tässä mun yksinkertainen pieni kysymys:miten
helvetissä särkynyt sydän korjataan?
ei ainakaan jeesusteipillä?
no mä en yleensä rakastu,ja sitten kun se iski
kuin salama kirkkaalta taivaalta...mä olin
sumussa...tosin en niin kuin se poika,jota
rakastin...se oli aluksi vain pilvessä...se oli
mulle ok,mutta sitten se siirtyi ekstaasin ja
sanoi:ei siihen voi jäädä koukkuun.
se yritti pelastaa mua,suojelemalla mua siltä
paskalta aina...lopuksi se sanoi että olisi
parempi mulle jos se lähtis ja niin se meni :(
seuraavan kerran mä kuulin siitä vasta
kuukaudenpäästä ja se oli tosi
vaikeuksissa...korviaan myöten kusessa koko
jätkä.kun kytät löysi sen pari vkoa siitä eteen
päin,se vietiin suoraan suljetulle...mä tosiaan
rakastan sitä kusipäätä ja lähetin sille
kirjeen....mihin se ei luultavasti vastaa!(toi otsikko liittyy siihen kun se karkasi sen uuden tyttöystävän luokse sieltä laitoksesta ilman sukkia kun ne ei saa pitää kenkiä...en kestä sitä ajatusta,mä olisin halunnut olla se tyttö...mä olisin valinnut sen polun,sen perässä suoraan helvettiin...niin kovasti mä sitä rakastin!) help
me people! i am begging you... "jos rakastat
jotakin oikein kovasti,anna sen mennä...ja jos
se ei palaa luoksesi,niin ei ehkä koskaan
ollutkaan tarkoitettu" peace and love! *itkee*
helvetissä särkynyt sydän korjataan?
ei ainakaan jeesusteipillä?
no mä en yleensä rakastu,ja sitten kun se iski
kuin salama kirkkaalta taivaalta...mä olin
sumussa...tosin en niin kuin se poika,jota
rakastin...se oli aluksi vain pilvessä...se oli
mulle ok,mutta sitten se siirtyi ekstaasin ja
sanoi:ei siihen voi jäädä koukkuun.
se yritti pelastaa mua,suojelemalla mua siltä
paskalta aina...lopuksi se sanoi että olisi
parempi mulle jos se lähtis ja niin se meni :(
seuraavan kerran mä kuulin siitä vasta
kuukaudenpäästä ja se oli tosi
vaikeuksissa...korviaan myöten kusessa koko
jätkä.kun kytät löysi sen pari vkoa siitä eteen
päin,se vietiin suoraan suljetulle...mä tosiaan
rakastan sitä kusipäätä ja lähetin sille
kirjeen....mihin se ei luultavasti vastaa!(toi otsikko liittyy siihen kun se karkasi sen uuden tyttöystävän luokse sieltä laitoksesta ilman sukkia kun ne ei saa pitää kenkiä...en kestä sitä ajatusta,mä olisin halunnut olla se tyttö...mä olisin valinnut sen polun,sen perässä suoraan helvettiin...niin kovasti mä sitä rakastin!) help
me people! i am begging you... "jos rakastat
jotakin oikein kovasti,anna sen mennä...ja jos
se ei palaa luoksesi,niin ei ehkä koskaan
ollutkaan tarkoitettu" peace and love! *itkee*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hän teki oikein kun yritti pelastaa sinut siltä kaikelta paskalta...*istuu kivelle miettimään hetkeksi* Ehkei teitä oltu tarkoitettu yhteen..ehkä hän oli sinun Suojelijasi tietyn aikaa ja kun se aika oli täysi...hänen oli poistuttava...Tiedän kokemuksesta tunteen kun on valmis seuraamaan toista vaikka sitten helvetin syvimpiin syöväreihin mutta siihen ei toinen anna lupaa tai mahdollisuutta...se sattuu helvetisti...
Kysymykseesi miten särkynyt sydän korjataan...on olemassa yksi keino mutta helppo se ei ole...se on unohtaminen ja irti päästäminen...se kyllä korjaa särkyneen sydämen mutta se ei vielä riitä...sydämen on myös parannuttava ja kun aika on täysi niin jostain tulee tiellesi uusi "kusipää" jolla on kyky parantaa korjattu sydän...
kaikkea hyvää sinulle...*nappaa taivaalta yhden tähden ja jättää sen kivelle...se hohtaa hetken sympatiaa* valitse yksi tähti miljoonien joukosta kirkkaalta yö taivaalta ja puhu sille yhdelle tähdelle...ei se vastaa muttei ainakaan tarvi pitää asioita sisällään...
...on hyvä, että löytyy aina edes yksi
hyväsydäminen ihminen kokomaailmasta,joka on
valmis auttamaan ja lohduttamaan kauniilla
sanoilla...
se oli hyvää lääkettä hetkellisesti,mutta en
osaa vain päästää irti hänestä...yritän
kovasti,mutta pienetkin asiat
muistuttavat...kaikki ne maailman kauneimmat
hetket,mitkä vietin sen kanssa ovat olemassa ja
elämässä paikoissa,joissa olimme.
sydämeen sattuu,kun ymmärtää sen ,ettei enää
koskaan voi koskettaa sitä poikaa,tuntea hänen
käsiään kädessäni,kuulla sitä naurua,jota
samanlaista ei ole olemassa...ei edes voi nähdä
pientä hetkeä...ei,enää ikinä.
tapsa,mä vaan pelkään,että sun satu tulee
päättymään niin helvetin rumasti
~rakastin suo~
Mieti vaan sitä, että parhaiten sä rakastat sitä olemalla vahva ja valitsemalla elämän sen ikuisen helvetin sijasta. Kaikista kauheinta sillekin olis tajuta, että olis sen vika, että sun elämä olis pilalla. Siis sun sortuminen kans meinais sitä, että sillä jätkällä olis vielä paskempi olla. Se olis paljo kauheempaa tajuta että on pilannu toisen elämän, kuin et on pilannu omansa. Voimia ja rohkeutta sulle, toivottavasti saat asiat kuntoon ja kundi myös. Huumeet on paskaa.
Tuossa on tosiaan pointti.
Se yrittikin suojella mua aina kaikilta ja kaikelta...Ei se olis kestänyt nähdä mun kärsivän,mutta mä olen nyt vain eritavalla rikki,paljon pahemmin...mun sydän on palasina.
Tuntuu että siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Ei edes kesän ensiauringon pisarat lämmitä...
Miten sellaisesta voi selvitä.
Eikä maailmaa olekaan tehty heikoille yksilöille?
...En tahdo luovuttaa...
Elän siitä toivosta ,että näkisin hänet edes kerran,edes hetken pienen yksi, minuutti maailmasta riitäisi...Silloin olisin onnellinen tai surullisempi kuin koskaan...
Miten voin olla noin huolimaton...
Kirjotin aivan tunteella,enkä huomannut,että otsikko meni miten sattuu...
*nauraa* ei varmaan houkuttele hirveästi vastaamaan,mutta olisin onnellinen,jos silti olisitte kilttejä ja vastaisitte...
onko kenelläkään kokemuksia huumeista?
hmm...mistähän aloittaisin...no mä seurustelin yhden jätkän kans joka alkoi käyttää huumeita.en mä edes tiedä mitä se veti,ei se ikinä mun nähden mitää ottanu mut kyl sit loppu ajasta siitä sen huomas niin selvästi...ei se sekavuus viinasta johtunu...
sen käyttö alkoi yksissä bileissä..sil oli vähän pää kipee ja se aatteli et eikai se nyt haittaa jos buranan ottaa lonkun kans..sille riitti sillon vain se yksi lonkkupullo ja se oli jo aivan kännis...seuraavalla kerralla sillä ei ollu riittävästi rahaa juomiin mut sit se tajus et eihän sen tarvis juoda nii paljoo jos se vaan ottais muutaman buranan lisää ja tää toistu uudestaan ja uudestaan...huolestuin siitä ja käskin lopettaan ja se lupas...enää en nähny sen lääkkeitä ja viinaa käyttävän...mut silti lähes aina ku nähtiin se oli jotenkin outo..sitä jatku melkeen puoli vuotta ja sit kerran yritin saada sitä kiinni mut känny oli kiinni...meidän olis pitäny nähdä yhtenä lauantai iltana...sunnuntai aamuna sen äiti soitti et se oli kuollu...yliannostus jotai epäpuhdasta heroiinia...se oli kauheinta mitä mulle on ikinä sattunu!ja miten en ollu huomannu mitää!?ja vieläkin tuntuu et olisin voinu pelastaa sen jotenkin jos vaan en olis ollu niin tyhmä etten tajunnu!siitä on nyt muutama kuukausi...oltiin yhdessä reilu puol vuotta...mä rakastin sitä...se oli mun ensirakkaus...en ollu viel enkä oo rakastanu ketään jätkää yhtä paljon!sattuu vieläkin kaikki muistot siitä ja meistä.....
tuohan on aivan hirveää...olen varmasti itsekäs kun suren sitä etten voi nähdä häntä enää,mutta poika on sentään elossa ja häntä yritetään parantaa...
olen todella surullinen puolestasi,itkisin kanssasi niin vaikeaa on sitä kestää...aluksi sitä ei tahdo edes uskoa,vaikeinta on huomata sen olevan totta.
...pelottaa ajatuskin siitä,että kun hänet päästetään pois suljetulta...tapahtuu kamalia :(
elän päivä kerrallaan,odottaen hetkeä jolloin voisin olla edes minuutin hänen sylissään,edes pieni hipaisu hänen huuliaan tekisi minusta maailman onnellisimman ihmisen.
voimia sinullekkin,joka sen helvetin pohjalla on käynyt.älä koskaan lakkaa rakastamasta häntä...
pitää ajatella...jos selviän tämän päivän niin katsotaan miltä huominen näyttää...
mutta vaikeinta tässä kaikessa on se että rakastin ja rakastan niin paljon että sattuu!ja vielä enemmän sattuu se et pitäis tajuta ettei meitä oo enää...jäljellä on vain mä...ihan yksin...tuntuu...
ja turhaa kai se jossittelu on...jos olisin tajunnut...jos olisin tehnyt jotai...mut ei...se muuta kuitenkaan mitään..ja miksi!?miksi just sen piti käyttää sitä kamaa??ei niin voi tapahtua!!mutta niin tapahtui....kipeetä käy...liian...en ehtinyt edes hyvästellä ja kertoo miten paljon välitin siitä!eli ihan liikaa...mietin,välittiköhän se musta yhtä paljon kuin mä siitä.....?ei se tuu enää takaisn kertomaan.....
no sulla ja sun rakkaallas on vielä mahdollisuus!älkää hukatko sitä!kerro se sillekkin...ja niin kauan kuin on elämää on toivoa....
tuo korni lause on oikeasti se elämän kultainen sääntö...uskon varmasti,että poika välitti sinusta kovasti,mutta eksyi väärään suuntaan.kama muuntaa kavalasti ihmisen luonnetta...uskon että sinun poikasi muuttui myös epäluotettavaksi,huolimattomaksi niin erilaiseksi...lopussa minusta tuntui siltä,että tapsa ei enää tuntenut minua enkä minä häntä...silmistä hävisi se oma pieni tuike,mitä hänessä niin kovasti ihailin...olin idiootti,kun päästin hänet niin helpolla irti itsestäni...loppu olisi kyllä ollut vielä rumempi,jos minäkin olisin sotkenut itseni siihen orjantappurapensaikkoon...tiedän että siksi hän minut jätti,suojellakseen minua kaikelta pahalta...
muista ettei syy voinut olla sinun...olen itsekin sortunut tuohon jossitteluun,mutta luonteesta se on kiinni ja itsestä toinen ei voi sitä tehdä!on varmasti raskasta yrittää pelastaa itseään...mutta huumeiden käyttäjälle tosielämä on paljon rankempaa kuin ihana leijuva tunne...
on oltava vahva.
toiset pystyvät siihen,toiset eivät koskaan.
antaisin sinulle sylillisen voimia ja ripauksen onnea...vaikka omani ovatkin jo lopussa,sinä tarvitset niitä
tuhannesti noista sun sanoistas...hetkeksi helpottaa aina välillä...joku sanoi mulle silloin hautajaisissa että aluksi tuntuu vain pahalta mutta sitten tulee yhä useammin hetkiä jolloin tuska hellittää ja ne hetket alkaa ajan kuluessa kestää kauemmin ja kauemmin,sit lopulta tajuaa et pystyy muistaan ne kauniit muistot ilman kauheeta kipua...
toivotaan että tuo on totta...
kyl se elämä jatkuu...
mutta en mä ainut ole joka tarvii valtavasti voimaa kestää sen kaiken paskan!iso hali sulle,kyl sä jaksat