Olenko niitä harvoja suomalaisia naisia, jotka tykkäävät seksistä oman miehensä kanssa
ja mies saa siis seksiä kanssani useamman kerran viikossa?
Täällä kun lukee, tuntuu, että mies valittaa sen vähäisyyttä ja naisia ei voisi vähempää kiinnostaa miesten vonkaus..?
Onko niin, että jo alussa seurustellessa otetaan vääränlainen sänkykumppani, vaikka muuten menisi mukavasti ja sitten vuosien päästä ei menekkään enään mikään mukavasti..?
Pitäisikö se seksikriteeri olla vähän korkeampi, eikä tyytyä huonoon tai mitäänsanomattomaan paneskeluun heti alkumetreillä, niin tyytyväisiä pareja olisi enempi näin vuosienkin päästä..?
Ehkä se seksin kohdalla ei päde, että se huonosta paranisi aikaa myöten...?
Itsellänikin oli nuorena kokeiluja eri miesten kanssa, eikä seksi koskaan huonoa ollut, jos ei pilviin vievääkään, mutta kun tämän aviomieheni tapasin, tiesin seksipuoliskoni löytyneen!
Vaikka riitojakin välillä on, seksi on kuitenkin aina pelannut ja pelaa edelleen eikä puutteessa tartte kärvistellä kummankaan. Ai niin, lapsiakin on siis tehty, ovat jo kylläkin opiskelijoita...
ja mies saa siis seksiä kanssani useamman kerran viikossa?
Täällä kun lukee, tuntuu, että mies valittaa sen vähäisyyttä ja naisia ei voisi vähempää kiinnostaa miesten vonkaus..?
Onko niin, että jo alussa seurustellessa otetaan vääränlainen sänkykumppani, vaikka muuten menisi mukavasti ja sitten vuosien päästä ei menekkään enään mikään mukavasti..?
Pitäisikö se seksikriteeri olla vähän korkeampi, eikä tyytyä huonoon tai mitäänsanomattomaan paneskeluun heti alkumetreillä, niin tyytyväisiä pareja olisi enempi näin vuosienkin päästä..?
Ehkä se seksin kohdalla ei päde, että se huonosta paranisi aikaa myöten...?
Itsellänikin oli nuorena kokeiluja eri miesten kanssa, eikä seksi koskaan huonoa ollut, jos ei pilviin vievääkään, mutta kun tämän aviomieheni tapasin, tiesin seksipuoliskoni löytyneen!
Vaikka riitojakin välillä on, seksi on kuitenkin aina pelannut ja pelaa edelleen eikä puutteessa tartte kärvistellä kummankaan. Ai niin, lapsiakin on siis tehty, ovat jo kylläkin opiskelijoita...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä mäkin tykkään oman miehen kanssa sekstailla, mutta tänne nyt tulee kommentoitua noille törkyturpaukoille sitten vähemmän seksikkäästi! ;))
maistuu jos ukko on muutenkin puoleensavetävä. Seksihimot yleensä kait laantuu sitä mukaa kun mies alkaa huomioimaan enemmän tietokonetta ja televisioita kuin vaimoa =)...tai jos se ukkokulta heittäytyy täysin uraohjukseksi ja työ vie mennessään. Ei kai seksi innosta vieraan miehen kanssa joka käy vain kääntymässä kotona pesettämässä paitansa ja vonkaamassa sitä seksiä?
No, minulle kyllä maistui kokonaiset 15 vuotta seksi sen entisenkin miehen kanssa ja nykyisen kanssa sitä on harrastanut jo viisi vuotta. Eipä tuo mies ole mikään suurrakastaja mutta nykyään tyytyy vähempäänkin =) Mies on kuitenkin kotona ja läsnä muutenkin elämässäni.
Normimuija yleensä pihtaa aikansa ja sitten ihmettelee, kun se mies ei kestäkkään kotoa vaan nautiskelee sitä vehreämpää ruohoa aidan toisella puolella.
tämä naisen elämä.
Jos et anna, olet pihtari.
Jos annat, olet huora.
Näin niin kuin hyvin karkeasti määritettynä.
Joka tapauksessa teki niin tai näin, niin aina se on väärin päin.
Kai se nyt säästökuuri joka tapauksessa aina yli varojensa elämisen voittaa,
näin niin kuin tässäkin mielessä. Ehkä se ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto
lopettaa seksuaalinen elämä ja jättää se kokonaan pois. Ongelmiahan siitä vaan
ennen pitkää syntyy.
Luit tuon katteettomat seksilupaukset -jutun mutta ei siinä ollut kyse vain haluttomuudesta vaan lupauksista.
No juuri tuossa tulin makuuhuoneesta. Oli erilainen rakastelutuokio tällä kertaa. Aloite tuli minulta, enkä olisi kyllä uskonut, miten helposti se kävi. Aloitin vitsailulla, joka sitten muuttui vakavaksi. Vaimo kuiskasi, mitä pitää tehdä, ja minä tein. Tuntui tykkäävän ja sanoi että "oli sen takia niin hyvä kun sinä xxxx"
Kyllä minäkin koen vaimoni olevan se seksipuolisko, vaikka hän välillä pettää lupaukset.
Sanoisin tuosta seksikriteeristä vaan sen, että vaihtelu on avain. Vaimo haluaa välillä mitäänsanomatonta, välillä jotain muuta.. tarvitseekin eri tyylistä.
Mutta sen olen tässä huomannut keskustellessa, että ihan kaikki vaikuttaa naisen haluttomuuteen. Se voi olla riita, miehen mielentilat, väsymys, sairaudet.. välttämättä miehen keholla tai miehen persoonalla ei sinänsä ole osaa eikä arpaa haluttomuuteen tai halukkuuteen.
pelittää noin pitkän ajan jälkeenkin:) Meillä suhdetta vasta muutama vuosi takana, ja syynä haluttomuuteeni on ehkä eniten se, että miehellä alkoi ensin olla näitä pitkiä kausia, jolloin minä vonkasin, vonkasin, itkin melkeinpä puutteessa hänen edessään. Häntä vain väsytti, päätä särki, milloin mitäkin. Nykyisin hän kai haluaisi enemmän, mutta jotenkin seksuaalinen haluni häntä kohtaan kuoli silloin, kun hän ei lämmennyt pyynnöilleni - eikä kyllä ala nykyisinkään ihan minun mielikseni, jos pyydän, vaikka muuten tykkäisi. Minusta se ei oikeasti olisi niin kamalan suuri palvelus, että myös toisen mieliksi edes yrittäisi - eihän sille sitten mitään toki mahda, jos ei vaan innostuisi.
Olisin siis halunnut, että myös kehnoina aikoina/hetkinä hän voisi edes joskus heittäytyä mukaan, koska minä kovasti toivon niin. Teenhän itsekin monesta jotakin ihan vain siksi, että hän toivoo. Halut eivät ole enää heränneet pitkiin aikoihin itselläni tästä syystä. Miten jatkaa tästä, onko joku ollut samassa ja saanut muutoksen aikaan?
sinulle rautalangasta, että ylipäätään koko naisen seksuaalisuus perustuu siihen miehen tarpeiden
tyydyttämiseen. Eli jos se miellyttämisen ja palvelun halu tapetaan, niin on syytä sen miehen katsoa kyllä vähän peiliinkin. Enkä ole vielä tähän mennessä tavannut sellaista miestä, jota ei seksiin saisi houkuteltua.
Olishan sellainenkin mukava poikkeus. Eli sanoisin että usein haluttomuus on kyllä naisesta johtuvaa, joka kyllä varmasti huomaa miehensä hyvän käytöksen (mikä sekin lienee harvinainen poikkeus avioliitossa). Yleisesti voisi kai sanoa, että mitä vahvemmin puoliso on omassa omistuksessa, sitä huonommin sitä voi surutta kohdella. Ja sitten voi tietysti herätä joku päivä päivittelemään, että miksi se ei enää haluakaan mua. Toisaalta voisi sanoa että ainoastaan sinkkuna voi miehiltä saada kunnollista kohtelua ja silloinkin vain, jos ymmärtää pysyä niistä riittävän kaukana.
tuo rautalankasi?
Naisen seksuaalisuus on olemassa ilman miestäkin. Myös naisella on omat tarpeensa, eikä siihen miehen tarpeet vaikuta millään tavoin.
Hyvässä rakastelussa on molemmilla noita miellyttämisen ja palvelun halua, onhan tavoitteena saada ja antaa hyvää oloa ja iloa toiselle. Jos tuo vastavuoroisuus unohdetaan, jää toiselle siitä paha maku suuhun. Se ajan myötä voi johtaa etääntymiseen. Toki on monia joille riittää se toisen osapuolen tyydyttäminen tai pelkkä paneskelu.
Toivon että tutustut tuohon miehen haluttomuuteen vähän paremmin. On aika väärin syyllistää siitä miestä tai pelkästään naista. Ajatellaan vaikka suomalaisia kansasairauksia kuten sydän- ja verisuonisairauksia, niin ne ovat myös haluttomuuteen suurimpia syyllisiä. Niin taudit kuin niiden hoitokin.
tilanne on se, jos nainen toivoo olevansa jonkun toisen miehen kainalossa kuin omansa.
Koska nainen yleensä hakee suhteelta turvallisuutta tms. arvoja, niin on aika harvinaista että
mikään avioliiton ulkopuolinen mies pystyisi sellaista tarjoamaan.
Toisin sanoen siinä tilanteessa avioliitossa ei koe sitä turvallisuuden tunnetta jostain syystä.
Toki naistenkin kohdalla voi joskus kysymyksessä olla myös muut asiat, kuten vaihtelunhalu.
Sanoisin, että tällaiset syyt ovat huomattavasti harvempia kuin miehillä.
Nainen tyypillisesti hakee myös ennemmin suhdetta kuin mitään yhden yön juttua edellä mainituista syistä.
Suurin osa naisista varmasti ennen muuta haluaa harrastaa seksiä yksinomaan puolisonsa tai kumppaninsa
kanssa.
Jokainen tietää, että on hyvin vaikea määrätä sitä, että kenestä haaveilee.
Miehet yleensä haaveilevat seksistä jonkun hyvännäköisen naisen kanssa ja naiset ehkä enemmän sellaisesta romanttisesta prinssi uljaasta. Joka tapauksessan haaveilun kohde ei aina ole se oma puoliso, ja yleensä tällainen haaveilu menee sitten omia aikojaan ohi. Siinä vaiheessa kun sitten ollaan jonkinlaisessa henkilökohtaisessa kontaktissa tällaiseen henkilöön, niin se ei välttämättä menekään ohi. Sitten ollaan lopulta kestämättömässä tilanteessa, jossa nämä haaveet alkavat tuhota ehkä todellista parisuhdetta ja ainakin vaikuttaa siihen hyvin voimakkaasti. Tällainen tilanne ei tietenkään ole myöskään oikein ketään osapuolta kohtaan ja se aiheuttaa aggressiivisia tunteita kaikissa osapuolissa. Vaikka kyse ei ole täysin toisesta naisesta/miehestä, niin siinä alkaa olla sellaisia piirteitä paljon. Parisuhteen ulkopuolinen kokee aggressiivisuutta ulkopuolisuudestaan, haaveilija aggressiivisuutta omasta kyvyttömyydestään lopettaa haaveiluja ja sitoutua parisuhteeseen ja haaveilijan kumppani aggressiivisuutta siitä, että haaveilija haaveilee jostakin toisesta. Haaveilija kokee varmasti myös syyllisyyttä omasta toiminnastaan. Turhautunein osapuoli lopulta tekee ratkaisun. Syyllisyyttä tunteva osapuoli saattaa myös pyrkiä ratkaisuun, jolla saisi paremman olon ja puhtaamman omantunnon.
Sitä on nuorena niin kokematon ja ottaa sen kumppanin siihen rakkauden huumassa.
Sitten tehdään lapsi ja toinenkin ja seksi muuttuu arkipäiväiseksi ja mitään antamattomaksi.
Yksi täällä kirjoittikin kerran että aamuseksi on kuin aamupaskalla käynti. Ei siinä tunteiluja kaivata, tarvetta vaan tyhjentää itsensä...aika ikävästi sanottu, näin naisen kannalta ainakin..
Naisena toivoisi sen kyllä enemmän merkitsevän miehillekkin, kuin pelkkää pussien tyhjentelyä..
Ehkä nainen sen vastoaa ja siksi katoaa halut aikaa myöten. Ainakin siihen omaan mieheen.
Uuden kanssa on kuitenkin ainakin alussa sitä intohimoa.
mieheeni. Eikä ole edes muista miehistä kokemustakaan kuin aviomiehestäni. Enkä ole koskaan harrastanut irto- enkä yhdenyön seksiä.
Me kyllä harrastamme useamman kerran viikossa seksiä, mutta minä en tykkää siitä, joten vain puoliksi voin vastata kysymykseesi. Tein jo nuorena päätöksen, että niin kauan kuin rakastan miestä, annan myös seksiä, vaikka seksi ei koskaan toiminut välillämme. Miehet on naisen kanssa pillun takia ja minä halusin pitää lasten isän kuvioissa, joten suhtaudun asiaan realistisesti, mutta ymmärrän erittäin hyvin myös näitä pihtaavia naisia. Vaikka harrastamme seksiä vain ehkä kolme - viisi kertaa viikossa, tuntuu se minulle kymmenkertaisesti suuremmalta velvollisuudelta kuin esimerkiksi ruoanlaitto tai siivous tai mikään muukaan. Voin hyvin ymmärtää, miksi niin moni nainen ei jaksa edes yrittää, koska seksi on naiselle kovaa työtä ja jos siitä ei saa itselleen mitään... Ei ihmekään, ettei huvita. Miesten tulisi tajuta, ettei kukaan nainen huvikseen pihtaa. Vai onko joku joskus kuullut tapauksesta, jossa nainen kieltäytyi taivaallisesta orkusta? Niinpä niin...
Ikävä kyllä ei kelvanneet orkut ei....
Veikkaisin a-seksuaalista naista tai lesboa en tiedä kumpi oli sillä harrasti kuitenkin seksiä kanssani joskus.
mutta tilanteet vaihtelevat ajan saatossa. Olen huomannut sen kuinka tärkeää on olla samalla aaltopituudella myös seksin osalta. Meillä on niin että myös minä saan seksiä, ei pelkästään mies.
Toki aluksi seksi voi sujua, mutta myöhemmin ne persoonalliset erot alkavat näkyä. Toisaalta jos ei tunne itseään, eipä sitä voi toistakaan syyttää, jos sattuu olemaan liian eriparia. Usein nuo erot voidaan sopia ja tehdä molempia tyydyttävä kompromissi, mutta turhan usein siitä muodostuu valtataistelu, joka harvoin päättyy hyvin.
Sama on muiden käyttäytymistapojen suhteen. Sanotaan että ne normit ja kuviot muodostetaan parin ensimmäisen vuoden aikana. Niistä tavoista voi olla vaikeaa luopua ja muodostaa uusia myöhemmin. Kriisit voivat toimia muutoksen apuna.