-multakin,,, lähinostalgiaa ,-D
-----------------------------
-Oli synkeä sateinen yö. Tuuli ulvoi kalmiston takorautaisessa portinpuolikkaassa hyytävästi. Kulkiessani hautakivien reunustamaa kapeaa käytävää, tunsin niskassani pehmeän hipaisun,,,, aivan kuin jokin olisi kulkenut taitseni?
Huitaisin kädelläni pimeyteen, mutta en tuntenut mitään. Huokaisin helpottuneena. Ehkäpä tuntemus johtui tuulenpuuskasta, joka narisutti väliin porttiakin kammottavalla äänellä.
Tunsin Niskassani kuuman kalman hajuisen hönkäyksen...
-sitten tunsinkin jo lempeän hyväilyn pakarassani....
ja näin kynttilämeren loisteessa haudan häpäisevat narkomaanit,jotka kaivoivat vimmatusti haisevaa maaperää, toivoen löytävänsä piilottamansa iltapalan.....ja
lapio osui kolahtaen johonkin, narkkarit hyppivät kuin susilauma saaliinsa ympärillä ulvoen kuuta jo taivaalle... sitten...
taivas repesi yllättäen,salamaa kauhua lyöden kalmistoon suuren valokaaren,siellä narkkarit polvistuivat saaliinsa päälle,saalis vielä voihki puolialasti revitty rievä riakaleina......
-yltäpäältä hikisenä ja sekopäisenä. Päässäni pyöri ja vatsassani kiersi etova tunne. Valtavan pierun jälkeen kampesin ylös ja suunnistin vessaan. Heitin veteni ja muutaman räväkän pierun jälkeen hinauduin kohti jääkaappia ja tempaisin oven auki. Vapisevin käsin otin sieltä yhden kylmän oluttölkin.
Se kädessäni raahauduin horjuvin askelin kohti läppäriäni. Viimeisillä voimillani sain koneen auki ja vaivalloisesti avattuani Huuhaa-palstan tunsin olevani kotona. Valtavan pierun jälkeen mieleni valtasi turvallisuuden tunne. Olin kotona.
-mutta ennen tyydytystä muistelin vaimoni
kassakaapin numeroa? jokin erikoinen.... hänen rakastajan
syntymäaika tietenkin.
näin sain kaapin auki valitsin mahtavan kapulan, jonka...
-ihana hipaisu toi mieleeni kauniin ensimmäisen vaimoni
hän katosi ihmeellisellä tavalla jäin kaipaileen ja nyt
kuin paluu menneseen tuo tunne ..
mutta miksi haustausmaan lähellä ..
jaa nuo kylmät väreet selässäni kertoo
jotain outoa olisko hän vaikka henkenä minun rinnallani nyt ..?
--aurinkolasejani hiippaillessani hautausmaalla. Kanttorin perkele ja suntion sutvi eivät olleet hoitaneet tehtäviään. Saattopolut olivat auraamattomina. Lumivaipat peittivät kumpuja. Yksinäinen varastokoppi nökötti keskellä kaikkea omalla tontillaan, ilman kaavaa, ilman kunnallistekniikkaa. Mutta sähköt sinne oli vedetty.
Kahlasin hangessa munaskuitani myöten. Ylläni Bossin ulkoilutakki, Versacen puuvillaiset housut, alla Diorin stringit ja kaiken kruunasi Tarjoustalon 100 % lycra sukat sekä lenkkarit joihin oli jäänyt hintalappu 19.90. Arvatenkin paleli. Otin RayBanit silmiltäni ja aloin kuulostelemaan. Lähestyin koppia ja ääneyt voimistuivat. Kopin sisällä oli enemmän kuin yksi ihminen. Tuileva ex-vaimoni? Rakastaja? Kanttori? Suntio? Päätin ottaa selvää.
-iiiiik auttakaa...... voihki nainen joka näki miehen lycra sukkahousuissa
jolla silmät kuin avaruusolennolla
-----------------------------
-Oli synkeä sateinen yö. Tuuli ulvoi kalmiston takorautaisessa portinpuolikkaassa hyytävästi. Kulkiessani hautakivien reunustamaa kapeaa käytävää, tunsin niskassani pehmeän hipaisun,,,, aivan kuin jokin olisi kulkenut taitseni?
Huitaisin kädelläni pimeyteen, mutta en tuntenut mitään. Huokaisin helpottuneena. Ehkäpä tuntemus johtui tuulenpuuskasta, joka narisutti väliin porttiakin kammottavalla äänellä.
Tunsin Niskassani kuuman kalman hajuisen hönkäyksen...
-sitten tunsinkin jo lempeän hyväilyn pakarassani....
ja näin kynttilämeren loisteessa haudan häpäisevat narkomaanit,jotka kaivoivat vimmatusti haisevaa maaperää, toivoen löytävänsä piilottamansa iltapalan.....ja
lapio osui kolahtaen johonkin, narkkarit hyppivät kuin susilauma saaliinsa ympärillä ulvoen kuuta jo taivaalle... sitten...
taivas repesi yllättäen,salamaa kauhua lyöden kalmistoon suuren valokaaren,siellä narkkarit polvistuivat saaliinsa päälle,saalis vielä voihki puolialasti revitty rievä riakaleina......
-yltäpäältä hikisenä ja sekopäisenä. Päässäni pyöri ja vatsassani kiersi etova tunne. Valtavan pierun jälkeen kampesin ylös ja suunnistin vessaan. Heitin veteni ja muutaman räväkän pierun jälkeen hinauduin kohti jääkaappia ja tempaisin oven auki. Vapisevin käsin otin sieltä yhden kylmän oluttölkin.
Se kädessäni raahauduin horjuvin askelin kohti läppäriäni. Viimeisillä voimillani sain koneen auki ja vaivalloisesti avattuani Huuhaa-palstan tunsin olevani kotona. Valtavan pierun jälkeen mieleni valtasi turvallisuuden tunne. Olin kotona.
-mutta ennen tyydytystä muistelin vaimoni
kassakaapin numeroa? jokin erikoinen.... hänen rakastajan
syntymäaika tietenkin.
näin sain kaapin auki valitsin mahtavan kapulan, jonka...
-ihana hipaisu toi mieleeni kauniin ensimmäisen vaimoni
hän katosi ihmeellisellä tavalla jäin kaipaileen ja nyt
kuin paluu menneseen tuo tunne ..
mutta miksi haustausmaan lähellä ..
jaa nuo kylmät väreet selässäni kertoo
jotain outoa olisko hän vaikka henkenä minun rinnallani nyt ..?
--aurinkolasejani hiippaillessani hautausmaalla. Kanttorin perkele ja suntion sutvi eivät olleet hoitaneet tehtäviään. Saattopolut olivat auraamattomina. Lumivaipat peittivät kumpuja. Yksinäinen varastokoppi nökötti keskellä kaikkea omalla tontillaan, ilman kaavaa, ilman kunnallistekniikkaa. Mutta sähköt sinne oli vedetty.
Kahlasin hangessa munaskuitani myöten. Ylläni Bossin ulkoilutakki, Versacen puuvillaiset housut, alla Diorin stringit ja kaiken kruunasi Tarjoustalon 100 % lycra sukat sekä lenkkarit joihin oli jäänyt hintalappu 19.90. Arvatenkin paleli. Otin RayBanit silmiltäni ja aloin kuulostelemaan. Lähestyin koppia ja ääneyt voimistuivat. Kopin sisällä oli enemmän kuin yksi ihminen. Tuileva ex-vaimoni? Rakastaja? Kanttori? Suntio? Päätin ottaa selvää.
-iiiiik auttakaa...... voihki nainen joka näki miehen lycra sukkahousuissa
jolla silmät kuin avaruusolennolla
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.