Mahtaa olla elämä kaikinpuolin tylsää, yksinäistä, toivotonta ja sidottua, kun joutuu miehensä tekemisiä kyttäämään. Eikö olisi jo oman terveyden kannalta syytä mennä joko hoitoon tai ottaa ero.
erityisten ihmisten elämä menee hukkaan
vapaana syntynyt
7230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitä minäkin suuresti aina ihmettelen miksi nämä petetyksi tulleet jatkavat kuolleessa liitossaan ja sitten täällä haukkuvat ja herjaavat miehensä toista naista!! Miksi nähdä moinen vaiva mokoman petturin vuoksi?! Itse pistäisin välittömästi ukkoni mäkeen jos pitäisi yllä sivusuhdetta! Minua ei meinaan kuseteta!!
Pistäisit ukkosi mäkeen, jos se jäisi sulle kiinni pettämisestä. Mutta harva jää. Pettäminen on taitolaji.
eivät osaa edes epäillä mitään, eivät kirjoittele täällä - en minä ainakaan kirjoitellut silloin, kun kuvittelin kaiken olevan ok ja miehen olevan yhden naisen mies. No, tosin en ole täällä käynyt miehen (nyttemmin ex) kakkosta ts nykyistä ykköstä haukkumassa, vaan tein tarvittavat toimenpiteet: kun en kerran riittänyt, mies sai vapautensa mennä yhteen kakkosen kanssa. Ei liitto sinällään niin surkea ollut, mutta en minä ketään väkisin pidättele uskottelemalla itselleni, että kumppani on kuin taikaiskusta aivan älyttömän onnellinen minun kanssani, kun ensin on pettämisen pohjamudissa kontattu.
Minä en vahtaa mieheni tekemisiä,luotan siihen että jos jotakin touhuaa se käry käy jossain vaiheessa kuitenkin.En todella jaksaisi kytätä puhelimia ja sähköposteja siinä todella menisi terveys.Mutta kaikki eivät käryn käytyä siihen pysty,vaan kyttäävät kaikki mahdolliset.Mutta sinulta kysyisin että oletko itse joutunut petetyksi,tiedätkö miltä se tuntuu kun pohja viedään kaikelta mihin olet uskonut,miten se rikkoo sinut jokatavalla.Siitä kun sitten rupee yrittämään selviytyä parhaan taitonsa mukaan,helppoa se ei ole millään tavalla.
Avosuhteessa minut petettiin omassa sängyssä, se liitto loppui siihen. Taisin itkeä enemmän meidän yhteisten harrastusten loppumista kuin en itse miestä. Avioliiton eroitti kuolema, siinä itkin miestä ja kirosin jonkun eki tiedän mikä tuska on ja tiedän mitä ikävä on.
Nykyisin elän hetken kerrallan. Suhteessa on kaksi persoonaa, kaksi elämää, jos on mennäkseen niin menee. Kerran täällä eletään suotakoon se vapaus kullekin. Toinen vaan jää seuraavalla asemalla pois käryn käytyä. Mieheni tietää periaatteeni joko ollaan kimpassa tai ei olla. Osaan olla itsekseni ja tulen mainiosti toimeen ilman miestä.
takaisin sen tulee kuitenkin.
että se vasta on tylsää lukea näitä sun helvetin samanlaisia, tylsiä ja yksinäisiä monologeja. Keksisit nyt sinäkin jotain uutta, tai rupee vaikka harrastaan jotain, kun sulla tota ylimääräistä aikaa näyttää riittävän.
Kauheen yksitoikkoista tuntuu sun elämäs olevan. Eikö sun päässä liiku mitään muuta, kun toi älytön katkeruutes vaimoa kohtaan? Ei kuule oikeen terveeltä vaikuta.