Oletko joutunut väkivallan kohteeksi? Mistä riidat ovat alkaneet ja miten päättyneet? Itse lopetin 3-vuotisen helvetin vähän aikaa sitten. En saanut varsinaisesti turpaan vaan heittelyä ja läimäyksiä. Onko muilla kokemuksia? Kaikenlainen kommentti tervetullutta!
Kun mies lyö!
Jenny
111075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meitsi heittelee ja läimäyttelee omaa naistani, jos hän eka heittelee ja läimäyttelee mua =) Joskus kunnollakin laitan hänelle hanttiin, tietääpä ainakin, ettei hänellä ole fyysisesti mitään maseja mua vastaan, vaikka henkisesti välillä onkin (eli suurimman osan ajasta).
Olen sitä mieltä, että naista saa lyödä tai vähintään läimäyttää, jos nainen lyö ensin.
Sulla nyt Jenny oli varmasti kuitenkin eri tilanne. Onneksi pystyit lopettamaan suhteen, itse ihmettelen kovasti, miten ne naiset jaksavat elää väkivaltaisessa suhteessa.
Jenny, kerroitko muille asiasta, ja mitä muut tekivät asialle jos kerroit? Jos mun kaveri hakkais omaa naistaan, niin kyllä tämä kaveri saisi tietää, ettei enää hakkaa kovin pitkää..
...ainoastaan parhaalle kaverilleni. Se on pitkä ja monimutkainen asia, joten jätän tältä erää tarkimmat asiat kertomatta.
Kävimme juuri keskustelua asiasta uuden miesystäväni kanssa. Hänen ex-vaimo yritti miestään saada lyömään. Onneksi mies oli järkevä ja ei mennyt "leikkiin" mukaan. Ex-vaimon tarkoitus on saada mies näyttämään väkivaltaiselta, jotta saisi lapsille yksinhuoltajuuden.
Itse sanoin miesystävälleni, että minua ei lyödä kuin kerran ja sitten minä lähden.
löi minua kuukausi sitten hirveässä humalassa.Ei muista tapahtuneesta mitään. Kirjoitin tapahtuneesta täälläkin. Jos hän vielä joskus kerrankin lyö lähden kyllä suhteesta, vaikka kai se olisi pitänyt tehdä jo yhden kerran jälkeen.
...olen sitä mieltä, et jos kerran pystyy lyömään miksei toisenkin. Paljon olen kuullut juttua miesten vannoneen lyömättä uudelleen, mutta ikävä tosiasia on, että liian usein se toistuu.
Lyömisellä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, lyöminen on vihan ilmaus.
Se on myös osoitus siitä, ettei lyöjä kykene hallitsemaan eikä käsittelemään omia negatiivisia tunteitaan.
Lyömiseen ja läpsimiseen vastaaminen samalla mitalla ei sekään ole mikään ratkaisu ongelmaan, se pikemminkin vaan pahentaa tilannetta ja yleensä siitä seuraa astetta rajumpaa käytöstä kun lupa fyysiseen väkivaltaan on kerran saatu.
Lyömiseen pitäisi tarttua aina ensimmäisellä kerralla, sillä sellaisen käytöksen käsittelemättä jättäminen on lyöjälle sama kuin anteeksianto.
Lyöminen synnyttää aina jonkin tason syyllisyydentunteen lyöjässä itsessään, ja sekin tunne pitäisi käsitellä kunnolla, sillä syylisyys altistaa helposti uuteen lyöntiin.
MIKSI itsehillintä ei yltänyt enää estämään tapahtunutta? Se tulis aina selvittää.
poikaystäväni on menossa terapiaan keskustelemaan asiasta. Ei tässä odotukset kauhean korkealla ole, mutta kaikkea täytyy kokeilla..
Miksi sinä et mene mukaan siihen terapiaan?
Asahan koskee myös sinua ja sinun tukeasi se poikaystäväsikin nyt tarvitsisi.
On todella hienoa, jos poikaystäväsi on oma-aloitteisesti hakeutunut ammattiauttajalle käytöstään selvittämään. Niin rohkeaa ja aikuista valintaa kannattaa kyllä tukea ja arvostaa.
menen mukaan, jos poikaystäväni haluaa. Hän on vaan huono puhumaan asioista edes minulle. Heillä ei kotona puhuttu asioista ja näin ollen ei osaa tuoda tunteitaan julki. Jos hänen on vaikeampi puhua kun minä olen mukana. Täytyy katsoa kun homma alkaa.
Johtusko tuosta syystä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000003229880
En tiedä millainen on lyövä mies-anteeksi antava nainen-ja taas lyövä mies suhde.
Tämä on minun tarinani. Sanon kuitenkin heti alkuun että mieheni lopetti juomisen ja meillä menee nyt tasaisesti.
Monia vuosia sitten tulimme jostakin juhlista, mieheni hulluna humalasta mitä hän ei normaalisti tehnyt koskaan. Hän alkoi tahallaan ärsyttää minua. Hän teki kaikkea hullua. Saadakseen minut aivan raivoksi, hän availi ikkunoita (talvella). Kuljin perässä ja laitoin ne kiinni. Stereot täysille (kerrostalo), suljin ne hänen jälkeensä. Rukoilin häntä käymään nukkumaan. Ei kun hullun touhut jatkuivat vaan. Valot päälle, minä sammutin, ikkunat taas auki, minä suljin. Sitten alkoi hipelöiminen ja törkeydet. Ei auttanut vaikka vaihdoin huonetta, mies tuli perässä ja ikkunat auki taas vaihteeksi. Olin niin täynnä raivoa, niin täynnä että itkin ja inhosin häntä. Älytön ilme naamallaan hän pirullisesti tuijotti ja öykkäsi jotakin. Sanoin vielä kerran että nyt menet nukkumaan ja lopetat. Ei auttanut. Hain vasaran ja sanoin että tällä heläytän kalloosi jos et lopeta. Ei hän uskonut. Minulla oli vasara nostettuna ja olisin todellakin lyönyt, mutta onneksi tajuntaani tuli ajatus, että jos tapan tuon sian, minulta viedään lapset (olivat onneksi mummolassa silloin) ja joudun linnaan. Oli todella vähällä etten minä, järjissään oleva tavallinen pienten lasten äiti tehnyt kauheaa tekoa. Jätin hänet olohuoneeseen ja menin kylppäriin ja odotin aamua. Aikoinaan hän selvisi. Sanoin ottavani eron. Asiaa puitiin ja siitä selvittiin. Nyt elämme elämäämme rauhallisesti, yksi lapsi on vielä kotona. Koskaan en unohda sitä raivoa minkä hän sai minussa aikaan, ja rakkauteni häneen kuoli sinä yönä. Mieheni saattaa aavistaa että kun viimeinenkin lapsi lähtee kotoa, lähden minäkin. Vaikka hän ei enään juo, jotakin särkyi kuitenkin. En tiedä mikä saa miehen lyömään naistaan, mutta minun kohdallani katson olevani uhri, vaikka mieheni henki siinä olikin uhattuna. Onneksi järjenvalo kuitenkin loisti kaiken raivon keskeltä.