Tämä aihe taitaa olla vähän Tabu, mutta kysytääs silti.
Tilanne: hyvä lapsuudenaikainen kaverini eli avoliitossa, perheen perustaminen oli ollut pitkään heillä tapetilla.
Suhteessa oli ollut ylämäkiä ja myös vaikeita alamäkiä, mm. juopottelua ja uskottomuutta.
He ajattelivat sitten että yhteinen lapsi hitsaa parisuhteen lopulta kuntoon, ja he alkavat sitten elämään onnellista rivitalo perhe-elämää.
Lapsi lopulta syntyy, mutta vammaisena. Mies päättää (minusta) raukkamaisesti lähteä lätkimään suhteesta, hän on jo muuttanut omaan asuntoon. Nainen jäi pienituloisena yksin vammaisen lapsensa kanssa. Miehellä taas on jo uusi orastava naissuhde.
Mitä tämä nainen voisi tehdä jos hän ei väsyneenä enää jaksa huolehtia vammaisesta lapsestaan?
Voiko nainen "luovuttaa" vammaisen lapsen jonnekkin yhteiskunnan laitokseen?
Tilanne: hyvä lapsuudenaikainen kaverini eli avoliitossa, perheen perustaminen oli ollut pitkään heillä tapetilla.
Suhteessa oli ollut ylämäkiä ja myös vaikeita alamäkiä, mm. juopottelua ja uskottomuutta.
He ajattelivat sitten että yhteinen lapsi hitsaa parisuhteen lopulta kuntoon, ja he alkavat sitten elämään onnellista rivitalo perhe-elämää.
Lapsi lopulta syntyy, mutta vammaisena. Mies päättää (minusta) raukkamaisesti lähteä lätkimään suhteesta, hän on jo muuttanut omaan asuntoon. Nainen jäi pienituloisena yksin vammaisen lapsensa kanssa. Miehellä taas on jo uusi orastava naissuhde.
Mitä tämä nainen voisi tehdä jos hän ei väsyneenä enää jaksa huolehtia vammaisesta lapsestaan?
Voiko nainen "luovuttaa" vammaisen lapsen jonnekkin yhteiskunnan laitokseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaihtoehtoja löytyy. - Mutta mikäli nainen tarvitsisi vain viikon loman silloin tällöin, niin siihenkin löytyy väliaikaisia hoitojaksoja. - Joskus vanhempi(mmat) haluavat silti hoitaa lapsensa itse, jos heistä tuntuu vaikealta luovuttaa lasta pysyvään laitoshoitoon. - Näistä täytyy vain keskustella kunnan sosiaalipuolen henkilön kanssa, joka varmasti neuvoo lisää.
tv:stä tuli dokkaria aiheen tiimoilta. 1800-luvulla esim. ranskalaisissa luostareissa oli seinässä pyöröoven tapainen luukku. Ulkopuolelta äiti saattoi anonyyminä laittaa lapsen luukkuun ja pyöräyttää sitä. Seinän toisella puolella nunna otti paketin vastaan ja tuuppasi lastenkodin sänkyyn.
Nykyään sossun seinässä ei mahda olla tuommoisia luukkuja.
Aina ihmetyttää nää kuviot, joilla ihmiset pilaa muiden elämät. Luulisi että se on jo niin moneen kertaan tahkottu asia, että lapsi ei pelasta parisuhdetta... mutta tietysti jokaisen sukupolven täytyy oppia se aina uudestaan. Kukapa nyt edellisen polven kokemuksista mitään oppisi. Ei vaikka se olisi kirjoitettu miljoonaan kirjaan ja näytetty tuhannessa tv-ohjelmassa.
Nyt on sitten edessä tilanne, jossa on vauva, jota kukaan ei tahdo. Eikä sossun seinässä ole luukkua johon työntää se. No, kai lastensuojelulla on intressit lapseen, jos äiti ymmärtää ilmoittautua sinne.
On ollut juopottelua jne? Ja lapsi syntyi vammaisena. Eli onko sillä lapsella fas-syndrooma äidin alkoholin käytön vuoksi?
näyttää omissa silmissänikin siltä kuin syyllistäisin nimenomaan naista. Se ei ole tarkoitukseni. Syytän isää ensisijaisesti luikuruudesta. Se vaan suututtaa niin etten osaa muotoilla asiaa.
Kokonaisuutena tuo siltikuulostaa siltä, että oli tilattu 1 kpl onnelista elämää ja terve vauva oli osa tilausta. Nyt kun paketissa tuli sekundaa, kaikki ovat purkamassa tilausta ja ainoa joka jää jäljelle tilanteeseen on juuri se lapsi ja se vituttaa mua niin että maha kääntyy ympäri. Oli alkuperäinen syy kenen hyvänsä.
Niin. Varmaan multa normaalia kiukkusempi reaktio. En vain jotenkin voi hyväksyä moista. Reagoin nyt, ajattelen myöhemmin.