Ollaan muuttamassa yhteen. Toisella on kaksi lasta ja toisella ei.
Ajateltiin, että lapset saa huoneista kaksi. Olohuone ja makuuhuone ovat yhteiset.
Miten teistä vuokra pitäisi jakaa? 50/50 vai jotenkin huoneiden mukaan?
Ajateltiin, että lapset saa huoneista kaksi. Olohuone ja makuuhuone ovat yhteiset.
Miten teistä vuokra pitäisi jakaa? 50/50 vai jotenkin huoneiden mukaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän tuo nyt oo vähän outoa jakaa huoneiden mukaan, siis mun mielestä se menee niin et 50-50 ja sit jos tulee tilanne eteen et toinen ei voikaan maksaa omaa osuuttaan esim.työttömyys tms ni sit mietitte eli puhutte asiat uusiks et sit toinen hoitaa koko potin yksin ja toinen voi sit osallistua muulla tavalla, esim.pitämällä asunnon siistinä ym ym.
Me kans mun miesystävän kans vast tos pari viikkoo muutettiin yhteen ja kaikki nää asiat puhuttiin jo selviks ennen muuttoa. Eli meillä oli kyl kaikki selvää pässinlihaa ja sekin vielä et mitä tehdään ja miten toimitaan jos toisella ei vaikka oliskaan rahaa maksaa osuuttaan. Siis tärkein on se, et puhutte nää asiat kahdestaan läpi ja teette molempia tyydyttävän ratkaisun ja pysytte siinä.
Tää on ihan turhaa täältä tulla kysymään mielipiteitä varsinkaan ku kukaan täällä ei asu teijän huushollissa eli yhdessä teijän on asiat selvitettävä.
Makuasioita, mutta itse ilman muuta ajattelen, että 50/50. Ihan sama jos alkaisi ruokamenoja jakelemaan sen mukaan kumpi syö enemmän tai mitä syö (tietysti niinkin voi tehdä, jos se järkevältä ja reilulta tuntuu). Kun yhteen muutetaan niin asiat on yhteisiä.
Mutta sopikaa niin miten teistä parhaalta tuntuu, ei sitä ulkopuoliset voi sanoa mikä on teille reilua.
50/50. Katsotte vastaavan kaksion vuokran ja lapseton maksaa puolet siitä summasta ja lasten vanhempi loput. Lasten elättäminen kuuluu vain heidän vanhemmilleen.
Ajattelitko ostaa myös vessapaperia ja hammastahnaa harvemmin...?
Pitäkää omat asunnot.
Oikeesti.
Voiko ulkopuolinen sanoa, että mikä on teille reilua? Mikä on sinun mielestäsi ja tulevan avopuolisosi mielestä reilua merkitsee varmasti enemmän?
Tässä vastaajat taas ilmeisesti olettavat, että lapset ovat pienituloisen äidin, jolloin "tottakai" rikkaan lapsettoman miehen pitäisi elättä heitä. Mitä jos lapset ovatkin suurituloisen isän, pitäisikö esim. puolet vähemmän tienaavan lapsettoman naisen todella maksaa itselleen tarpeettoman suuresta asunnosta? Vaikka minun mielestäni siis tuloilla ei ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että jokainen maksaa omien lastensa menot.
Onpas ollut intohimoja herättävä kysymys. Monellakohan on ollut oma lehmä ojassa, ts. joskus ollut tilanteessa jossa on ollut tunne että on itseä käytetty hyväksi tai itse on käyttänyt toista hyväksi... yleensä kun intohimot herää silloin kun osuu kalikka omaan nilkkaan.
Minusta kysymys on hyvä, itse tietty neuvottelette, mutta haluat tietää mitä muut ajattelee tai miten ovat ratkaisseet.
Olen ollut ja olen nytkin etäisesti tuota muistuttavassa tilanteessa. Ei tosin vuokralla. Kun mies muutti minun asuntooni, jossa myös tyttäreni asui, (4 h ja keittiö), hän maksoi yhtiövastikkeesta, sähköstä ja vedestä puolet, minä yksin lainan ja kulut. Sopimus oli hänelle huomattavan edullinen, paljon kalliimmaksi olisi tullut asua pienessäkin asunnossa yksin vuokralla. Oman lapseni harrastukset, vaatteet yms. maksoin minä, tietysti. Ruoasta ei sanomista tullut, mies nyt söikin suurin piirtein sen mitä minä ja tyttö yhteensä, joten ne kulut puoliksi, samoin netti, tv-lupa, päivälehti, vessapaperit jne. Mies omisti tuolloin "maatilan", jossa vietimme jonkin verran viikonloppuja, ei paljon. Tämän vapaa-ajanviettopaikan kustannuksiin en lähtenyt osallistumaan, koska lapseni esim. ei(vät) olleet siellä koskaan, kun taas miehen aikuiset lapset perheineen käyttivät paikkaa paljonkin. Mies ja hänen lapsensa tulevat muuten hyvin toimeen, mutta kustannuksien jako tämän kesäpaikan suhteen ei ikinä löytänyt mitään linjaa, niinpä mies lopulta myi paikan. Laitoin myös oman asuntoni myyntiin, ja ostimme sitten yhteisen paritalonpuolikkaan, jossa nyt asumme, ja maksamme asumisemme puoliksi. Tyttäreni menot maksan edelleen yksin ja kokonaan.
Ap:lle; jos näistä asioista sopiminen tuntuu vaikealta, ja jommalla kummalla on aina sellainen olo että ei itse ole reilusti kohdeltu, niin älkää asuko yhdessä. Muista aina, että erilleen voi muuttaa, seurustella voi vaikka ei asuisi yhdessä, ja ennen kaikkea, että lapsesi tulevat ensin, ja heidän hyvinvointinsa on toistaiseksi tärkeintä. Yhteen muuttaessanne sinä menetät erinäiset yksinhuoltajuuteen liittyvät edut, joten, vaikka on toisaalta edullistakin asua yhdessä, eivät asiat aina ole niin yksioikoisia. Ja mies ei ole lastesi isä, eikä hänestä voi sellaista tulla, joten senkin asian voit rauhassa haudata päässäsi.
Pidä osa omaa päätäntävaltaasi aina.
Asumme avoparina vuokra-asunnossa, 4h keittiö. Murkkuikäinen tyttäreni asuu kanssamme.
Avokkini maksaa noin kolmanneksen vuokrasta ja muista asumismenoista. Hänellä on suunnilleen sama palkka kuin minulla. Ruokamenot olen yrittänyt jakaa myös jotenkin oikeudenmukaisesti. Käymme useimmiten yhdessä ostoksilla ja maksamme useimmiten lähes vuorotellen, erittelemättä sitä mitä kumpikin syö.
Tyttäreni syö pääasiassa omia vegetaarisia ruokiaan jotka hän valmistaa itse. Hänen kanssaan käymme ruokaostoksilla useimmiten kahdestaan ja nämä menot maksan kokonaan itse, niinkuin kaikki muutkin hänen kustannukset. Jos asuisimme kahdestaan samassa, hiukan liian isossa asunnossa, jakaisimme tietenkin asumismenot puoliksi.
Jos teillä on asunnon suuruus vain lasten takia, niin on ehdottomasti oikeudenmukaista että lasten vahemman tulee osallistua isommalla osuudella asumiskuluihin. Kuinka paljon isommalla. sen tietenkin päätätte itse. Jos minulla olisi kaksi lasta yhden sijasta ei avokkini tarvitsisi maksaa edes kolmasosaa asumiskuluista.