Chain
Maalausharrastus on jatkunut jo pitkään. Suurimpia kokonaisuuksia ovat maanvihreät seinät, joita peittävät päättymättömät punaiset köynnökset. Niiden kiemurtelua on miellyttävä seurata, unohtua pyrkimyksiin. Päivänvalossa pinta hehkuu elämää, yöllä se taas kääriytyy salaisuuksiinsa, katoaa hämärän verhoihin.
Moottorisahan terät ovat viilattu. Teräketju kiiltää punaisine hampaineen valtimoverenä, tulppaanipeltona. Viila ja sen ääni lepäävät pöydällä. Puhaltelen elämänketjuun. Kadulla soi auton torvi nopeasti kaksi kertaa. Läheltä piti. Ulahdus, ja on liian myöhäistä. Asetonin katku käy päähän. Katselen ikkunaa, en avaa sitä.
Varonen laulaa televisiossa Tiinasta. Kynnet ovat puhtaat, mutta alusten alla on jotain, kuin multaa tai mustaa verta. Olenko tämä köynnösten maa, ruukullinen multaa unohdetulla ikkunalaudalla, maan tuoksu irronneena tuoksuvasta maasta? Tästäkö kaikki nämä seinät versovat, nämä kiviset ja keveät vaatteet, nämä kaupungit?
***
Tässä Weerw olis ollu vähän jossain heilumassa... tai ihan vain aloillaan. Nyt Weera olis vähän väsy ja menis nukkumaan.
Maalausharrastus on jatkunut jo pitkään. Suurimpia kokonaisuuksia ovat maanvihreät seinät, joita peittävät päättymättömät punaiset köynnökset. Niiden kiemurtelua on miellyttävä seurata, unohtua pyrkimyksiin. Päivänvalossa pinta hehkuu elämää, yöllä se taas kääriytyy salaisuuksiinsa, katoaa hämärän verhoihin.
Moottorisahan terät ovat viilattu. Teräketju kiiltää punaisine hampaineen valtimoverenä, tulppaanipeltona. Viila ja sen ääni lepäävät pöydällä. Puhaltelen elämänketjuun. Kadulla soi auton torvi nopeasti kaksi kertaa. Läheltä piti. Ulahdus, ja on liian myöhäistä. Asetonin katku käy päähän. Katselen ikkunaa, en avaa sitä.
Varonen laulaa televisiossa Tiinasta. Kynnet ovat puhtaat, mutta alusten alla on jotain, kuin multaa tai mustaa verta. Olenko tämä köynnösten maa, ruukullinen multaa unohdetulla ikkunalaudalla, maan tuoksu irronneena tuoksuvasta maasta? Tästäkö kaikki nämä seinät versovat, nämä kiviset ja keveät vaatteet, nämä kaupungit?
***
Tässä Weerw olis ollu vähän jossain heilumassa... tai ihan vain aloillaan. Nyt Weera olis vähän väsy ja menis nukkumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sain nukuttua peräti kaksi tuntia. Tämä on eräänlainen ennätys, sillä makuuhuonetta ei koskaan pitäisi sijoittaa elelän puolelle, vaan viedä se vaikka väkisin talon varjoiseen pohjoiseen, sen viileyteen ja rauhaan. On aivan mahdotonta nukkua, jos ei ole löytänyt kaikista etsinnöistään huolimatta nukahtamistabuja, saati Finskin silmälappuja. Toisekseen aurinko lämmittää puiset lamellit sälekaihtimissa ja saa ne hehkumaan. Tuloksena on hikinen painajainen ja kurkkuun juuttunut kähinä, mieletön jano.
Menee vessaan nukkumaan. Olkaa hiljaa, varsinkin vitun autoilijat torvineen, kaikki hälytysajoneuvot ja muut pakoputkettomat motoristit.
Weera tutii nyt.
Weera ei valita lattialaatoilla maatessaan. Lattian luonnonkivi on pehmeää ja lämmintä. Kova alusta on kovuudestaan huolimatta mukava. Hän ei erityisemmin välitä vuoteista. Paras paikka nukkua olisi öinen hiekkaranta, jos se ei olisi niin kylmä ja taivas tyhjä. On pimeää. Hän muistaa unohtaneensa piilolasit päähänsä. Mikään lihas hänessä ei liikahdakaan. Hän makaa selällään linssien kuivuessa päähän kuin meduusat kuumille rantakiville.
Aalto pyyhkäiseen hänen ajatuksensa pois ja minä synnyn.
Pimeydessä on kummallista herätä. Ymmärrät silmiesi olevan auki, mutta et näe mitään. Hetken käsität mitä on sokeus, sitten ymmärrät missä olet. Kaukana jossain on ohut valoviiva lattiasta kattoon asti, ovi. Weera nousee istumaan. Hän tuntee kasvaneensa metrin.
Eroottinen osuus tahmeassa suussa kaivaa olkapäähän uponneen olkaimen ulos lihasta. Hän pöyhii hiuksiaan. Viemärissä kihisee jokin. Weera tarraa varpaisiinsa ja painaa nenänsä polvien väliin. Polvet tuoksuvat konttaamiselle, lapsuudelle.
Kun hän sytyttää vessaan valot hän on poissa.
Tämä mielikuvaharjoitus vaikuttaa ihan ikääntymisen tai eksistenssin pohdiskelulta suljetussa interiöörissä ilman valoja. Ainoastaan ohut viiva valoa on jonkillainen venytetty järjen valo pimeydessä, joka kuvaa tyhjyyttä, sielun tyhjyyttä ja autiutta.
Ai gamala!