Kysyisin miehiltä, miten suhtautuisitte, jos teitä lähestyisi tavallisen näköinen nainen, joka ei ehkä vastaisi omia ihannekuvianne siitä millainen naisen tulisi ulkonäöltään olla? Olisiko tilanne kiusallinen ja jos olisi mistä sen voi päätellä? Mies ei kuitenkaan työnsä puolesta voisi selkeästi inhoaan ilmaista, mikäli sellaista tuntisi.
Mitään suoria ehdotuksia en ole tekemässä, vaan tiedustelemassa reaktioita. En osaa lainkaan arvioida ulkonäköäni miesten silmissä, sillä perheeseeni kuuluu lähinnä naisia, en ole siis saanut ulkonäöstäni koskaan palautetta miehiltä perhepiirissä tai sen ulkopuoleltakaan, lähinnä varmaan ujouden takia. Tähän asti olen ollut melkoisen "realisti", lue: skeptinen ulkonäköni suhteen, joten en hirveästi ole viitsinyt testailla, kun lukee näitä "läskit ja rumat älkööt vaivautuko" -juttuja. En tietenkään halua ketään miestä lähestymisilläni = mahdollisella rumuudellani tai läskiydelläni "kiusata", koska en itsekään haluaisi, että joku epämiellyttävä mies itseäni jahtaisi. Vaikka minulla on huono itsetunto ulkonäköni suhteen, en ole niin epätoivoinen, että hakisin kenen tahansa miehen huomiota. Olen itsenäinen ja osaan elää yksinkin täysipainoista elämää.
Eli: jos saisin vastauksia seuraaviin:
1. Miten suhtautuisitte, jos teitä lähestyisi tavallisen näköinen nainen, joka ei ehkä vastaisi omia ihannekuvianne siitä millainen naisen tulisi ulkonäöltään olla? Olen ystävällinen, kohtelias ja kiltti.
2. Mistä pienistä eleistä ym. voin päätellä, että reaktio ulkonäkööni on negatiivinen?
Mitään suoria ehdotuksia en ole tekemässä, vaan tiedustelemassa reaktioita. En osaa lainkaan arvioida ulkonäköäni miesten silmissä, sillä perheeseeni kuuluu lähinnä naisia, en ole siis saanut ulkonäöstäni koskaan palautetta miehiltä perhepiirissä tai sen ulkopuoleltakaan, lähinnä varmaan ujouden takia. Tähän asti olen ollut melkoisen "realisti", lue: skeptinen ulkonäköni suhteen, joten en hirveästi ole viitsinyt testailla, kun lukee näitä "läskit ja rumat älkööt vaivautuko" -juttuja. En tietenkään halua ketään miestä lähestymisilläni = mahdollisella rumuudellani tai läskiydelläni "kiusata", koska en itsekään haluaisi, että joku epämiellyttävä mies itseäni jahtaisi. Vaikka minulla on huono itsetunto ulkonäköni suhteen, en ole niin epätoivoinen, että hakisin kenen tahansa miehen huomiota. Olen itsenäinen ja osaan elää yksinkin täysipainoista elämää.
Eli: jos saisin vastauksia seuraaviin:
1. Miten suhtautuisitte, jos teitä lähestyisi tavallisen näköinen nainen, joka ei ehkä vastaisi omia ihannekuvianne siitä millainen naisen tulisi ulkonäöltään olla? Olen ystävällinen, kohtelias ja kiltti.
2. Mistä pienistä eleistä ym. voin päätellä, että reaktio ulkonäkööni on negatiivinen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
1.) Jos tykkäisin silmistä, en pahemmin kiinnittäisi huomiota ruumiillisiin sivuseikkoihin. Joo, olen ollut vanhempienkin naisten kanssa ja voin kertoa, että pienet rupsahdukset eivät sängyssä tahtia haittaa, joten mitä niistä. Naiset muuten ovat surkeita arvioimaan omaa ulkomuotoaan, joten se mikä sinulle on mitäänsanomaton tavis, voi miehelle olla maailman haluttavin olento. Ystävällisyys, kohteliaisuus ja kiltteys tuovat lisäpisteitä.
2.) Miksi haluaisit tietää miehen pitävän sinua vähemmän haluttavana? Mitä se tieto hyödyttäisi sinua? Oletko masokisti? Jollet tiedä milloin mies pitää sinua rumana, olet luultavasti tietämättäsi kaunis ihminen, jolle kukaan mies ei selvinpäin tule esittämään pientäkään negatiivista kommenttia ulkonäöstä. Olisit iloinen. Sitäpaitsi on paljon miehiä, jotka tietoisesti tai tietämättään etsivät vähemmän himoittavia naisia, koska olettavat mahdollisuuksiensa olevan paremmat näiden kanssa. Ulkonäöllä ei siis ole todellakaan merkitystä. Joka naiselle on ottaja, jos vaan tarpeeksi selvästi ilmaisee olevansa otettavissa.
Jos mietit kaikkia näitä 24:n miehiä (tai sellaiseksi itseään väittäviä), jotka suu vaahdossa hokevat inhoavansa läskiä ja halveksivansa kaikkia yli 40 kiloisia naisia, voin kertoa niiden olevan pitkälti yksi ja sama kirjoittaja, joka ei vaan suostu tunnustamaan itselleen olevansa kaappihomo. Kun mies pitää ihanteenaan naista, jolla on pikkupojan vartalo, on siihen aina joku syy...
Kiitos vastauksesta!
"Miksi haluaisit tietää miehen pitävän sinua vähemmän haluttavana? Mitä se tieto hyödyttäisi sinua?"
No siksi, että silloin en tietenkään toista kertaa kehtaa mennä hänen silmiensä eteen "tyrkyttämään" itseäni. Olisihan se aika säälittävää, jos joku tavisrumisakka silmät säteillen rakkaudennälkäisenä siinä edessä tekee tikusta asiaa vähän väliä vain juttusille päästäkseen, vaikka toinen ei olisi yhtään kiinnostunut tai pitäisi epämiellyttävänä. Mitään mahiksia ei ole, ellen itse mene juttusille. Hän tuskin voisi aloitetta tehdä vaikka haluaisi. Tai ei se kyllä mahdotonta ole, mutta tuskin hän on minun olemassaolostani niin tietoinen, vaikka pari kertaa ollaan juteltu.
"Sitäpaitsi on paljon miehiä, jotka tietoisesti tai tietämättään etsivät vähemmän himoittavia naisia, koska olettavat mahdollisuuksiensa olevan paremmat näiden kanssa."
Kohde on minun silmissäni niin suloinen ja komea, että luulen hänellä olevan rima korkealla naisten suhteen eli tuskin hän etsii tavallisia naisia, jos voi saada kauniimpiakin. Hänkin on käytökseltään kohtelias ja ystävällinen, ja nämä yhdistyneenä komeaan ulkoomuotoon vei minulta jalat alta heti kättelyssä. Kyllä varmaan ottajia riittää ja luultavasti on kuitenkin varattu jo. Se olisi aika kiusallista, koska en halua mitään juttuja varattujen kanssa.
Mutta kauneus on katsojan silmissä, ja kun ihminen tulee tutuksi, muut ominaisuudetkin alkavat vaikuttaa ihastumisessa. Minulla vaan ei ole kovin montaa tilaisuutta tehdä itseäni tutuksi ja jos jo alussa olen näin epävarma, tulen melko varmasti mokaamaan tai jätän koko yrityksen sikseen. Hyvällä ulkonäöllä tietysti saisin huomion itseeni jo sillä.
Jotenkin vaan minulla on niin vääristynyt suhtautuminen tähän asiaan itseni kohdalla. Tuntuu ihan äärimmäisen kiusalliselta ja säälittävältä mennä tyrkyttämään itseään, jos kohde pitääkin minua vastenmielisenä. Minulla on sen verran huono itsetunto, että huono reaktio häneltä entisestään lisäisi sitä ja sitä haluan tässä vältellä.
Mistähän löytäisi sellaista asennetta, että ei ottaisi niin vakavasti torjumista tai sen uhkaa? Elämähän olisi helpoa, jos voisi vaan mennä kokeilemaan mahdollisuuksiaan aina sopivan kandidaatin kohdalla ja jos ei nappaa, niin mitäs siitä. Makuja on monia ja nyt ei vaan osunut maku kohdalleen.
Ongelmana tässä taitaa olla se, että ehdin jo ihastua niin kuolettavasti. Nyt olen liian tietoinen hänen olemassaolostaan ja nostanut hänet jalustalle, joten nänä asiat muuttivat suhtautumistani ja käytöstäni. Jos en olisi ihastunut häneen, pystyisin ottamaan kontaktia ihan normaalisti. Ne pari aiempaa puhekertaa tapahtui niissä oloissa, joissa en vielä ollut ihastunut.Oli ihan oikeasti kysyttävää ja siinä yhteydessä vain panin merkille, että oho, kuinka komea ja ystävällinen mies.
Mutta taitaa olla liian nuorikin ja niin kuin arvelin, varmaan varattu. Käyn tsekkaamassa näkyykö sormusta ja jos näkyy, asia ratkesikin sitten jo itsestään.
Ainahan lähestymisyrityksissä on riski epäonnistua, lähestyjän sukupuolesta riippumatta. Mitä enemmän enemmän asiaa on hautonut ja sitä mukaa tunteet on mukana, niin sitä enemmäm meistä jokainen pelkää seurauksia. Sinun on vain päätettävä, uskaltko ottaa sen riskin, että tulet torjutuksi, vai aiotko haikailla ko. miehen perään loppuelämäsi. Jotenkin sinusta paistaa melkoinen suorituskeskeisyys tämän miehen suhteen. Aivan kuin toiseen ihmiseen tutustuminen olisi jokin suoritus tai itsensä tyrkyttämistä. Eihän ole pakko heti sanoa - alakko nää mua ;) Meitä miehiäkin voi lähestyä hienovaraisemmin, hakeudu vaan seuraan ja juttele.
Klassisen kaunis ulkänäkö ei ole kaikille miehille se juttu. Itse jotenkin kavahdan liian kauniita naisia. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, pienikin yksityiskohta voi viedä jalat alta sopivan tilaisuuden tullen, kunhan se on aitoa.
Totta, mutta silti vaan arastelen oman ulkonäköni suhteen, koska kyseessä on komea mies. Jos mieskin olisi tavallisemman näköinen, asia ei varmaan olisi niin ulkonäkökeskeinen ja uskaltaisin olla vapaantuneemmin oma itseni.
"sinusta paistaa melkoinen suorituskeskeisyys tämän miehen suhteen. Aivan kuin toiseen ihmiseen tutustuminen olisi jokin suoritus tai itsensä tyrkyttämistä."
Johtuu siitä, että tilaisuuksia ei ole kovin montaa päästä juttusille. Siksi tutustuminenkin tapahtuu vähän niin kuin tyrkyttämällä, vaikka en mitään suoria ehdotuksia aio tehdä. Tarkkailen nyt tilannetta jonkin aikaa eli miten hän käyttäytyy lähelläni ja huomaako minua lainkaan. Jos ei huomaa tai ottaa etäisyyttä, en aio tehdä mitään, enkä enää "tyrkyttäydy" lähelle. :)
1. olisin tietysti varauksellisen kohtelias ,,. riippuu tietenkin tilanteesta ja omasta mielialastani ,.
jos en ole itse kiinnostunut niin pyrin vain vastailemaan ja kommentoimaan mutta en ylläpitämään aktiivista keskustelua ,.
2. tavallisen näköistä naista voin katsoa suoraan ja rehellisesti, mutta jos nainen on hyvin miellyttävän tai hyvin epämiellyttävän näköinen niin koen vaikeuksia katsoa naista kohti ,. :D
eli jos nainen aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion niin katson vain välillä suoraan kohti.
Mutta ehkä kaunis nainen saa mut enempi jäätymään kun taas epämiellyttävä saa mut kääntämään rintamasuunnan hiljalleen poispäin ja elehtimään siten että haluaisin tästä nyt jatkaa vaikka matkaani ,.,.
Niin, kyllä sen varmaan tajuaa, jos toinen on vain asiallinen joka kerta tai alkaa jopa pakenemaan, kun näkee minut. Sitten teen omat johtopäätökseni.
Ongelmia tuottaa sitten tuollainen reagointi kuin sinulla. Jos hän reagoi samalla tavalla, niin mistä tiedän, reagoiko hän niin siksi, että pitää minua tavallisena, rumana tai kauniina? :) Eli olisin ihan yhtä pihalla kuin alussakin.
jos se mies poistumisensa jälkeen jatkaa muita touhuja aivan normaalisti ja näyttää unohtavan sut niin se on melko selvä merkki ettet ole hänestä kiinnostava ,. ,. mutta jos hän on vähän aikaa hämillään tai ajatuksissaan vaikka ei katso sinuun niin jonkinlaisen vaikutuksen teit ., nopea poistuminen on myös huono merkki, ja lupaava merkki se jos mies näyttää lähtevän epävarmasti tai vastentahtoisesti ,. .,
:D
paitsi jos olette samassa työpaikassa ja hänen on oltava tai teeskenneltävä tehokasta koko ajan ;)
"jos se mies poistumisensa jälkeen jatkaa muita touhuja aivan normaalisti ja näyttää unohtavan sut niin se on melko selvä merkki ettet ole hänestä kiinnostava"
Niin minustakin. Aion nyt tarkkailla tapahtuuko näin. Olen sennäköinen kuin olen ja jokaisella on oikeus ihastua. Se on inhimillistä. Mä unohdan nyt tämän ulkonäkökeskeisyyden ja keskityn kiinnostukseen tai sen puuttumiseen. Mutta jos ihastukseni kohde ei ole innostunut, eikä herää pienistä vihjailuista, niin jätän koko homman sikseen. Yritän nyt joka tapauksessa tuoda hienovaraisesti kiinnostukseni esiin ja jos ei tartu kiinni siihen, eikä merkit lupaa hyvää, niin jääköön yritys siihen. Jos taas edes pientä kiinnostuksen poikasta tulee esiin, niin sitten yritän keksiä jotain muuta. Toivottavasti en ole liian hienovarainen ettei edes tajua minun olevan kiinnostunut hänestä. Varsinkin, kun on taipumusta kääntää katse ja juosta päinvastaiseen suuntaan, kun näen hänet. :)
Ketä muka ihailu haittais? Jos olisit vaikka 20v vanhempi ja lihava, niin aina miehille kehut kelpaa. Itsetunt siinä nousee, ja molemmilla. Haukkuja tuskin tulee ellei mies ole sekopää hullu. Kerrot vaikka että sulla on kauniit silmät nii siinä on alku ja mies tajuaa heti ja saap huumoria päälle. Oon itekki ujo ja tajuun miten ison harppauksen oot koittamassa tehä. Koneella ku istuu ja ajattelee, nii se tuntuu että sujuis, mutta sitten kun on tilaisuus siihen, niin ei pysty kun sydän lyö tiheeseen ja puhe takkuilee.
En kyllä missään nimessä uskalla alkaa kauniista silmistä puhumaan mitään!! Sehän voisi saada vaikka slaagin. :)
Tiedän tuon tunteen, sitä saa psyykattua itsensä uskomaan itseensä, mutta kun tilanne tulee kohdalle, stressitekijät on niin korkealla, että ihmettelee, mitä oikein kuvitteli aiemmin. Jos reaktio häneltä olisi negatiivinen, niin kokisin kyllä menettäväni kasvoni. Voisihan se tykätä, mutta entä jos onkin varattu jne. Siksi mieluummin tarkkailen ensin tilannetta. Eiköhän se pötki pakoon, jos alkaa tuntea olonsa tukalaksi minun lähestyessäni. Tosin se vaikeuttaa asioita, että jotkut reagoi pakenemalla ollessaan itsekin ihastuneita. Niin minä itse toimin yleensä, siksi tämä onkin niin vaikeaa, kun pitäisi nyt toimia täysin päinvastaisella tavalla. Jos tietäisin olevani söpö, kaunis tai jotain vastaavaa, voisin päätellä, että nyt se juoksee pakoon sen tähden, eikä siksi että riivinrauta laukkaa perässä.
Tekstistä päätellen tulet saamaan sen minkä ansaitsetkin: Pakit.
Ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia. Mies on sinua useamman kilometrin taivaalla yläpuolellasi ja kattelee sinua kuin maan mutaista matosta.
Tule kertomaan sitten paskasti kävi ja miltä tuntui syödä mutaa.
"Tekstistä päätellen tulet saamaan sen minkä ansaitsetkin: Pakit."
Kerrotko vielä miksi mielestäsi ansaitsen pakit? Vai riittikö sinulle vain tilaisuus päästä vi****lemaan? Oletko itse saanut monetkin pakit naisilta? Jos olet, niin luulisi löytyvän edes vähän empatiaa, kun tiedät tunteen...
1) Realistinen ja aikuinen mies ei elä kauniiden unelmien laguunissa. Pettymys on aina jossakin suhteessa odotuksiin. Millä oikeudella hän voi odottaa jotakin muuta kuin "tavallista"? Oletko lähettänyt Satu Tuomiston kuvan omanasi?
2) Älä mieti sellaisia vaan hyväksy itsesi.