hyväkö suhde, hyvää joulua tekstarilla 2,5vuotta jo.

surkimus kirjoitti:

Olen tapaillut "poikaystävääni" n. 2,5 vuotta, siis tapaillut tosiaan, ei ihan seurustelu suhteeltakaan aina tunnu..asumme suht lähekkäin mutta tuntuu kaukosuhteelta, molemmat siis pääkaupunkiseudulla.. Ei voi sanoin kuvailla kuinka paljon välitän hänestä, tiesin jo kun ensimäisen kerra tavattii ja piti vain kädestä kiinni niin tuntui todella vahvalta kosketukselta ja mietin että onko tämä joku minun suuri rakkaus..tms.. no todella komea ja kiva on..ensimäisillä treffeillä jännitin todella paljon, loppujen lopuski oli mukavaa ja juttu luisti..mutta siinä jo mietin että tämä on tässä..ehkä siksi että olemme aivan vastakkaisia taustoiltamme..hänen suku korkea-arvoisia henkilöitä ja muutenki uskomattomia tarinoita elämästä kertoi, hienoista matka kokemuksista jne jne..kun minä taas olen alkoholismia ja köyhyyttäkin kestänyt lapsena ja kärsinyt masennuksesta nuorena ja melkein viinakin vei..onneksi jakoisn opiskella ja nyt asiat on hyvin ja perheenkin asiat on muuttuneet..ei alkoholia jne..todella hienoa..ja minusta ei kukaa työkaveri usko miten vaikeita olen kokenut.. :( eli joo enpä tiedä mitä suhteesta voisi tulla, miten sukukaan hyväksyisi pienen lähiötytön.. No ihastuimme todella paljon toisiimme ja pidämme samoista asioista ja suhde jatkunut jo näinki pitkään..mutta ongelmana on se että näemme harvoin hänen kiireiden vuoksi, työ, harrastukset jne..viikon, joskus kahden välein..aina on jotai muuta..kesälomalla jota hänellä ooli 5 viikkoa ei tehnyt kanssani mitään..no kaksi päivää mökkeiltiin..muuten siinäpä se..hän on matkustelut yksin..tuntuupa todella kivalta sama oli vuosi sitten kesälläkin..ei tunnu kivalta, häpeääkö minua, pelkääkö ottaa uuden askeleen..viikonloppusin ei voi nähdä..eilenkin oli saunailta kavereiden kanssa ja tänään tuparit..minä olen yksin..aina todella harmissaan kun ei kerkeä näkemään..välillä näkeminen rajoittuu esim pitsalla käymiseen..sitten toivotetaan hyvät yöt..olen kyllä pununut suoraan..ehkä tämä on taas joku iso vitsi jolle nauran joskus..oon vaa korvia myöte ihastunut..ei halua muuttaa kanssani asumaan..ei olla nyt puhuttu asiasta vuoteen..mutta on aikoinaa puhuttu et ois ehkä kivaki mut sit tyrmäs asian..et ehkä joskus..perkele ku ottaa päähä,tykkään tosi paljon mut ei taida häntä kiinnostaa..mietin että lopetanko koko jutun? juhlapyhinä emme ole koskaan yhdessä...tekstarilla hyvää joulua..huh..alko naurattaa jo ku kirjotan tätä..mitkähökä sydän lasit mulla on päässä..ja ehkä sit itsessäni on jotain vikaa? aina kun sitten harvoi näemme on meillä todella hauskaa ja en voi kuvailla olen iha pihkassa.. murrun kylllä täysin jos katkasen jutun, loukussa. :(:(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä