Aloin miettimään omaa sinkkuuttani jälleen kerran, kun taas koin heikon hetken ja mietin miksi en ole parisuhteessa. Silloin kaikki olisi aivan toisin. Vuokrakulut saisi puolitettua, olisi aina seuraa kotosalla, olisi joku jonka kanssa jutella kun ystävät eivät ehdi ja saisi seksiä lähestulkoon silloin kun sitä haluaa. Nykyään elelen makkarissa yksin ellen sitten ole sopinut jonkun kanssa saavani sinne seuraa ja katsonut kalenterista sopiiko se?!? Tänään siis taas lamppu välähti, että eihän ihminen voi elää ns. kalenteriseksillä koko loppuelämäänsä, vai voiko?
En itse ole seurustelevaa sorttia, mutta kieltämättä näitä asioita alkaa enempi ja enempi miettiä kun täällä yksin vain olelee. Vai johtuuko se siitä että kello alkaa tikittämään ja vauvakin olisi mielessä, mutta mies kateissa..?
En itse ole seurustelevaa sorttia, mutta kieltämättä näitä asioita alkaa enempi ja enempi miettiä kun täällä yksin vain olelee. Vai johtuuko se siitä että kello alkaa tikittämään ja vauvakin olisi mielessä, mutta mies kateissa..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vain vauvakalenterikisi. Ja molemmat tikittää. Aikaa on kuitenkin vain yhdeksi.
Ei siinä sen kummempaa ole, kuin sanoissa siemen ja leipäpuu.
Ei yksin ole kiva olla, mutta moniongelmaisena miehenä ei seuraa löydy mulle ikinä. Onneksi tulevaisuus sentään on jo turvattu, talo on velaton vaikka sitten ongelmia olisikin muiden asioiden kanssa, mutta yksin ei ole siltikään kivaa. No olen vielä sentään 21 vuotias mutta ei oikein baarit ja yhden yön jutut ole kiinnostavia. Vähänkin kun on ulkona jutuista niin tuntuu vain pakkosuoritukselta kaikki. Yksin on parempi. Linnut laulavat ja ilta-aurinko näyttää loppukesäisin komealta. Ja syksyllä alkaa tähdet loistamaan paremmin taivaalta, ehkä tähdenlentojakin voi havaita.
Miksi kaikkialla seksi on pääasiassa? Sitä ihmettelen. Itsellä on sen verran paljon negatiivisia kokemuksia ihmistä ettei herää mielenkiinto seksiä kohtaan, etenkin kun nainen voi tulla raskaaksi vahingossa tai hankkiutua raskaaksi, keinoja kyllä riittää. Sitten kuitenkin yksinäisiä naisia on Suomessa jotka kaipaavat seksiä ja miestä, mutta miehet lähtevät Viroon tai Venäjälle ns. laatulihaa etsimään. Poikkeuksen tekee miehet jotka pettävät vaimojaan. Kun pysyy sinkkuna ja yksin niin ei tule ongelmia näiden asioiden kanssa, mutta yksinäisenäkään ei ole kivaa. Minun kirjoissa luottamus ja rehellisyys on kaikkein korkeimmalla arvoasteikolla. Joiltakin se on liikaa pyydetty.
Itse olen jo luopunut ajatuksesta "ei koskaan". Joten älä sinäkään niin ajattele. Vuosia on vielä edessä ja ongelmista voi selvitä tai ongelmat selvittää. Itsellänikin on miehista huonoja kokemuksia ja muistoja, mutta aina on vaan jatkettava eteenpäin ja ajateltava, että nyt kävi näin. Olen vain kyllästynyt kulkemaan kalenteri kainalossa, jos haluan/saan edes sen hetken läheisyyttä. Mutta mistä nykypäivänä edes läytää kunnollisen miehen? En kuljeskele baareissa enkä kaupan kassajonossa pahemmin viitsi vikuilla "silläsilmällä" joka helvatun tyyppiä. Mukavat ja luotettavat tuntuuvat olevan joko vakiintuneita tai sitten etsivät sitä kaunista, kurvikasta blondia (oma mielikuva miehestä joka etsii kaunista "sielunkumppania").
Raskaaksihan voi tulla vaikka mitä keinoja käyttäen, mutta niidenkin ajatusten jälkeen olen sitä mieltä itse, ettei ole moraalisesti oikein hankkia lasta miehen tietämättä, ellei sitten käy lapsettomuusklinikan kautta hedelmöittämässä luovutetuilla siittiöillä, jotka joku mies on sinne käynyt vapaasta tahdostaan luovuttamassa.
Nuo muille maille menevät miehet tai ns. postimyyntitilaajat ovat aivan oma luokkansa, niinkuin pettäjätkin. Kummatkin kuvottavat jo pelkällä ajatuksentasolla.
Kyllä sä jonkun aloittajan kaltaisen vanhan läskin kurpan löydät sänkyysi joskus.
Hän muistelee sitten kanssasi ihanaa nuoruuttaan ja sen hurjia seksiseikkailuja mitä erinäisempien miesten kanssa kun sinä muistelet psyykelääkkeiden popsimista sekä yksin ryyppäämistä yksinäisessä asunnossa itkien kun seinän takaa viereisestä asunnosta kuuluu nussimisen meteli ja naisen iloinen voihkina.
Ehkä olette vahingossa vielä vanhat naapurit?
Saan liittyä sitten joskus tarvittaessani samaiseen kerhoon johon taidat jo itse kuulua. Toisaalta se ei pahemmin kiinnosta sillä luonnonrauha on maaseudulla omakotitalossa paljon mukavampaa kuunneltavaa kuin seinäntakaa kuuluva metakka, eipä sen vuoksi ole tarvinnut vielä lääkkeitä alkaa syömään. Toki muiden ihana nuoruus on muiden ihana nuoruus mutta minun hankala ja ei niin ihana nuoruus tulee mun voitoksi keski-ikäisenä jolloin olen taloudellisesti katsottuna menestyvä ja lähes kaiken elämän paskamaisuuden jo muita ennen kokenut, joten osaan pelata korttini paremmin noissa asetelmissa kuin ns. tavis -kiusaaja -tyyppiset ihmiset joiden lompakoista työn puolesta saan laillisesti hivutettua suurehkon nipullisen rahaa omaan povitaskuuni...
Mutta toistaiseksi jatkan nykyisellä linjalla enkä ala arvostelemaan AP:n kirjoituksen perusteella suuntaan taikka toiseen vaikka sinä vaikutit vetävän johtopäätökset jo palstan teksteistä mutta perustelusi teksteihin kuulostaa minun korvaani aika heikoilta...
Ajatuksesta toki voin luopua mutta se ei välttämättä ole mun kohdalla realistista ajattelua. Vuosia on toki edessä mutta ongelmien selvittäminen on haasteellista monien menneiden aikojen asioiden vuoksi. Niistä ongelmista on iät ajat vaiettu ja niitä on vaikea alkaa selvittämään. Ne on totuttu kuoppaamaan ja jätetty selvittämättä. Ja tulevaisuudessa tiedän että niistä tulee ongelma. Ja ellei ongelmaa saa selvitettyä niin yksin tulen jäämään, joten on hyvin todennäköistä että jäänen yksin. Minulla on vähän kaikista tapaamistani ihmisistä jäänyt huonoja muistoja joten tässä on mennyt jollain tavalla luottamus muihin ihmisiin. Lisäksi omat ongelmat on suurimmat selvittämättömät ongelmat mutta niiden selvittämiseen ei ole mahdollisuutta vielä suotu.
En minäkään Baareissa kulje, kunnollista miestä tai naista ei baarin kautta löydä. Saati sitten netin kautta. Kassajono voi toki yrittää mutta ei kai muu auta kuin lähtee katsomaan mitä muita vaihtoehtoja on kuin baari. Toki vapaat miehet voivat asettaa kriteereitä tai toiveita kumppanista ulkonäön puolelta, mutta se toki riippuu paljon myös siitä että minkä tyyppinen mies on. Vakiintunut on sitoutunut ja kantaa vastuuntuntoinen, ainakin päällepäin näyttää vastuuntuntoiselta, mutta sitoutumaton taas voi olla enemmän vastuuta pelkäävä tai pyrkii välttelemään sitä. En toki yleistä sitä kaikkiin yksin oleviin miehiin, itsetunto ongelmat voivat olla myös suuressa roolissa, mutta periaate on aloitteellisuuden puolella. Jokaisella on omia kriteereitä, pitää käydä baareissa tai juhlia, tai sitten etsitään rauhallisempaa seuraa. Itse annan eniten arvoa rauhalliselle, herkälle ja hieman aremmalle naiselle jolla on lempeät, ei liian meikatut kasvot ja joka olisi LUOTETTAVA jolloin voisin harkita tällaiseen paremmin tutustumista, mutta omat ongelmani ja tällaisen naisen tapaaminen taitaa olla sen verran hankala yhdistelmä ettei näin mun kohdalla käy...
Onhan raskaus aina miehelle ja naiselle yllätys, toivottu tai ei niin -toivottu yllätys, mutta yllätys kuitenkin. Tai ainakin uutinen. Oikeastaan "moraalisesti oikein" -ajattelua ei nykyään enää paljoa tunnu olevan, ja tuskin mies välttämättä haluaa tietää naisen odottavan lasta jos ei itse ole halunnut tulla isäksi ja kyseessä olisi ollut yhden illan baarijuttu, mutta jos nainen haluaa hankkiutua raskaaksi niin silloin nainen ei ala ajattelemaan asiaa miehen kantilta. Toki lapsettomuusklinikka on parhain ratkaisu mutta jos joutuisi yksin kasvattamaan lapsen niin ei se taida elämää ainakaan paljon helpottaa. Sitten nainen olisi sidottuna lapseen ja ei voisi kovinkaan usein harkita baariin menoa jotta löytäisi panoseuraa, sillä sellaista ei välttämättä kaikkien taholta katsottaisi kovinkaan hyvällä silmällä. Sitten naiselle jää halut ja tarpeet ja pahimmassa tapauksessa alkaa katumaan päätöstään hankkia lapsia ja katkeroituu lasta kohtaan enemmän tai vähemmän. Enemmänkin se katkeroituminen kohdistuu itseään kohtaan eikä lapsi tule koskaan sitä näkemään, sillä sen nainen peittää jo pelkän äidinvaistonsa voimalla.
Minä juu aiemmassa mainitsin noi ulkomailta naisseuraa hakevat miehet nimenomaan yhden jo vanhemman tuttuni perusteella, ikää on lähemmäs 70 ja virolainen vaimo kainalossa jo kolmantena vaimona ja lisäksi Suomen puolella 3 rakastajatarta samanaikaisesti kierrossa, mies on kylläkin tullut jo vanhemmaksi mutta mieleltään sen kuin nuorenee... No toi tämä samainen mies yhdelle toiselle tutulle miehelle Venäjältä vaimon ja itse tietysti testasi että onko laatulihaa vai ei, ei tainnut olla kun jätti toisen miehen harmiksi, mutta ero siitäkin syntyi jne... Se on kaikista kummallisinta että niillä joilla on aina ollut helppo elämä niin heillä on ollut paljon suhteita. Mutta ne joilla ei ole ollut helppoa niin niillä ei ole kumppania lainkaan. Elämä ajaa ohitse. Toisaalta kai maailma tarvitsee jotain vastapainoa myös sille että toiset ihmiset hankkivat 2-8 lasta ja toiset taas eivät saa yhtään... Nykyinen kulttuuri kun on vapaan kasvatuksen myötä menossa entistä enemmän vain seksiä ja seksikkyyttä arvostavaan suuntaan, enää ei työnteko kiinnosta ja vapaa-aikaa pitäisi olla entistä enemmän baareissa juhlimista ja naimista varten.
Ei mene mun järjenjuoksuun ei. Yksin on kaikkein parhainta, vaikka ei se yksinäisyyttä poista.