Onko se todellakin niin ettei nuori yksinhuoltaja nainen voi koskaan haaveilla parisuhteesta. Tuntuu että kaikki miehet kammoavat yksinhuotajia tai jos miehellä itsellään on lapsi/lapsia osan ajasta, ei hän silti halua yksinhuoltajaa koska vapaa aikaa ei ole..
Mistä ihmeestä löytyisi seuraa sinkulle jolla on pieni lapsi?
Mistä ihmeestä löytyisi seuraa sinkulle jolla on pieni lapsi?
Vastaukset 25
Vanhimmat
kommenttej nuorilta naisilta .... 25v kahden lapsen isä hakee itselleen naista, joka ei pelästy hänen lapsiaan...
Lapsettomana sinkkumiehenä todellakin kammoan yksinhuoltajia, mutta se vain johtuu siitä etten halua suhteeseen jossa on lapsia jo valmiina kun ei ole omia.
Mielestäni tällöin elämäntilanne on täysin erilaiset.
Mutten oikein voi käsittää miksi mies jolla on omia lapsia ei voisi haluta naista jolla myös on lapsia?
Ainakin itse ajattelen että jos minulla olisi omia lapsia niin sitten minunkin tulisi olla valmis sopeutumaan toisten lapsiin koska elämäntilanne on samankaltainen.
Sitä ennen jos niitä omia lapsia ylipäätään tulee niin lapsen omaavat naiset eivät kyllä kiinnosta mitenkään.
Toisaalta tiedän lapsettomia sinkkuja joita myös lapsen omaavat sinkkuäidit kiinnostavat ja samoin tiedän tapauksia joissa lapseton mies on alkanut suhteeseen sinkkuäidin kanssa.
Suosittelen ehdottomasti ainakin sitä että hankit muutakin omaa elämää kuin lapsesi ja kotisi. Jos nainen vaikuttaa että on samalla äiti että sinkku eli erillinen yksilö lapsesta eikä vain yksikkö joka etsii miestä kolmanneksi osaseksi niin varmaan helpottaa joidenkin miesten tilannetta helposti.
Osalla naisista tahtoo mennä niin että elämä alkaa pyöriä vain lapsen ympärillä ja ehkä sitten hieman miestenkin, mutta tavallaan oma eläminen unohtuu ja sitten vielä annetaan esimerkiksi itsensä laiskistua vaikkapa kehon hoitamisen tiimoilta.
Myös kannattaa lukea muiden sinkkuäitien ilmoituksia ja yrittää erottautua joukosta.
Yksinhuoltajan tulisi ymmärtää, että lapsettomalta kumppanilta ei voi vaatia sellaista ehdottomuutta, jota voi vaatia biologiselta vanhemmalta.
Jos itse olisin yksinhuoltoja (mies), en olisi vaatimassa lapsettomalta naiselta ehdotonta sitoutumista minun perheeseeni ja lapsiin. Asioiden tulee edetä luonnostaan ja vapaaehtoisuuden pohjalta ilman, että toiselle annetaan heti kättelyssä vaatimuslista, joka on täytettävä viimeistä pilkkua myöten.
Nainen sitoutuu lapsiin omaasta vapaasta tahdostaan, mutta silti on hyväksyttävä myös se tosiasia, että ihmisen suhtautuminen omiin biologisiin ja vieraisiin lapsiin ei ole täysin sama asia. Biologisten lasten kohdalla vanhempi kokee oman vanhemmuuden alusta pitäen, kun taas lapsettomalta nämä tunteet ja side puuttuvat kokonaan. Siksi lapsettoman asema uusiosuhteessa ei ole mikään vähättelemisen arvoinen läpihuutojuttu, kuten niin moni yh antaa ymmärtää.
Olen kovin pahoillani jos kirjoitukseni loukkasi sinua.. viestistäsi päätellen sen olit lukenut ja tulkinnut sen jotakuinkin samoin kuin kaikki muutkin.
Jos nyt oletan että sinulla ei hirveämmin ole vapaa-aikaa elämässäsi, niin ymmärrän kyllä hyvin että uuden suhteen kehittäminen on vaikeaa. Vaikka koen olevani melko avoin lasten suhteen (olen myös tapaillut yh-äitiä, jolla ei ikinä ollut vapaata), on minunkin pakko valitettavasti todeta, että sitä vapaa-aikaa tarvitsee edes vähäsen. Se nyt pitäisi olla selvää jo ihan suhteen rakentamisen kannalta.. vaikka lapset myöhemmin iso asia ovatkin, tulisi alkuun olla aikaa tutustua toiseen kahdenkesken ja saada mahdollisuuksia keskittyä siihen parina olemiseen myös ilman lapsia.
On tietysti eri asia myöhemmin jos suhde toimii hyvin ja on päätynyt asumaan saman katon alle jne. Silloin sen vapaan tarve on pienempi, mutta mielestäni välttämätöntä kuitenkin.
Itse olen myös tarjoutunut tuntemilleni yh-äideille lapsenhoitoavuksi, jotta nämä saisi vapaa-aikaa. Se on vähintä mitä voin tehdä, mutta siihen se helposti jää jos muita hoitovaihtoehtoja ei ole.
Tosin en minäkään voi ennakkoon tietää miltä joku ihminen voi tuntua. Sen tiedän, että on hyvin harmillista jos vapaata saa ainoastaan niin, että toinen jää lasten kanssa ja toinen lähtee viettämään vapaailtaa muiden kanssa.
Et vain ole tavannut sinulle sopivaa, kunnollista miestä. Monet miehet ovat itse ihan kakaroita, haluavat olla omien halujensa kanssa keskipisteessä ja ainoina paapottavina, ja monet myöskään eivät ole lainkaan tottuneet pieniin lapsiin. Nykyajan elämänmeno on lyhyttempoista ja egoistista monilla, mihinkään ei malteta pysähtyä saati sitoutua. Ja vapaita lapsettomia naisia baarit ja diskot täynnä.
Mutta kyllä varmasti parisuhteen saat ennemmin tai myöhemmin, älä käy katkeraksi äläkä vaivu pessimismiin. Yritä katsella itseäsi reilusti vanhemmasta ikäluokasta, kolmikymppiset saattavat jo jotakin jostakin ymmärtääkin.
Tee itse aloitteita sopivan tuntuisia, ehkä hiukan ujoja miehiä tavataksesi. Komeimmat ja menevimmät jätämme suosista muille, eikö?
"Et vain ole tavannut sinulle sopivaa, kunnollista miestä."
Nainen on jo sellaisen tavannut, kun on osannut jopa lisääntyä. Vai meinaatko, että ensin lisäännytään puoli huolimattomasti ja sen jälkeen vaihdetaan kumppania, jonka sitten pitäisi korjata edellisen suhteen sotkut ? Luuleeko joku todellakin, että suhteeseen mennään vain pelkästä velvollisuudentunnosta ?
"Monet miehet ovat itse ihan kakaroita, haluavat olla omien halujensa kanssa keskipisteessä ja ainoina paapottavina, ja monet myöskään eivät ole lainkaan tottuneet pieniin lapsiin."
Miksi lapsettoman miehen pitäsi totuttautua muiden lapsiin, jotka eivät ole edes omia ja joita ei tunne omakseen ? Kyllä kuule myös miehellä on oikeus haluta omaa vanhemmuutta ihan siinä missä naisellakin. Naisen, jos jonkun luulisi ymmärtävän mikä on oman lapsen ero verrattuna lapseen, joka ei ole oma.
Yh-suhteet eivät todellakaan ole lapsettoman miehen kannalta ongelmattomia:
1) Monessa suhteessa ensimmäinen kysymys on se, mikä on miehen asema ja rooli suhteessa ? Lähtökohtatilanne on yleensä se, että mies on yh-suhteessa täysin ulkopuolinen osapuoli, jolle ollaan asettamassa kovaa vauhtia perheenisän velvollisuuksia ilman minkäänlaista sananvaltaa.
2) Normaaliin (ei yh-suhde) suhteeseen mennään yleensä siitä lähtökohdasta, että kumpikin merkitsee toiselle jotakin ainutlaatuista. Suhteen alkuvaiheessa molemmat ovat toisilleen ykkösiä, kunnes tulee lapsia, jotka ymmärrättevistä syistä vievät enemmän huomiota. Yh-suhteessa homma menee niin, että mies tulee sijalla kaksi tai viisi...tai "jotain"...
3) Normaali suhde on kahden ihmisen välinen suhde, johon ei kuulu eksiä ja eksän anoppeja saati muita ulkopuolisia kummin kaimoja.
4) Millä oikeudella yksinhuoltaja voi kieltää lapsettoman miehen vanhemmuuden ? Katsos myös me miehet voimme haluta omia lapsia, emmekä vain ryhtyä elättämään muiden tuotoksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Näin toimivat myös naiset. Sitä paitsi, en ole juuri kuule juttuja siitä, kuinka nainen olisi lyöttäytynyt yh-isän seuraan ja jättänyt oman jälkikasvun tekemättä. Mutta, jos asetelma käännetään toisin päin, se on yllättäen täysin kohtuullista.... hmmmmm, aika erikoista.
Mun mielestä on turhaa jaaritella elämän nopeatempoisuudesta ja egoistisuudesta, jos lapsellinen ihminen ei osaa asettautua lapsettoman ihmisen asemaan.
Voidaan kärjistetysti sanoa, että yh on kumppaninsa valinnut, eikä lapsetonta miestä kiinnosta olla toiselle joku hätävara tai kumppaniehdokas varasijalla 7.
Itse yritin piristää surullista nuorta naista, joka kelpaa näille omasta mielestään jaloille sinkku-uroksille vain panoseuraksi. Sitten on miehen omasta mielestä hyvä syy häipyä taakseen katsomatta koskapa toinen on "vain" "halveksittava" yksinhuoltaja.
Missä mielessä yksinhuoltaja on seuransa jo valinnut enemmän kuin sinkkumies, jos molemmilla on seksielämää takana jo? Jos ei sinkkumies satu tietämään, sukupuoliyhteydestä on aina mahdollisuus seurata raskaus. Monet ovat esim. abortilla pitäneet itsensä haluttavassa lapsettoman sinkun statuksessa. Abortissahan tuhotaan kehittymässä oleva sikiö.
Luin ensin lopun tekstistä huolimattomasti, niin että lapsettomalle miehelle yh on joku hätävara tai kumppaniehdokas varasijalla 7.
Saisi jo riittää nämä yksinhuoltajia parjaavat kirjoitelmat, ne loukkaavat ja masentavat useampia lukijoita kuin ehkä arvaatkaan. Kuinkahan iso prosentti nettideittailijanaisista on sinkkuäitejä? Siirry palstalle "sinkut" sopivaan seuraan, kiitos.
"Itse yritin piristää surullista nuorta naista, joka kelpaa näille omasta mielestään jaloille sinkku-uroksille vain panoseuraksi. Sitten on miehen omasta mielestä hyvä syy häipyä taakseen katsomatta koskapa toinen on "vain" "halveksittava" yksinhuoltaja."
Ihme yleistämistä, että nimenomaan sinkkumiehet ovat vain helpon panoseuran perässä. Hmmmm... mistä tulee ne parisuhteissa pettävät aviomiehet, tai miksei yhtä hyvin naiset ?! EIpä teillä naisilla tunnu vaivaavan omaatuntoa se, että käy vain "vähän" vieraissa.
"Missä mielessä yksinhuoltaja on seuransa jo valinnut enemmän kuin sinkkumies, jos molemmilla on seksielämää takana jo? Jos ei sinkkumies satu tietämään, sukupuoliyhteydestä on aina mahdollisuus seurata raskaus"
Tiedän aivan hyvin, että seksin seurauksena voi olla raskaus. Siksi en harrasta irtosuhteita enkä yksinhuoltajia. Toisin sanoin, olen minimoinut sen riskin siitä, että joutuisin vasten tahtoani isäksi. Sinänsä minulla ei ole mitään lapsia ja perhettä vastaan, mutta se edellyttää sitä, että on vakiintunut suhde, johon niitä lapsia aletaan hankkimaan. Lapsia ei ole pakko tehdä heti ensimmäisen vastaan tulevan naisen kanssa.
Yksinhuoltaja on jo kumppaninsa valinnut, jonka kanssa on tehnyt myös lapsia. Jos et ymmärrä mikä on normaalin ydinperheen ja uusiosuhteen ero, voidaan keskustelu yhtä hyvin lopettaa tähän. Se on nykyisin toki ihmeellistä, että naiset eivät ole kiinnostuneet tavallisista sinkkumiehistä ja halua normaaliin parisuhteeseen. Sen sijaan harrastetaan kaikenlaisia fuckbuddy-viritelmiä. Jossain vaiheessa näillä sinkkumiehillä on toki kysyntää näihin uusioperheviritelmiin ikäänkuin perheen pelastajaksi.
Olen saanut ajan saatossa enemmön aloitteita yksinhuoltajilta, kuin aidoilta sinkkunaisilta. Mistähän se kertoo ? Aito sinkku on muuten vapaa ja lapseton ihminen, ja siksi nämä trenfdikkäät "sinkkuäidit" eivät tee vaikutusta, tai edes kuulu oikeaan kohderyhmään.
"Monet ovat esim. abortilla pitäneet itsensä haluttavassa lapsettoman sinkun statuksessa. Abortissahan tuhotaan kehittymässä oleva sikiö."
Jos nainen harrastaa irtoseksiä tai ylipäätänsä seksiä, mutta ei halua lasta, silloin abortti on vaihtoehto, joka ei voi tulla naiselle koskaan yllätyksenä. Kuten edellä viittasit, myös naisen luulisi tietävän, että seksin seurauksena voi tulla raskaaksi. Vai onko ainoastaan miehen tehtävä tiedostaa edellä mainittu asia ?
Mitä tulee naisen haluttavuuteen, sitä ei ainakaan saavuteta irtosuhteiden ja aborttien yhdistelmällä.
"Saisi jo riittää nämä yksinhuoltajia parjaavat kirjoitelmat, ne loukkaavat ja masentavat useampia lukijoita kuin ehkä arvaatkaan. Kuinkahan iso prosentti nettideittailijanaisista on sinkkuäitejä? Siirry palstalle "sinkut" sopivaan seuraan, kiitos."
Kyse ei ole parjaamisesta vaan siitä, että nämä "sinkkuäidit" tiedostaisivat sen, että lapseton ihminen ei todellakaan ole uusiosuhteessa samalla viivalla. Hyvin usein naisten asenne on myös se, että mies tulee suurinpiirtein lapsen ja koiran jälkeen, jos sellainen sattuu olemaan.
Myös sen voi sanoa, että yksinhuoltajuus on nykyisin turhan yleistä. Se on myös ihmeellistä, miksi yksinhuoltajat eivät hae ensisijaisesti kaltaistaan seuraa, vaan pitää olla juuri lapseton kumppani ?
Ylipäätänsä, miksi lapsettoman pitäisi luopua omasta vanhemmuudesta yksinhuoltajan hyväksi ja tyytyä uusioperheviritelmiin ? Eikö tuo ole jo täysin kohtuuton vaatimus ?
"Ylipäätänsä, miksi lapsettoman pitäisi luopua omasta vanhemmuudesta yksinhuoltajan hyväksi ja tyytyä uusioperheviritelmiin ?"
Miksi puhut vanhemmuudesta luopumisesta? Vai eikö ole mahdollista, että voisit hankkia jonkin yh-äidin kanssa myös yhteisiä lapsia?
"Vai eikö ole mahdollista, että voisit hankkia jonkin yh-äidin kanssa myös yhteisiä lapsia?"
Se ei ole mahdollista, koska ei kiinnosta uusioperheet ja vielä vähemmän teennäinen yhteisen lapsen hankkiminen ikäänkuin suhteen koossa pitämiseksi.
..sinä olet erilainen, eikä ne muut yksinelävät sinkkumiehet!
On paljon sinkkumiehiä, jotka pitävät lapsista niin paljon, ettei se biologisuus ole oleellisinta, vaan he nimenomaan haluavat perheen, jossa voi lasten kanssa temmeltää ja viettää mukavaa perhe-elämää, eikä he siltikään välttämättä halua niitä omia lapsia ikinä.
Sinun kaltaisillesi miehille suosittelisin, etteivät he tee ikinä lapsia, koska eivät selkeästi ole lapsirakkaita ihmisiä ja tulisivat mahdollisesti katumaan lapsiensa tekemistä.
Jos biologisuus on noin oleellista, mahtaa se omahyväisyys olla niin oleellista, ettei siitä omasta navastaan pysty edes omille lapsilleen luovuttamaan mitään!
Normaali on aika tylsä vaihtoehto.
eiköhän niitä löydy kuhan sattuu tulee oikee kiinnostunut henkilö vastaan
Itselleni olisi ainakin ihanne pienen lapsen/lasten, mieluiten alle 5 vuotiaiden, yksinhuoltaja.
Tykkään lapsista ja tulen hyvin niiden kanssa toimeen. Tavallaan paljon helpompi seurustella lasten kuin näiden vanhempien kanssa. Näin saisi ehkä helpommin tutustuttua myös siihen äitiin kun olisi helppo ja luonnollinen keskustelunaihe - lapset. Olen aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin enkä ole muutenkaan kaikkein sosiaalisinta tyyppiä. Hieman ujo ja hiljainen.
Lapsia tosiaan haluaisin saada, mutta mulle ei ole mitenkään erityisen tärkeää, että ne olisivat biologisia. Mielelläni siis adoptoisin jonkun yksinhuoltajan lapset.
Mutta minä olenkin jo melko vanha, 41 vuotta. Jotenkin kuvittelisin, että hieman vanhemmille lapsettomille miehille yksinhuoltajat kelpaavat oikein hyvin.
maailma on menossa tähän.
mielenterveysongelmat lisääntyvät
JA RAHA RATKAISEE YHÄ ENEMMÄN
Varmasti on huolijoita, mutta sinulla on sitten joku rajoitus ja päälimmäisenä tuli mieleen ikä. Menepä itseesi!
Nuori yksinhuoltaja on typerys, hyvin yksinkertaista. Lapsia hankitaan parisuhteessa joka on vakaa eikä niin että on tunnettu vuosi ja sitte hankittaan kersa. Ja miksi toisen pitäs kärsiä toisen aijemmista virheistä? Mulla ainakaan olis pienintään innostusta kasvattaa jonkun toisen kakaraa.
True dat.
Kun menee parikymmentä vuotta, nuori yksinhuoltaja on ylpeä aikuisen lapsen äiti, jolla on nyt omaa aikaa ja vapautta ottaa kiinni menetetyt vuodet. Hra Korpiukselta ehkä on jäänyt lapset tekemättä tyystin aikansa valkattuaan (tiedäthän sanonnan "kun aikansa valkkaa niin p***a jää käteen") ja edessä yksinäinen vanhuus.
Termi "vakaa parisuhde" tuntuu nykymaailmanaikana jo vitsiltä. Tiesit varmaan että voimakas piikki avioerotilastoissa on 0-3-vuotiaiden lasten vanhemmilla? Mutta kyllä elämä opettaa useimpia meistä.
Lisää kansanviisauksia: "Kaikkea sitä ihminen vanhana katuu paitsi nuorna lasten saamistansa."
En kehottaisi tuntematonta ihmistä nimittelemään typerykseksi vain sillä perusteella, että hän on pitänyt lapsensa ja huolehtii siitä.
Eiköhän kannattaisi tämänkin vanhemman henkilön olla keskellä yötä nukkumassa, eikä täällä vouhkaamassa :D
Toisekseen, kannattaisi opetella linkkaamaan lähteitä mukaan, kun viittaa joihinkin tilastoihin. Muuten tuolla väitteellä on aivan sama painoarvo, kuin tällä: "tiesitkö, että 67% yh-äideistä katuu sitä, että on pitänyt lapsen".
Kolmanneksi, kun kerran vanhan kansan viisauksista puhutaan, on olemasssa myös tällainen: "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Allekirjoitat vanhan kansan viisauksien rakastajana varmaan myös tämän viisauden.
Oikein hyvää jatkoa vanhalle ja viisaalle kollegalle :)
Vanhemmalle kolegalle: ennemmin vakaa parisuhde tai ei suhdetta lainkaan, kuin suhteeseen meno vailla sitoumuksia vain siksi, että molemmat pääsevät toteuttamaan itseään, ja jotta hetken päästä voitaisiin erota. Fakta on kuitenkin se, etteivät lapset nauti näistä nykyisistä uusioperhe-sateenkaari-tiesmitä "perheviritelmistä", jossa aikuiset vaihtuvat enemmän ja vähemmän tiuhaan tahtiin.
Lähtökohta on se, että lapsia hankitaan vakiintuneeseen suhteeseen, eikä vain leikkikaluiksi ja heittopusseiksi aikuisten välisiin patoutumiin.
Kyllä minuakin kyrsisi olla yksinhuoltaja varsinkin, jos on tullut valittua kiireessä väärä kumppani. :D
Kiitokset responssista ja ihan tiedoksi: kolme lastani tuovat elämään niin paljon rikkautta ja värejä että jos pitäisi valita heidän ja unelmamiehen väliltä niin valinta osuisi ilman muuta lapsiini. Ja lapset oli tehty erittäin kovat kriteerit täyttävään, vakiintuneeseen parisuhteeseen, kyllä. Se ei vain kovin paljon yli kymmentä vuotta kestänyt koossa, syistä jotka eivät tähän kuulu ja ovat varmasti eri syyt kuin mitä arvailette.
"Koirat haukkuvat, karavaani kulkee."
"Kiitokset responssista ja ihan tiedoksi: kolme lastani tuovat elämään niin paljon rikkautta ja värejä että jos pitäisi valita heidän ja unelmamiehen väliltä niin valinta osuisi ilman muuta lapsiini."
No mitä ihmettä oikein valitat ? Kuule, harva ihminen viitsii lähteä suhteeseen vain yh:n tarpeiden tyydyttäjäksi ilman, että saa suhteelta täysivaltaisesti jotakin myös itse.
Jos sulla on mennyt suhde puihin, se ei ole meidän vikamme. Mutta älä kuitenkaan oleta, että joku sitoutuisi sinun perheeseesi, jos kerran et ole tässä onnistunut edes ex-kumppanisi kanssa.
Päinvastoin voisi kysyä, miksi et itse lähtenyt aikanaan yh:n kelkkaan, vaan piti hankkia oma perhe ? Onko sinulla kenties jokin etuoikeus muihiin ihmisiin nähden ?
Eikö sinun ennemminkin kannattaisi etsiä sellaisten miesten seuraa, joilla
myös on jo jälkikasvua ja ovat joko yksinhuoltajia, yhteishuoltajia tai elatusmaksujen maksajia?
Ehkä ne miehet, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä, ovat halukkaampia uusioperheen
perustamiseen kuin lapsettomat vapaat miehet. Miehenä voin kertoa, että yksikään tuntemistani miehistä tai naisista joilla ei ole omia lapsia, ei suostu suhteeseen miehen/naisen kanssa, jolla on jo entuudestaan lapsia. Kyllä minulla ainakin kuten ystävillänikin on suurimpana unelmana perustaa perhe lapsettoman naisen kanssa, koska uusioperheessä tulee väistämättä mukana lisäongelmia. Onnellinen ja tasapainoinen, hyvinvoiva suhde/perhe vaatii muutenkin onnistuakseen niin paljon työtä ja omistautumista, joten miksi ehdoin tahdoin ottaa siihen mukaan lisää ongelmia? Vanhempieni avioeron ja uusioperheen lapsena kokeneena en toivoisi sellaista kohtaloa pahimmalle vihamiehellenikään. Kaksi parasta ystävääni, toinen nainen ja toinen mies, jotka ovat myös kokeneet vanhempiensa liiton hajoamisen ja uuden isä- tai äitipuolen kuvioihin astumisen, ei heistäkään kumpikaan ikinä suostu suhteeseen yksinhuoltajan tms. kanssa. Toki poikkeuksiakin on, sellaisia niin lapsirakkaita ihmisiä, joita eivät toisen lapset haittaa. Silti useat lapsettomat sinkut kiertävät yksinhuoltajat kaukaa. Ei kai se mikään suuri yllätys ole, jos ihan kaikki eivät halua isä- tai äitipuoleksi?
Se minua ihmetyttää, että vkl-isät eivät useimmiten tahdo yh-äitiä vaikka lapsen isä ottaa tämän joka toinen vkl, niin silti ollaan tahtomassa lapsetonta naista vaikka itsellä niitä olisi useampikin.. Miksi..?
Minulle ensiksi tulee mieleen se, että nämä vkl-isät tahtovat elää ns. vapaata lapsetonta elämää lapsettoman naisen kanssa ja silti heillä on lapsi/a jotka paikkaavat tämän perhe-elämän kaipuun, ja useimmiten se menee sitten vielä niin, että nämä sankari-isät eivät tahdo enempää lapsia vaan nämä olemassaolevat lapset riittävät heille. Eivätkä tajua sitä kohtaa, että useimmat naiset tahtovat lapsia, eikä siis miehen lapset riitä hänelle.
Minä henk.koht. en "huolisi" vkl-tai yh-isää, tai ylipäänsä miestä jolla on lapsi/a, vaikka itse niitä en tahdo. En vaan jaksa lapsia, jotenka vielä vähemmän jaksaisi miehen lapsia.