Heippa vaan kaikille!
Pakko avautua tänne ennen kuin pää hajoo. Olemme vajaa 3-kymppinen pariskunta ja suunnitteilla olisi talon rakentaminen. Tontti varauksessa, mutta mitään ei ole vielä ostettu - eikä päätetty. Meni kauan aikaa ennen kuin ylipäätään sain mieheni suostumaan tähän projektiin. Nyt on kuitenkin innostunut asiasta ja olemme etsineet tontille sopivaa talopakettia.
Ja asiaan. En kerta kaikkiaan voi käsittää miestäni. Olen puhunut kihlautumisesta jo aikaisemminkin, mutta koska mieheni ei ole ollut valmis, olen antanut asian olla. Nyt kun olemme suunnitelleet taloprojektia, otin kihlautumisen taas varovaisesti esille. Mies sanoi, että pitääkö kaiken tapahtua kerralla. Olin sitä mieltä, että jos hän on valmis rakentamaan yhteisen kodin, niin eikö myös kihloihin pitäisi olla pikkuhiljaa valmis? Toisin sanoen siis, ellei ole valmis kihloihin, niin ei mielestäni myöskään talon rakentamiseen!
Omissa toiveissani on, että haluan pian lapsen, mikäli niitä on tullakseen. Ja ennen lapsen tuloa toiveissani olisi olla naimisissa. Ei toki pakollista, mutta suotavaa. 30 vuotta alkaa kuitenkin häämöttää, en halua olla 40 kun saan ensimmäisen lapsen. Tuntuu, ettei mies ole tähän ikinä valmis.
Onko mies vain niin hitaasti lämpenevää sorttia vai mikä tässä nyt mättää. Kauaa en aio odottaa, ja tämän olen myös miehelleni tehnyt selväksi. Jos hän vasta 10 vuoden päästä on kaikkeen valmis, niin saa minun puolestani etsiä sitten 10 vuotta nuoremman naisen. Mies joskus sanoi, että menee elämässään vain kerran kihloihin. Onko tässä nyt sitten kyse siitä, ettei hän ole varma, onko löytänyt elämänsä naisen? Itse olisin jo valmis vaikka alttarille asti. Asiahan ei arkea muuta millään tavalla, mutta jos yhteistä kotia on valmis rakentamaan, niin pitäisi olla jo muuhunkin valmis..
Mitä mieltä olette?
Pakko avautua tänne ennen kuin pää hajoo. Olemme vajaa 3-kymppinen pariskunta ja suunnitteilla olisi talon rakentaminen. Tontti varauksessa, mutta mitään ei ole vielä ostettu - eikä päätetty. Meni kauan aikaa ennen kuin ylipäätään sain mieheni suostumaan tähän projektiin. Nyt on kuitenkin innostunut asiasta ja olemme etsineet tontille sopivaa talopakettia.
Ja asiaan. En kerta kaikkiaan voi käsittää miestäni. Olen puhunut kihlautumisesta jo aikaisemminkin, mutta koska mieheni ei ole ollut valmis, olen antanut asian olla. Nyt kun olemme suunnitelleet taloprojektia, otin kihlautumisen taas varovaisesti esille. Mies sanoi, että pitääkö kaiken tapahtua kerralla. Olin sitä mieltä, että jos hän on valmis rakentamaan yhteisen kodin, niin eikö myös kihloihin pitäisi olla pikkuhiljaa valmis? Toisin sanoen siis, ellei ole valmis kihloihin, niin ei mielestäni myöskään talon rakentamiseen!
Omissa toiveissani on, että haluan pian lapsen, mikäli niitä on tullakseen. Ja ennen lapsen tuloa toiveissani olisi olla naimisissa. Ei toki pakollista, mutta suotavaa. 30 vuotta alkaa kuitenkin häämöttää, en halua olla 40 kun saan ensimmäisen lapsen. Tuntuu, ettei mies ole tähän ikinä valmis.
Onko mies vain niin hitaasti lämpenevää sorttia vai mikä tässä nyt mättää. Kauaa en aio odottaa, ja tämän olen myös miehelleni tehnyt selväksi. Jos hän vasta 10 vuoden päästä on kaikkeen valmis, niin saa minun puolestani etsiä sitten 10 vuotta nuoremman naisen. Mies joskus sanoi, että menee elämässään vain kerran kihloihin. Onko tässä nyt sitten kyse siitä, ettei hän ole varma, onko löytänyt elämänsä naisen? Itse olisin jo valmis vaikka alttarille asti. Asiahan ei arkea muuta millään tavalla, mutta jos yhteistä kotia on valmis rakentamaan, niin pitäisi olla jo muuhunkin valmis..
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suhde ei ole kovin vakaalla pohjalla jos SINUN pitää suoli24:lta mielipidettä kysyä. Asia on sinun ja miehesi välinen. Ei täällä kukaan sinun puolestasi pätöksiä tee.
Keskustele miehesi kanssa, emme voi tietää onko hän varma vai ei.
Älä painosta äläkä hoputa, kaikki tulee aikanaan.
Olen sitä mieltä, kun kerran kysyit, että lukaisepa vielä uudestaan viestisi.
"Meni kauan aikaa ennen kuin ylipäätään sain mieheni suostumaan tähän projektiin."
"Olen puhunut kihlautumisesta jo aikaisemminkin, mutta koska mieheni ei ole ollut valmis"
"Omissa toiveissani on, että haluan pian lapsen"
"Ja ennen lapsen tuloa toiveissani olisi olla naimisissa"
"Tuntuu, ettei mies ole tähän ikinä valmis."
"Kauaa en aio odottaa, ja tämän olen myös miehelleni tehnyt selväksi"
En haluaisi olla nulju, mutta huomaatko? Minä - minun - minulle... Oletko pysähtynyt hetkeksikään ajattelemaan, mitä miehesi haluaa? Viestistäsi sellainen ei käy selville, mutta entä siellä näppiksesi takana?
Niin, mitäkö mieltä olen? Jos olet miehen kanssa tosissasi, mieti vielä vähän, onko kaikki mennyt ihan oikein. Jos taas et ole tosissasi (kun et ole valmis odottamaan), niin miksipä vaatisit mieheltä tämän enempää? Eikö silloin ole reilua teille molemmille, että saatte uuden tilaisuuden, jos mies nyt jo näyttää kerrassaan kelvottomalta toteuttamaan unelmiasi (hänen unelmistaan kun et mitään kertonut). :-(
mietin ihan samaa kun luin tuon tekstin.. kohta siinä käy niin että mies hairahtuu pikku pettämiseen.. miettikää sitten mikä suhteessa vikana.. taidatte haluta elämältä ihan eri asiaoita.. mahdattekohan olla edes kunnon sielunkumppaneitakaan.. yhdessä ollaan vaikkei paljon mitään yhteistä...? hmm..
Te kumpikin kuulostatte täysin tervejärkisiltä ihmisiltä. Kummassakaan ei mitään vikaa. Te vain yksinkertaisesti olette aivan liian erilaiset. Sinä haluat yhtä, mies toista. Teidän katsontakannat eivät yhdy kaikista tärkeimmissä asioissa.
Olisikohan aika antaa tuon miehen rauhassa etsiä omanlaisensa puoliso ja sinun omanlaisesi.
Aivan varmasti loydat miehen joka on valmis kunnon tutustumisajan jalkeen naimisiin, rakentamaan pesän kanssasi ja perustamaan perheen.
Mikäli allekirjoitat nimesi kalliisiin tonttiostoksiin ja samalla luulet/uskot/toivot että mies muuttuu, rakennatte taloanne hiekkakasan päälle. muutaman lapsen jälkeen saatte todella katua toppäilyänne. Silloin se on liian myohäistä. Ajatteleppa oikein tarkasti onko sinulla oikeutta rakentaa lastestesi koti tuon miehen kanssa.
Jos alkaa vielä painostaan häät ja lapset samaan syssyyn...
Jotenkin järkyttävää jos omien haaveidensa toteuttamiseen, ihan kaikkeen pitää toista painostaa niin että pää hajoo. Rakentaminen on jo niin stressaavaa ettei siinä enään muita paineita kaivata. Miehesi jos on painostettu rakentaan ja samanaikaisesti vielä lyöt lisää paineita niskaan niin siinä hajoo pää toiseltakin. Oletko ihan varma että mies haluaa lapsia ollenkaan vai oletko kaikkien vaan haluavan automaattisesti? Avioliitto on vain paperi ja sen paperin voi hankkia vasta sitten kun näkee onko se suhde edes kestänyt sen rakentamisen ajan. Rakentamisen jälkeen voi olla rahallisesti melko tiukkaa ja rahat kun loppuu niin monilla on lentänyt rakkauskin ikkunasta ulos. Teinien lapselliset kihlautumis hömpät voisi jo tuonikäiset unohtaa.