Kun pistin stopin miehen alkoholinkäytölle, niin mies valitsi mieluummin sen toisen tien. "Ristiriitojen" takia hän haluaa mieluummin elää yksin, itse jäin kolmen pienen lapsen kanssa. Mies on korkeasti koulutettu ja vaikka pohjimmiltaan tietää alkoholisti olevansa, niin "asemansa" ja puhelahjojensa takia asiat saavat hänen jutuissaan ihan toisen sävyn. Tiesi, että en siedä enää moista käytöstä, nyt asiat onkin kääntyneet hänen versiossaan siten, että "hän tätä eroa halusikin ja emme vain tule toimeen". Kuka tulee toimeen ihmisen kanssa, joka lähtee aamulla töihin ja häviää viideksi päiväksi ryyppäämään....
Jopa vanhempansa syyllistävät minut, kun en suostu päästämään humalaista miestä lasten luokse.. Uskovat kaikki selitykset. Selvinpäinhän hän on mitä fiksuin ja miellyttävin ihminen.
Nyt olen sitten itse tilanteessa jossa joudun käymään töissä,hoitamaan itse kolme lasta ja selviämään tästä kaikesta yksin. Mies elää nyt tätä uutta elämää, johon kuulumee myös uusia ihmisiä.... Lasten hoitoon kyllä "osallistuu". Että näin. Onko kenellekään muulle käynyt näin, tuntuu etten jaksa. Olen noin 4-kymppinen ja kaikkea on tullut koettua mutta tuntuu etten jaksa. Suru on niin kauhea.
Jopa vanhempansa syyllistävät minut, kun en suostu päästämään humalaista miestä lasten luokse.. Uskovat kaikki selitykset. Selvinpäinhän hän on mitä fiksuin ja miellyttävin ihminen.
Nyt olen sitten itse tilanteessa jossa joudun käymään töissä,hoitamaan itse kolme lasta ja selviämään tästä kaikesta yksin. Mies elää nyt tätä uutta elämää, johon kuulumee myös uusia ihmisiä.... Lasten hoitoon kyllä "osallistuu". Että näin. Onko kenellekään muulle käynyt näin, tuntuu etten jaksa. Olen noin 4-kymppinen ja kaikkea on tullut koettua mutta tuntuu etten jaksa. Suru on niin kauhea.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Että kyllä, kyllä noin on käynyt jollekin muullekin.
Kyl on käynyt :-(
Jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa, nuorin 10kk. Tosin olin juuri jäänyt hoitovapaalle ja sit yht.äkkiä olinkin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Tosin eron syyt olivat hieman erilaiset, meiltä puuttui "kipinä" miehen mukaan. Ero on aika tuore, vajaa puoli vuotta on kulunut sumussa. Olen samanikäinen kuin sinä. Jotenkin täs vain päiviä mennään eteenpäin, välilllä paremmin ja välillä huonommin. Ei ole muita vaihtoehtoja, muutakuin katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle :-)
Älä jää yksin suremaan kohtaloasi. Hanki mahdollisimman paljon ulkopuolista apua itsellesi. Ota yhteyttä neuvolaan, kunnan kodinhoitoavusta päättäviin tahoihin, paikalliseen MLL:oon edullista lapsenhoitoapua saadaksesi, tarvittaessa jää vapaalle/sairaslomalle työstäsi joksikin aikaa. Pidä huoli että saat kohtuulliset elarit ja järkevän huoltajuussopimuksen lasten isältä. Mieti realistisesti, ketkä sukulaiset tai ystävät voisivat auttaa ja tukea. Toivoisin, että appivanhemmat ymmärtäisivät ottaa vastuuta käytännössä, kutsumalla lapset luokseen vaikkapa kerran-pari kuussa viikonloppuina.
Ei elämä tähän lopu, itse menin hyvin samanlaisesta tilanteesta läpi. Nyt taaksepäin katsottuna kaikki on hyvin, vaikkakin kaksi vuotta heti avoeron jälkeen jälkeen on lähes pyyhkiytynyt muististani, kuljin kuin robotti silloin varmaan. Kyllä elämä sinulle aikanaan tarjoaa kaikkea hyvää, rakkauttakin, kunhan annat ajan kulua ja pidät puolesi.
miksi naiset aina joutuu käymään töissä, itse ainakin pääsin töihin.
Oletko päässyt työskentelemään aamuvarhaisesta iltamyöhään niin että aamuisin sullot vaatteisiin ja rahtaat paikkoihinsa kolme pikkulasta, järjestelet asiat kolmen lapsen n 1 sairastamispäivien ajan, iltaisin umpiväsyneenä kuuntelet väsyneiden lasten känkkäränkkäriitoja, päivästä toiseen. Silloin tosiaan "pääsee töihin lepäämään". Aloittajalle suosittelisin, jos suinkin mahdollista, lyhennettyä työaikaa tai osapäivätyötä. Älä vedä itseäsi burnoutiin silkkaa urheuttasi. Toimeentulovaikeuksiin saa apua tarvittaessa esim. sosiaalitoimen tai seurakunnan avulla.
Et ole ainoa, minä jäin yksin kahden lapsen kanssa vuosi sitten ja minä en voi mennä töihin, syitä en tässä nyt mainitse. Kotona olen ja pidän huolta talosta ynm. kaikki päivät ja unelmoin että pääsisin töihin muitten ihmisten sekaan niin saisi tähän elämään vähän muutakin kuin tätä saman arjen pyörittämistä ja silloinhan ne ajatuksetkin on päässä koko ajan. Joskus tuntuu niin synkältä mutta kun oma lapsi tulee syliin ja sanoo et rakastaa niin se päivä taas valkenee. On rankkaa yksin pitää huolta kaikesta ja huolehtia kaikesta ja samalla aikaa käydä läpi eroa ja tulevaisuuden pelkoa jne. Pitää yrittää vaan antaa ittelle aikaa eikä tehä minkäänlaisia iänikuisia päätöksiä vähään aikaan.
Isäni oli alkoholisti ja hyvin fiksu mies, hyvässä ammatissa ja kuulosti tutulta. Minä näin sen lapsen kannalta silloin ja minulle se oli helpotus kun vanhempani erosivat mutta paras on että lapset saavat isään niin paljon kontaktia kuin tarviivat, älä liiaksi suojele heitä. Tsemppiä vaan
http://eroperhe.net/
Kannattaa varoa myös kovasti velkaantumasta, kun yrittää korvata lapsille kaiken, minkä he talouden puolesta aviossa elettäessä saisivat. Joutuu vain selittämään, että nyt ei ole varaa, vaikka monella muulla on. Kirppis ja alet käyttöön ja lapset voivat tehdä vaikka lehdenjakohommia, niin saavat tasrkurahaa. Aloita kasvatus tähän jo mahd. nuoresta...
Mikä tuosta avioerosta tekee nyt niin erityisen raskaan?
Tietenkin ihmiset selittelevät asioita itselleen edullisesti. Sanot vaan että juoppo mikä juoppo, semmoista en suostunut katselemaan.
Nyt erottuanne lapsenne tarvitsevat sinua enemmän kuin koskaan. Tee kaikkesi että voit olla heidän tukena ja turvana niin paljon kuin mahdollista. Voisiko vahnempasi tai appivanhempasi (vaikka syyllistavatkin täysin väärin sinua) osallistua lasten hoitoon?
Sinä kyllä aina aikuisena pärjäät, lasten sisäinen elämä on revitty hajalle kodin rikkoutuessa. He eivät osaa sitä ulkoisesti näyttää mutta pelko ja arkuus ovat voimakkaina mielessä. Luo heille perheittenne avulla niin turvallinen kasvuympäristo kuin vain suinkin mahdollista. Vaikka sinun pitäisi syodä lokaa (appivanhempiesi taholta) tee se.
Hae itsellesi henkistä ammattiapua, oli se sitten pastoriltasi, psykologilt tai perheneuvojalta. Täysin ulkopuolinen osaa nähdä asiat eri tavalla kuin sinä joka olet niin tiukasti kietoutunut tuohon vyyhteen. On joskus hyvä saada tukea ja täysin uusi näkokanta ulkopuoliselta.
Lastesi ja itsesi takia ulkopuolinen apu on tervetullutta teille kaikille neljälle.
Vaikka suru on kauhea, ja taakka painaa, niin tilanne on kuitenkin parempi, kuin että siinä sotkussa on
juoppo sen lisäksi!!! Ja mainittakoon, että nykyään firmojen EI OLE PAKKO pitää alkoholistia töissä, vaan
puhelahjojen avut loppuu hyvin pian...
yksi kohtalontoveri, jäin pienten lasten kanssa vuosia sitten yksin kuin nalli kalliolle, ehkä erosta oli jollain tasolla puhuttu mutta käytäntö oli hyvin nopeaa toimintaa. 2 vkossa kaikki meni uusiksi, vaihtui koti, tarhapaikat, kunta jne...
Itselläkin on hyvin sumuisia muistoja tuolta ajalta, toimin kuin robotti, sinänsä harmittaa että ei muista pienten lastensa lapsuudesta kaikkea mutta itse en voinut mitenkään vaikuttaa tilanteeseen kun exä eron halusi niin hän sen halusi.
Tuo velkajuttu oli hyvä vinkki, itse sorruin siihen että kun piti omaa kotia laittaa niin tuli otettua joustoluottoa ja vingutettua visaa, en silloin jaksanut välittää että taas tuli 2000 e lisää velkaan, kunhan sain pidettyä saman elämäntyylin yllä. Sairastelimme kaikki paljon joten ihan lääkkeisiin ja lääkärikuluihinkin meni isoja summia rahaa eikä mun palkka riittänyt aina kaikkeen.
Sitten kun sumu väistyi alkoi järki taas toimia ja tällä hetkellä makselen kiltisti näitä velkojani pois, en luojan kiitos sortunut mihinkään pikavippeihin tms. Ensi vuoden alussa visat ja masterit maksettu ja luottokortit leikattu kahtia enkä aio niitä enää ottaa.
Joten jos voit välttää tämän niin yritä vaikka pyytää mieluummin vanhoja huonekaluja tai käyttää kirppistä hyväksi tai vaikka lainata vanhemmilta/tutuilta mieluummin kuin tehdä velkaa.
Käytä myös hyväksesi perheneuvoloita, psykologeja, ihan mitä vaan tahoja itsellesi ja lapsillesi jotta tulevaisuus ei olisi katkeraa ja jäisi ikävät asiat painamaan sua tai lasten mieliä.
Paljon tarvitaan sisua ja voimia tälläisistä koitoksista mutta meissä naisissa sitä onneksi riittää. jo lasten takia on jaksettava.
Pääsit alkoholistimiehestä eroon, ja mies vielä osallistuu lastenkin hoitoon. Mikä tässä nyt on ongelma?
Ei kai sinulle oikeasti tullut yllätyksenä se, että jos haluaa rahaa pitää käydä töissä? Voit tietenkin vaihtoehtoisesti etsiä itsellesi uuden elättäjän.
minulla 4 lasta joista 2 ihan vauvaikäisiä.rankkaa on.mutta lapsiani rakastan ja heidän vuokseen jaksaa...Tsemppiä syksyyn sinulle!
Alkoholisti ei osaa välittää niinkuin normaali ihminen, hän on sairas. Ja pysyy sairaana .... Kaiken syyttelyn olen kuullut ,selityksiä,mollaamista jne... Katso eteen ja usko itseesi! suosittelen myös kirjaa "virtahepo olohuoneessa". Lapsille on aina parempi,kun perheessä ei enää juoppo asustele.
Monta vuotta katselin miestäni ,joka myös vietti useita päiviä ryyppy retkillään.Kuuntelin vierestä lupauksia lapsille,joita ei koskaan pitänyt. Rahansa tuhlasi kapakoihin ja eli sitten minun rahoilla...jne...Kunnes yhtenä päivänä riitti!