mitä enemmän hän on itsensä leimauttanut?
Leimauttanut kuuluvansa eri järjestöihin, yhteisöihin, organisaatioihin jne. ja sitä itsetuntoisempi, mitä ylemmäksi hän tuossa hierarkiassa asettuu?
Tästä voisi päätellä, että tunnettuus muodostaa itsetunnon ja itsetunto muodostuu näkyvyydestä.
Leimauttanut kuuluvansa eri järjestöihin, yhteisöihin, organisaatioihin jne. ja sitä itsetuntoisempi, mitä ylemmäksi hän tuossa hierarkiassa asettuu?
Tästä voisi päätellä, että tunnettuus muodostaa itsetunnon ja itsetunto muodostuu näkyvyydestä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielenkiintoinen aloitus.
Mielestäni tuossa teet itsetunnosta aika yksioikoisen käsitteen.
On itsetunto - ja sitten on joukkoliitännäisyyden ja saadun huomion tuoma voimaantuminen. Ne eivät ole sama asia mutta ovat liitännäisiä toisiinsa, toinen voi korottaa toista (tai olla korottamatta).
Minusta itsetunto on sitä sisästä voimaa jonka ajatusta kohti voisi töniä sanalla "itseriittoisuus". Itseriittoisuus kuitenkaan ei tarvi noita esittämiäsi kuulumisia yhteisöihin vaan se toimii ihmisestä itsestään käsin; kyse on nimenomaan ITSEtunnosta silloin. Tällöin siis väitteesi ei voi toimia ihan niinkuin se oli esitetty.
Mutta eipäs lyödä asiaa lukkoon. Sijoittumienen yhteisössä tai järjestöissä... liitännäisyys itsetuntoon... Ovat kuitenkin rinnastaisia ja limittäisiä. Ne joilla on puutosta itsetunnossa tarvitsevat varmasti substituuttia. Tällöin saadaan BMW-persoonia ja Jääkiekkojoukkueille kannattajia joiden sisäisessä kokemuksess he tulevat voittajiksi kun ulkomaalaisvavistus Göran Nackkorv laukoo kumin rysään oikeanväriset ryysyt niskassaan. Ristikytkennässä siis ihminen hakeutuu myös itsetunnon puutteessaan organisaatioiden jäseniksi - mutta toisaalta myös organisaatioissa pärjäävät hyväitsetuntoiset ihmiset jotka pystyvät hyödyntämään taitojaan organisaatiossa ja uskaltavat edetä. Tällöin siis kuuluminen organisaatioon voi tuottaa (tai korvata toiminnallisesti) tätä itsetuntoa reaalisesti kertoimella X - jos organisaatio/yhteisö nauttii reaalista arvostusta joltain itsetunnon kannalta merkitsevältä ryhmältä tai vaikka itseltään älyperustaisesti.
Päätelmässäsi siis havainnoit itsetunnon ja ryhmäkuuluvuuden välisiä riippuvuussuhteita jotka ovat todellisia, mutta tuo riippuvuusuhde ei muodosta itsetuntoa, ehkä enemmänkin kuvantaa sitä.
Vedin aloitukseni yhden rekisteröidyn mielipiteestä:
"heikomman itsetunnon omaavat ihmiset eivät todennäköisesti kirjoittele edes rekisteröidyllä nimimerkillä"
taitaa olla aika järjestöjyrä. Ilkkumassa muille, jotka eivät "uskalla" olla esillä omalla naamallaan. Entäpä jos kaikkia ei kiinnosta tuoda esiin itseään, vaan ottavat palstan vain ajankuluna ja pelleilyjä. He ovat itsetunnottomia pelkuri-loosereita? Entäs gek-kon ja muiden "mielikuvitusnikkien haltijat? Ovatko he nettihuijareita? Xena-täti tomerana heiluttaa kaulinta.
jälkeen usein mykistyy, mut yritetään :)
Eli luulen nyt toistavani häntä jossain määrin, mutta tällanen näkemys on itsestäni: mitä paremmaksi itsellä itsetunto on kasvanut, sitä vähemmän tarvitsee joukkovoiman pönkitystä itsetunnolle ja omille päätöksille. Toki järjestöissä, yhteisöissä yms. on ihan hyötyäkin olla ja niistä saa myös apua erilaisissa asioissa. Itse olen alkanut kuitenkin karsia yhteisöjä eri elämän alueilla sitä mukaa kun jossain asiassa taito ja itsevarmuus lisääntyy. Kun ei enää pelkää yksin ja itsenäisesti toimimista ja päättämistä. ihmiskontaktithan voivat silti säilyä, jos ovat läheisiä. Mutta tämähän on myös luonnekysymys; jotkut ovat sosiaalisia ja kaipaavat paljon kontakteja eri suuntiin. Se ei ole välttämättä ollenkaan itsetuntokysymys. Hyvä itsetuntoinen voi olla sekä sosiaalinen tai epäsosiaalinen, sekä itsenäisesti toimiva että ryhmässä toimiva.
kiusaaja on erittäin näkyvä usein, mutta itsetunnosta voi tuskin puhua näissä tapauksissa. useimmat kiusaajat vaikuttaa melko ressukoilta.
Jos itsetunto tarkoittaa tietoa niistä arvoista joilla muut ihmiset minut mittaavat - ja mitä mittauksessa saavat. Sen tietääkseni minun todellakin tarvitsee asettaa itseni joukon arvioitavaksi ja riippuu ihmisestä kuinka hyvin hän tuon oppii.
Itsearvostus voi silti olla korkealla vaikka itsetunto olisi alhaalla - tai päinvastoin. Parhaimmillaan itsearvostus on riippumaton itsetunnosta.
hyvin paljon samaa mieltä. Se mitä ihminen sisäisesti itsestään tuntee ja ajattelee voi olla ja yleensä onkin erilaista kuin mitä näkyy ja näyttää ulospäin. Lisäksi ulkoisesti arvioituna erilaisia tulkintoja sinun ja minun itsetunnosta riittää joka paikkaan ja aikaan muuttuvin vivahtein.
hyvä esimerkki sanasta, joka on pudonnut jostakin akateemista maailmasta arkikäyttöön ja samassa menettänyt täysin merkityksensä - tai oikeastaan saanut niin monta merkitystä et se ei oikeastaan tarkoita mitään. Silti siitä puhutaan enempi kuin leivästä. No onhan se toki rahvaanomaista sanoa et joku on luuseri tai kusipää - heikko itsetunto tai narsisti antaa paljon paremman vaikutelman sanojasta. Ja onhan noi ekat haukkumista - jälkimmäiset faktaa. Tosi nokkelat jättää termit kokonaan pois ja käyttää vaan niiden määreitä, jotka on luettu wikipediasta.
Anteeksi, kun sanon, mutta tyhm..no erikoista logiikkaa sinulla. Kehäpäätelmäkin vielä: selität tunnettuuden muodostavan ihmisen itsetunnon, määrittelemättä koko käsitettä itsetunto. Sama kuin selittäisit, että pannunalunen muodostaa pannun.
Hoh hoijaa.
nyt että onko ihminen hyväitsetuntoisempi vai itsetietoisempi
*reps*