seuran ensi vuoden puheenjohtajaksi. Ilmoitin, että en ole halukas puheenjohtajaksi, mutta hallitukseen lähtöä voin harkita. Tämä tyttö oli sanomassa siihen väliin jotain ennen kuin minä sanoin oman mielipiteeni. Jotenkin tuntui, että hän oli sanomassa jotain siihen suuntaa, että hänen mielestään en olisi hyvä puheenjohtaja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkan vähän. Ehkä pitäisi opetella ajattelutapaa, että ei välitä siitä, mitä toiset minusta ajattelevat, mutta jotenkin se vain on vaikeaa. Miten siihen voi oppia? Olemme kuitenkin samassa harrastuksessa, niin haluaisin toisaalta, että kenelläkään ei olisi mitään vääriä käsityksiä minusta. Minä olin hallitusongelmiin syytön ja minusta vain on väärin, että jos jotkut ovat tehneet minusta jotain johtopäätöksiä, jotka eivät perustu todellisuuteen. Sitten asia olisi tietenkin eri, jos olisin oikeasti töpeksinyt. Olen aivan varma, että siinäkin porukassa on minusta puhuttu seläntakana ja pahaa. Ei minusta siellä tykätty ja monet eivät edes moikkaa. Vai olisiko parempi unohtaa se porukka kokonaan ja jättää tämä tyttökin omaan arvoonsa. Jotenkin hänen suhtautumisensa vain oli vähän erikoinen. En kyllä välttämättä ole mikään puheenjohtajatyyppi loppujen lopuksi vaan se, joka hoitaa hommat. Tämä tyttö ei minua juurikaan tunne, niin aika vaikea hänen on mitään lausuntoja esittää.
Voi olla että vähän nyt liikoja oletat tuon tytön asenteista tai luuloista sinua kohtaan. Et voi tietää mitä hän on sinusta mieltä, ja voi hyvinkin olla että hän on itse huomannut tuon ainejärjestötoiminnan vinoumat, eikä piittaa siellä mahdollisesti liikuvista juoruista . Mun mielestä parasta on se, että oot vaan oma itsesi, se miten nyt käyttäydyt mm tuota tyttöä kohtaan on mielestäni ainoa keino antaa itestään se vaikutelma minkä haluaa. Itse en lähtis selittämään mitään noista taustoista aika tuntemattomalle henkilölle, hän voisi pitää sitä kummallisena, mikä taas ei edesauttaisi sinun tilannetta/maineen puhdistusta.
Luulen että olet sellainen tavallista tunteellisempi ihminen,sellaisen luonteen omaavat kiinnittävät paljon muita enemmän huomiota muiden käytökseen itseään kohtaan,samoin tälläisen luonteen omaavat ihmiset myös usein pohtivat mielessään asioita ikään kuin sivullisen näkökulmasta vaikka kyse onkin omasta itsestään tyyliin mitähän minusta ajatellaan tai ymmärretäänkö sanomiseni tai käytökseni väärin?
Kieltämättä tälläisillä ihmisillä on vaikeampaa kuin normaaleilla joidenka mielessä ei edes koskaan käy mitä muut ajattelevat.
Tavallista tunteellisempi henkilö omaa herkemmät tuntosarvet jotka huomioivat hyvinkin tarkasti muiden käytökset itseään kohtaan,he myös puolustautuvat ajatuksissaan muille ihmsille käyttäytymisensä syitä ikään kuin oikaisevat väärin ymmärryksiä koskien omaa käyttäytymistä.
Ohjeeni on lopettaa tälläinen ajattelu tyystin,parempi asioita miettiä vasta kun ne oikeasti nousevat esiin ja puolustautua silloin vasta.
Rehellinen ja aito ote elämään,keskittyminen olennaiseen ja omaan elämään on paraslääke,jos ei tunne kuuluvansa porukkaan se täytyy hyväksyä ja sitten unohtaa koko seikka,kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa.
Mitä tulee tähän naiseen,suosittelisin suoraa toimintaa ja häneen tutustumista ihan kaverina,turha hänelle on mitään oletuksiaan selvitellä,pyydä kahville ja yritä tutustua häneen ihan ihmisenä.