Olen nuorin tytär viiden hengen pesueesta, johon kuuluu minun lisäkseni kolme siskoa ja yksi veli. Useinhan sanotaan, että sisaruksista on seuraa toisilleen (enkä siis kiellä tätä), mutta meillä ehkä on ollut enemmän niin, että sisaruksistani on ollut seuraa toisilleen, mutta minä olen jäänyt ulkopuoliseksi. Uskon, että se johtuu paljolti siitä, että olen meidän perheen nuorin, ja minua on tietenkin tästä syystä lellitty eniten, sisarukseni tuntevat kenties jonkinsorttista kateutta minua kohtaan. En silti voi sulattaa, käsittää ja hyväksyä heidän käytöstään minua kohtaan. Nykyään he puhuvat pahaa minusta ja puolisostani selkäni takana ja ovat jopa minulta kysyneet suoraan alkuaikoinamme, että onkohan puolisoni minulle täysin oikea. Myönnän, että meillä on ollut ongelmia, mutta niinhän niitä on kaikilla, minä olen ehkä vain ollut jopa vähän turhankin avoin asioidemme suhteen, ja kertonut niistä ehkä vähän liikaakin ulkopuolisille. Perheeni ei ole koskaan ollut erityisen onnellinen minun ja puolisoni puolesta.
Tunnen myös itse erittäin vahvaa sisarkateutta minusta seuraavaa isosiskoani kohtaan. Hän vei lapsena kaikki kaverini, sai kaiken positiivisen huomion kaveripiireissä eikä koskaan puolustanut minua lapsena, jos minua kiusattiin. Nykypäivänä olemme toisaalta erittäin läheiset, vietämme paljon aikaa toistemme kanssa, mutta silti tunnen salaa kovaa katkeruutta sisartani kohtaan. Tuntuu, että hän on saanut kaiken, mistä itse olen aina haaveillut. Hänellä on vastasyntynyt lapsi, omakotitalo, tila-auto, "täydellinen" mies jne. Vain kultainennoutaja puuttuu. Tunnen suurta kateutta sisartani kohtaan, kun kaikki tuntuvat olevan hänen puolestaan niin onnellisia, ja odottavat vain minun ja puolisoni eroa. Kaiken lisäksi tämä kyseinen sisareni vielä pyysi minua todistajaksi vihkiäisiinsä, suostuin tietenkin, kuten kiltti pikkusisko aina tekee, mutten oikein tiedä, miten tähän suhtautua.
Tunnen myös itse erittäin vahvaa sisarkateutta minusta seuraavaa isosiskoani kohtaan. Hän vei lapsena kaikki kaverini, sai kaiken positiivisen huomion kaveripiireissä eikä koskaan puolustanut minua lapsena, jos minua kiusattiin. Nykypäivänä olemme toisaalta erittäin läheiset, vietämme paljon aikaa toistemme kanssa, mutta silti tunnen salaa kovaa katkeruutta sisartani kohtaan. Tuntuu, että hän on saanut kaiken, mistä itse olen aina haaveillut. Hänellä on vastasyntynyt lapsi, omakotitalo, tila-auto, "täydellinen" mies jne. Vain kultainennoutaja puuttuu. Tunnen suurta kateutta sisartani kohtaan, kun kaikki tuntuvat olevan hänen puolestaan niin onnellisia, ja odottavat vain minun ja puolisoni eroa. Kaiken lisäksi tämä kyseinen sisareni vielä pyysi minua todistajaksi vihkiäisiinsä, suostuin tietenkin, kuten kiltti pikkusisko aina tekee, mutten oikein tiedä, miten tähän suhtautua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä turhaan mieti tollaisia asioita.meinaan kaikki muuttuu aikanaan.jopa päälaelleen. saat itsekkin joskus oman talon ja lapsia yms.niitä juttuja joita sinä arvostat ja haluat,eikö? muiden mielipiteitä ei pidä aina kuunnella ja niiden mukaan elää. suunnittele sitä omaa polkuasi elämässäsi .muista olla nöyrä oikeasti itsellesi ja maailmalle. tämä ei tarkoita että tarvitsee olla nöyrä inhottaville ihmisille. katso asioita rehellisesti niin ei kompastuminenkaan tunnu pahalta. muuten,niitä kompurointeja tulee jokaiselle :)
ei minunkaan elämäni joskus vanhempiani miellyttänyt. vaan erään toisen kylläkin. mutta asiat muuttuivat,ehkä oman henkisen kasvuni ansiosta. parikin vuotta ratkaisivat paljon elämässäni
On ymmärrettävää että sinulla on negatiivisia tunteita muita perheenjäseniä kohtaan. Kuitenkin, ainoa ketä sinä haavoitat kantamalla kaunaa, on sinua itseäsi. Muut sinun tunteistasi viis veissa joten huomaatko, sinä olet ilkeine tunteinesi se ainoa häviäjä.
Kuinka tiedät että he "puhuvat pahaa selkäsi takana"? Entä sitten? Onhan Suomessa sanavalta. Kertooko sisaresi, jonka kanssa olet läheisempi noista asioista sinulle? Vai jatkaako noita juoruja kenties joku ystävistäsi sinulle? Vai onko sinulla piilomikrofoni?
Jos nuo juorut ovat kenenkään yksilon levittämiä, pudota sellaiset kokonaan tapaamiesi ihmisten listalta, oli ne sitten "ystäviä" tai "oma sisar". Halutessasi kuunnella tuollaista saastaa sinä tietoisesti ja harkiten rukoilet kuulla katu ojan lokaa. Mitä kaunista sinä voit nähdä siinä? Miksi sitten valitat tuosta?
Kateus toisen onnistumisesta on täydellisen turhaa! Hän on tietoisesti ja hyvin ajatuksella harkiten itse VALINNUT miehensä. Kukaan ei ole pakottanut heitä elämään yhdessä.
Sinulla on aivan sama mahdollisuus! VALITSE sinäkin puoliso jonka kanssa olet onnellinen. Maallinen mammona on plussaa joillekin mutta ei lainkaan niin tärkeää kuin henkinen onnellisuus oikean aviosiipan kanssa! TUO on sinun ja vain SINUN oma VALINTA.
Olet täysin oikeutettu VALINTAAN lopettaa kanssakäynti ihmisten kanssa jotka haavoittavat sinua. VALITSE ikiomat hyvät ja luotettavat ystävät ja nauti elämästäsi. Elämä on tarkoitettu kaikkeen kauniiseen ja rakentavaan, itsensä kunnioittamiseen ja kehittämiseen. Jokaisella on oikeus siihen ja on lähes rikollista itseään kohtaan VALITA myrkyttää mielensä ilkeydellä, kateudella ja vanhan kaunan kantamisella.
Näin heidän koneelle tallentuneen messenger-keskustelunsa minusta.
Jos voisin, niin valitsisin kaiken tuon saman, mitä sisarenikin on saanu, mutta sairauteni vuoksi en ainakaan toistaiseksi voi saada lapsia.
Sinä voit VALITA rakastavan puolison. Sinä VOIT !!!!!! saada lapsia. Sinun ei tarvitse tehdä niitä itse, VOIT saada heidät adoptoimalla!
Miksi kyyläät ihmisten tietokoneita ja heidän keskustelujaan?
Sinä kuulostat ihmiseltä joka elää hakien vikaa muista. Olisikohan aika vaihtaa suuntaa ennenkuin tietoisesti ja hyvin harkiten tuhoat itsesi ja muut ympärillä olijat.
Adoptioprosessi on jo käynnissä. Hän elää silti minun unelmaani, eikä minulla ole siihen mahdollisuutta.