Millaista teidän parisuhdearki

Meillä arki rullaa (ikävä kyllä) niin, että minä olen tv:n suurkuluttaja ja arki-illat etenee itsellä sen ja kotitöiden parissa. Puolison arki-illat sujuu tietokoneella ja pihahommissa. Päivällä ollaan töissä. Naimisissa 10 vuotta. Seksiä 2-5 krt/vko. (viikonloput eroaa täysin arki-illoista. Silloin kyläillään, harrastetaan ja tehdään kaikkea mahdollista yleensä yhdessä)

Avoliitossa olemme olleet noin 12 vuotta, ei lapsia. Arki menee työn ja harrastusten merkeissä, yhdessäololle ei juuri jää aikaa kuin viikonloppuisin.
Seksiä vain noin kerran kuukaudessa, kun nainen ei tuon useammin innostu. Minulle kyllä kelpaisi useamminkin...

Parisuhdearki on sana, joka naurattaa jostain syystä. Tai ehkä hymyilyttää, tekee onnelliseksi. Mä en aina muista sanoa miehelleni kuinka onnelliseksi se mut tekee ja joistain asioista se voi joskus kuvitella muuta. Haluaisin, että se tietää sen. Sen kanssa on ihana olla. Mikään ei tunnu raskaalta, kun aina pääsee kotiin sen luokse. Se hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja mä hyväksyn sen. Meidän arki ei ole mitenkään ihmeellistä. Ja se siinä on parasta. Tehdään paljon asioita yhdessä ja on paljon läheisyyttä. Eilinen oli aivan ihana päivä. Päätettiin vaan syödä kotona kynttilänvalossa ja juoda viiniä. Sen jälkeen hassuteltiin sohvalla, yritin päästä karkuun ja nauroin vatsalihakset kipeäksi. Tietenkin se johti johonkin vielä ihanampaan. Mutta se outo juttu oli se, miten vastarakastunut olo pystyi tulemaan. Sillä erotuksella, että vastarakastuneena ei tuntunut niin vahvasti. Ja musta tuntui, että meistä molemmista tuntui siltä.
Siis vaikka vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä ja vuoden aikana ei olla oltu ainuttakaan yötä erossa. Silti tuntuu siltä.
Tietenkin meillä on myös riitoja joskus, mutta mitä enemmän olemme vain me, niin sitä vähemmän. Mutta juttelemme aina kaikesta. Ollaan siis avopari. En tiedä olenko vainoharhainen, mutta ajattelen että naimisiinmeno saattaa aiheuttaa ihmisissä vaan sen, että tuo on nyt mun eikä enää tarvi yrittää, koska mihin karkuun se siitä pääsee enää. Menisi siis kuuroille korville, jos sanoisi jostain minkä haluaa tehtävän toisin, koska ei ole tarvetta yrittää. Olemme onneksi siitä samaa mieltä, että kun on onnellinen niin miksi tarvisi muutosta kuin vasta muiden juttujen vuoksi. Mieheni kuuntelee aina paljon eikä koskaan painosta sanallakaan ja siitä pidän. Mennään eteenpäin omalla tahdillamme. Jos joku luku pitää heittää, niin seksiä on lähemmäs sitä 365 kertaa vuodessa kuin mitään muuta lukua, vaikka mies joskus tuskailee sen kanssa, että saanko tarpeeksi :) No ei varmaan ole oikeasti mitään tuskailtavaa :) Se on myös vaihtelevaa! Sylissä seisaaltaan-urheilusuorituksesta kaikkeen muuhun. Ei voi sanoin kuvailla miten ihanalta se tuntuu ja kuinka pakkomielteinen olen miestäni kohtaan. Se on seksikäs.
Häneen kulminoituu kaikki ilon, onnellisuuden ja surun poistamisen tunteet.
Meillä molemmilla on ollut elämästä niin suuri osa yksinäisyyttä, että molemmat arvostetaan tätä suunnattomasti.

Mä arvostan sua, vaikka en aina ole osannut sitä näyttää. Anteeksi siitä, mistä tein sulle pahan mielen.