Olen aina ihmellyt sitä kuinka salarakkaat eivät arvosta itseään kun voivat olla kakkosia. Joillekkin sellainen elämä riittää. Vaikka kuinka mietin en voi käsittää kuinka voi olla "parisuhteessa" ihmisen kanssa joka on parisuhteessa. Eikö kakkonen koe että kumppani pettää ykkösen kanssa? Ihan kahjoa.
.........
.......
15346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Monesti kakkonenkin on parisuhteessa tahollaan, silloin kakkosena olo sopii oikein hyvin. Ja kuka hullu nyt sellaisen ykköseksi haluaisi, joka pettää nykyistä ykköstään.
Kuinka se "ykkönen" jaksaa katsella sellasta puolisoa jolla on muitakin suhteita ja valehtelee vielä usein sille ns. rakkaimmalle ihmiselleen?
Eikähän se salarakas ole kuitenkin saamassa siitäkin parhaat hetket ja kuorii niinkun kerman kakun päältä?
Taidat oikeesti vaan kadehtia sen salarakkaan huoletonta elämää ja tietäähän se alunalkaen ettei ole rehellisen kanssa tekemisissä toisin kun tämä hölmö ykkönen joka vielä luulee aikuista kouluttavansa koiran tavoille.
ykkönen itseänsä, kun antaa pettää itseänsä? Ja usein miten jää vielä siihen suhteeseen vaikka pettäminen jatkuu?
Yhden avioliiton läpikäyneenä voin todeta omalta osaltani, että kakkosena on paljon kivempaa. Saan viettää omaa yksityistä elämääni omassa huushollissani, läheisyyttä ja miesseuraa saan salarakkaaltani silloin kun sitä haluan.
Vapaitakin miehiä olen yrittänyt treffata, mutta ovat heti vahtaamassa ja tunkemassa mun reviirille, tai sitten harrastavat useita naissuhteita yhtäaikaa. En halua mitään sarjarakastajia kaiken maailman tauteineen ja selityksineen. Omasta ukkomiehestäni tiedän ainakin sen, että vaimonsa lisäksi muita naisia sillä ei ole. Ja on ihan raitis. Ampukaa vaikka, mutta omatunto ja itsetunto ei kärsi tästä yhtään.
Jokainen tekee tilinpäätöksensä jossain vaiheessa. Se on mukava sitten vanhana muistella kuinka epärehellinen ihminen onkaan ollut läheisilleen ja kuinka on pettänyt sen minkä pitäisi olla tärkeintä, oman perheensä ja kuinka vaan luu on jäänyt käteen. Voihan salaisuuden tietenkin viedä hautaankin mukanaan mutta mitä sillä on väliä ihmisille joilla millään ei ole mitään väliä.
Oletpa naivi ja hyväuskoinen. Mistä voit noin varmasti tietää, ettei miehellä ole vaimon ja sinun lisäksesi muitakin naisia, ainakin satunnaisesti. Ai siksikö, että tämä rehellisyyden perikuva sanoo niin? Ja loppujen lopuksi vaikka hänellä olisikin muita naisia, niin mitä väliä sillä olisi sinun kannaltasi? Eihän sinulla ole mitään oikeutta edellyttää mieheltä "uskollisuutta", koska et ole hänen vaimonsa. Toisin sanoen vaikka hänellä olisikin muita naisia, ei sinulla olisi mitään oikeutta loukkaantua siitä. Vain miehen vaimolla on tämä oikeus.
No se mies ei ainakaan luuhaa joka ilta kapakoissa naisia saalistamassa kuten useat ikäiseni vapaat miehet. Enkä tietenkään ole vaatimassa häneltä uskollisuutta eikä hän minulta. En todellakaan ole naiivi enkä hyväuskoinen. Pikemminkin luonnehtisin naiiveiksi ja hyväuskoisiksi niitä naisia, jotka uskovat ikuiseen rakkauteen ja yksiavioisuuteen. Joka vuosi yli 13000 liittoa päättyy eroon. Tilastot puhukoon puolestaan.
Voihan olla, että tapaan jossain mukavan vapaan miehen. Itse en kapakoi enkä tanssi niin mahdollisuudet miesten tapaamiseen ovat vähissä. Nettideittailuakin olen kokeillut, ja kas kummaa... suurin osa sielläkin on ukkomiehiä.
Ja parempi viedä salaisuudet hautaan mukanaan. Jokaisella meistä on salaisuuksia, joite ei halua kertoa kenellekään. Valehtelee jos muuta väittää.
Saanko arvata? Tulit itse avioliitossasi petetyksi ja päätit pistää vahingon kiertämään? Sellaista on vähän rivien välissä luettavissa. Sorry etukäteen, jos olen väärässä, mutta semmoinen mielikuva kirjoituksestasi hieman nousee.
Kuule, väärin meni sun arvaukset. Nämä "silmä silmästä"-jutut ei sovellu mun elämänfilosofiaani. Enkä ole täällä kiviä heittelemässä tai kehuskelemassa, halusin vaan kertoa oman tilanteeni. Mutta tämä keskustelupalsta (ainakin suomi24) näyttäisi olevan pelkkä solvaus- ja nimittelyfoorumi. Asioista ja eri elämäntilanteista olisi kiva voida kertoa ja lukea - ilman haukkumisia ja asiattomuuksia.
Onko se "ukkomiehesi" vaimon vika jos mies juoksee vieraissa? Ottaisitko miehen mukamas itsellesi jos/kun vaimo hänet jättää? Ai niin, et halua miestä nurkkiisi. Otat vain sen minkä mies sinulle on valmis tarjoamaan. Ja tyydyt toisen "jämiin". Et siis ole mitenkään "puolisoainesta".
Luulet olevasi jotenkin vaimoa/vaimoja parempi kun mies luonasi juoksee pesän perässä. Valitettavasti miehet harvoin haluavat olla mitenkään muuten teidänlaisten kanssa tekemisissä kuin sen helpon perässä. Teillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin nostattaa itsetuntoanne osallistumalla perheen rikkomiseen. Ettekkä tietenkään ole siihen syyllisiä, mahdollistatte vain ukkomiesten pettämisen ja perheen rikkomisen.
Toivon, että teidänlaisenne naiset edes joku päivä tulevat huomaamaan ettei pelkästään omien himojen ja halujen perässä juokseminen tuo sitä autuutta ja onnea omaankaan elämään. Toivon ettette itse tarvitse koskaan vastaavaa kokea pettäjän toimesta. Se jättää jäljet jotka kulkevat loppuelämän mukana muistuttamassa petturuudesta. Koko elämänkatsomus menee uusiksi ja muutenkin elämän saaminen raiteilleen vie aikaa, josko onnistuu milloinkaan enää.
Niinpä. Eikö jo Jeesuskin opettanut, että älkää tehkö muille sitä mitä ette haluaisi muidenkaan tekevän teille? Ihan viisas ja järkeenkäypä opetus. Sen kun ihmiset aina muistaisivat, ennen kuin alkavat sählätä ihmissuhteissaan.
Toisilla vaan on rima korkeammalla kuin toisilla oman elämänsä suhteen. Jos haluaa uskoa että liitto päättyy eroon niin siitä vaan. Turha sitä on elämästään mitään oppia.
Joidenkin on näköjään vaikeaa sulattaa se, ettei nainen halua sitoutua. Miehen perhe on pysynyt ehjänä koko suhteemme ajan, jo yli kolme vuotta, ja puolestani saa pysyäkin. Itsetuntoni on oikein hyvä harrastusten, opiskelun ja vaativan työn ansiosta. En tarvitse miestä buustaamaan egoani enkä kuvittele olevani mitenkään vaimoaan parempi. Olemme ehkä erilaiset. En halua syyttää ketään tai ryhtyä analysoimaan avioliittoa, jota en tunne molempien osapuolien kannalta. Mutta eiköhän uskottomuuden syynä ole yleensä tyytymättömyys, mitä luulet? Oli kyseessä sitten ne "jämät", joita mieheltä saan niin riittää mulle mainiosti. Ja mitä "puolisoainekseeni" tulee, niin minusta ei ole siihen. En koe olevani mitenkään huonompi ihminen, jos minusta siihen ei ole. Meitä yksinäisiä asuu Suomessa jo yli miljoona, joten aika paljon meitä puolisottomia "vammaisia" on.
Elämässä voi tapahtua paljon muutakin kuin uskottomuus, joka saattaa muuttaa elämänkatsomusta tai vie sen raiteiltaan. Aina on ihmiset selvinneet.
Meistä jokainen seuraa elämässä omia halujaan ja "himojaan", hieman tekopyhää väittää ettet niin itsekin niin tekisi.
I rest my case. Hyvää syksyn jatkoa sinulle.
ihmeen salarakas? eiköhän asioista kannattaisi puhua niiden oikeilla nimillä.
joskus ajattelin... En enää. Ennemmin otan ne "rippeet", mitä on saatavissa ukkomieheltä hänen asettamissaan rajoissa kuin elän ilman häntä. Kuulostaa varmaan luuseritouhulta(?). Mutta ennemmin olen asemastani tietoinen kakkonen kuin itsestänsä suuria luuleva ykkönen, jolle mies suitsuttaa suurta rakkauttaan, vaikka käy samaan aikaan polkemassa pariakin muuta naista.