Muutama vuosi sitten jonnin joutavilla kokkareilla mä keskustelin lunkilta tuntuvan hepun kanssa. Tämä duuddeli zippaili tuopista bisseä ja pimputteli samalla pianoa, puhui. Kaikki muut lipitti skumppaa ja tihrusteli järkeensä, kopistelivat sinne ja tänne löytämättä mitään.
Hän kuunteli esitelmöintiäni hyvin pitkään, ollen selvästi keskittynyt siihen mitä sanon tai että mikä informaatiopakettini sisältö oli. Sitten hän sanoi jotenkin näin:
"Teillä on hurmaava ääni, mutta sen lausepuun oksat notkuvat mä -sanaa. Mielestäni suomen kielen kaunein sana on sinä."
Vitun vasemmistointellektuellit.
Hän kuunteli esitelmöintiäni hyvin pitkään, ollen selvästi keskittynyt siihen mitä sanon tai että mikä informaatiopakettini sisältö oli. Sitten hän sanoi jotenkin näin:
"Teillä on hurmaava ääni, mutta sen lausepuun oksat notkuvat mä -sanaa. Mielestäni suomen kielen kaunein sana on sinä."
Vitun vasemmistointellektuellit.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohtui mainita että juttu on fiktiivinen, niin kuin kaikki tässä maailmassa on.
mainita että olet...
Joo. Mä olen kengänkiillottaja steissillä, siinä välitasanteella, jossa pissikset näyttelee mulle fingeriä ja heittelee isin antamilla kolikoilla.
Kauheeta mussutusta.
suuttuko se?
Sua mä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä varmaan tule koskaan ymmärtämäänkään.
nou panic
Oliko hänen tarkoituksensa kenties huomauttaa, että esitelmöijä puhuu liikaa itsestään eikä keskity riittävän kohteliaasti kuulijoihinsa vai oliko kyseessä kirjakielen ja puhekielen välinen häiriö kommunikaatiossa ?
Tämä oli "duuddeli" oli Claes Anderson ja tämä pianolla notkuja mun vaimo. Minä toimin kirjanpitäjänä mafialle.