Mä teen kaiken meillä kotona. Mies ei tee mitään, ei yhtään mitään. Ei ruokaa, hyvä että joskus laittaa lampun kattoon, ei maksa laskuja vaan tuhlaa rahojaan mihin häntä huvittaa. Tunnen olevani hänelle äiti. Miksiköhän olen edes tässä suhteessa?
Burn out
miss nobody
14776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuttu tunne, josta ei pääse kuin ottamalla itseään niskasta kiinni ja hankkimalla oma elämä. Mieäs ei ole kenenkään onnen seppä, jokainen on itse; sinun onnesi avaimet ovat sinun taskussasi. Käytä niitä.
Ehkä miehesi ajattelee että kaikesta tekemästäsi hän maksaa "luonnossa". Miksi mariset, onhan tuo riittänyt sinulle tähänkin saakka?
No "oppeliinin" luulisi tietävän / ymmärtävän, että vuosien varrella immeisessä tapahtuu kasvamista ja kehittymistä, tai ainakin pitäisi tapahtua. Se mikä riitti ennen, ei riitä enää, eikä tarvitse. Mikä lie tarvehierarkia-ajattelu se olikaan ...
Olen aina ihmetellyt että miksi ihmeessä joku muuttaa tuollaisen miehen kanssa yhteen. Itselleni on ollut ihan nuoresta asti selvää etten rupea miksikään kotiorjaksi jollekkin avuttomalle laiskamadolle. Enkä sitten ruvennutkaan. Oma mies tykkää siististä kodista, joten siivoaa. Ruokaakin se tykkää tehdä. Aika lailla meillä puoliksi menee kotihommat. Onko nämä laiskiaismiehet sitten aluksi tehneet jotain ja sitten myöhemmin ruvenneet sohvaperunaksi, vai onko he olleet alusta asti sellaisia?
.. kotihommia teki minkä ehti ensimmäisen vuoden aikana.. vaan nytpä toinen ääni kellossa. Rakkauden huumassa sitä ihminen ei ajattele asioita vuosia eteenpäin.
Jep.
Minä "mies" teen meillä kaiken. Vaimo katselee telkkua ja ukko kokkaa, pyykkää, imuroi ym. Kolme lasta (onneksi jo aika isoja) oppii pehe-elämän malleja. Ok, kukaan ei ole täydellinen. Teen jonkin verran reissuhommia. 1-2vko reissussa tuun kotia ja samat pyykit roikkuvat kuivumassa ja lapset valittavat kun ei ole puhtaita vaatteita. Ei muuta kuin kone käyntiin, tiskit ym. Asumme reppuhommista tienaamilla rahoilla uudenkarheassa omakotitalossa joten pihatöitäkin riittää. Kun pesukone pyörii on omaa aikaa hoitaa miesten työt. Nurmikko, rikkaruohot ym. Pari viikkoa kotaona ja pyykit alkaa olla pestynä ja piha kunnossa ja uusi keikka odottaa ja kun sieltä kotiudun niin ...
Joten on meitä joka lähtöön
Tuttu juttu. Nimittäin meilläkin vaimoke leventää persustaan sohvalla ja minä hääräilen imurin, pyykkipoikien ja kapustan kanssa. On tästä puhetta pidetty, mutta ei tunnu tehoavan. Olenki miettinyt, että jos oisin viikonkin poissa, niin millainen läävä se huusholli olisi sen jälkeen. Riittää kun ollaan viikonloppukin poissa, ja sunnuntaina tullaan kotiin, niin eipä neitokaista kiinnosta mikään muu kuin kotisohva. Siinä olis pyykin pesua, että saatais puhtaat kledjut alkuviikoksi. No onneksi meillä ei ole lapsia.
Anteeksi vain, mutta mikä teitä naisia vaivaa? Siis eihän se suinkaan niin mene, että jos kerran olette saaneet opetettua miehen tekemään kotitöitä, niin se olisi sitten pois teidän harteilta. Ehei..
Oho, aika ihmeellisiä tarinoita nämä kaksi edellistä, paha uskoa kun en tunne tuollaista naislajiketta. Menisiköhän tää juttu jotenkin niin, että 'vakka kantensa valitsee'.
Nyrkkiä pöytään nainen / mies.
Lopeta passaaminen. Anna paskan kerääntyä, kunhan sitä on tarpeeksi, niin voi laiskiaistakin alkaa siivous kiinnostamaan. Jos kiltisti teette, niin mikään ei muutu. Jos vastapuoli on laiska niin ala muutamksi kuukaudeksi tekemään samaa, kuin hänkin. Luulisi sillä jossain vaiheessa ns. kellojen soivan.
Onkohan vaimosi masentunut. Kuulostaa kovin tutulta. Tai sitten tällä on muuta tekemistä kodin ulkopuolella......
Kurjaa huomata kuinka ihmiset ei enää välitä toisistaan... siis kumpikaan teistä ja toisistanne. Teistähän tarina alkoi, vaalikaa sitä suhdetta.
Mulla on vähän sama juttu... Se olis vielä ihan ok että mä siivoilen ja kokkailen mutta kun mies ei hoida edes ns. miesten hommia vaan mä joudun nekin hoitaa. Eilen piti itse korjailla huonekaluja, joita mies ei ikinä saanut korjattua ja nytkin vessan lamppu odottaa vaihtamista, mies lupas asian hoitaa mutta kun mitään ei tapahdu.. Kaipa se on oma vikani kun en komenna, mutta asiat tulee hoidettua paljon nopeammin jos teen ne itse.
Häipykää noista nyhveröistä mahdollimman kauas! Jos ei puhe tehoa niin ei sitten...lastenkasvatus tai kodinhoito on yhteistä puuhaa..mä hoidan pyykit ja kotitaloushommat ja mies hoitaa muut työt..näin meillä sujuu et yhdessä touhutaan..,lastenhoitoa myöten..
Avosuhteesta pääset vielä helposti vapaaksi ilman sotkuja. Pahempi on kun avioidut miehen kanssa ja huomaat hänen ottaneen sinut matkaasi vain kotitalouskoneena, kuten kälylleni kävi.
Lähde menemään nyt, 10 vuoden päästä olet todennäköisesti vielä onnettomampi etkä osaa lähteä..
Aluksi teskennellään ihan joka asiassa ja tehdään ylenpalttisesti kotitöitä, maksetaan kaupassa ja ravintoloissa suurieleisesti. Siinä suunnilleen vuoden päästä kaikki on toisin, kun toinen on saatu tarpeeksi koukutettua, huomaatkin, että lähes kaikesta raha-asioita myöten hoidat ihan itse ja sen nyhjäkkeenkin puolesta.