pidän itseäni säälittävänä tämän viestin perusteella, mutta ihan oikeasti en keksi muuta keinoa.
Olen nainen, joka on ihastunut voimakkaasti hyvään pitkäaikaiseen ystäväänsä. Itseasiassa ajattelen häntä jatkuvasti ja näen hänestä unta, niin voimakkaasti. Ajoitan menoni hänen menojensa mukaan, haluan olla paikalla kun hänkin on.
Mutta, teen sen niin että sitä ei tajua. kai? Käyttäydyn hänen seurassaan kuten muidenkin, saatan olla jopa kylmempi hänelle kuin muille. Ennen suurta ihastusta olin hänen seurassaan niin vapaa kuin vaikka parhaan tyttöystävän kanssa, mutta nyt jännitän ja olen varautunut, jopa niin että saatan vaikuttaa tylyltä.
Kaikki alkoi, kun jotenkin aloimme hänen kanssa flirttailemaan, jopa illanvietoissa vietimme helliä hetkiä yhdessä. Se kasvoi ja kasvoi, ja luin hänestä että hän tykkää minusta. Hän kohteli minua ihanasti, ja huomasin että hän jännitti tapaamistani.
SITTEN. jotain tapahtui. jotain suurta, mutta en tiedä mitä? puhuminen lakkasi, jotenkin kaikki on kylmää. koko homma kaatui ihan sekunnissa seinään. Tuntuu, että hän on minulle kylmä. Toisaalta, samaan aikaan aloin itse olemaan yhtä kylmä, vaikka tunteeni olivat samat. en tiedä mitä tein, en tiedä mitä hän, kaikki on sekavaa. Kaikki on vieläkin sekavaa. Hän on muutenkin sosiaalisesti vetäytyvä ihminen, mutta öhmm? Kun olemme jostain syystä ajautuneet tilanteeseen, että olemme kahdestaan, hän kyselee kyllä minulta tekemisistäni ja kuulumisistani, mutta myös vittuilee suoraansanottuna, huumorilla tietysti mutta niin että se kolahtaa minuun.
Tätä on jatkunut niin kauan, että pääni hajoaa. haluan sanoa kaiken suoraan, mutta en uskalla. Jokin estää minua.
MITÄ HÄN MINUSTA AJATTELEE?
olisin enemmän kuin kiitollinen analyyseistänne:)
Olen nainen, joka on ihastunut voimakkaasti hyvään pitkäaikaiseen ystäväänsä. Itseasiassa ajattelen häntä jatkuvasti ja näen hänestä unta, niin voimakkaasti. Ajoitan menoni hänen menojensa mukaan, haluan olla paikalla kun hänkin on.
Mutta, teen sen niin että sitä ei tajua. kai? Käyttäydyn hänen seurassaan kuten muidenkin, saatan olla jopa kylmempi hänelle kuin muille. Ennen suurta ihastusta olin hänen seurassaan niin vapaa kuin vaikka parhaan tyttöystävän kanssa, mutta nyt jännitän ja olen varautunut, jopa niin että saatan vaikuttaa tylyltä.
Kaikki alkoi, kun jotenkin aloimme hänen kanssa flirttailemaan, jopa illanvietoissa vietimme helliä hetkiä yhdessä. Se kasvoi ja kasvoi, ja luin hänestä että hän tykkää minusta. Hän kohteli minua ihanasti, ja huomasin että hän jännitti tapaamistani.
SITTEN. jotain tapahtui. jotain suurta, mutta en tiedä mitä? puhuminen lakkasi, jotenkin kaikki on kylmää. koko homma kaatui ihan sekunnissa seinään. Tuntuu, että hän on minulle kylmä. Toisaalta, samaan aikaan aloin itse olemaan yhtä kylmä, vaikka tunteeni olivat samat. en tiedä mitä tein, en tiedä mitä hän, kaikki on sekavaa. Kaikki on vieläkin sekavaa. Hän on muutenkin sosiaalisesti vetäytyvä ihminen, mutta öhmm? Kun olemme jostain syystä ajautuneet tilanteeseen, että olemme kahdestaan, hän kyselee kyllä minulta tekemisistäni ja kuulumisistani, mutta myös vittuilee suoraansanottuna, huumorilla tietysti mutta niin että se kolahtaa minuun.
Tätä on jatkunut niin kauan, että pääni hajoaa. haluan sanoa kaiken suoraan, mutta en uskalla. Jokin estää minua.
MITÄ HÄN MINUSTA AJATTELEE?
olisin enemmän kuin kiitollinen analyyseistänne:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tarkoin ja miksi viileys iski, eli vaikea sanoa juuta eikä jaata.
Viesti on jep yhtä sekava kuin mun pää tällä hetkellä....
Tarkennettuna, me aloimme kiehnäämään toisissamme, usein vain humalatilassa. myös arkena tykkäsimme toistamme ja jutuistamme. Sitten menimme sänkyyn. sen jälkeen kiinnostus räjähti, ja tykkääminen oli aitoa molemmin puolin. Hän sanoi asioita joita ei sanonut ennen kaverimielessä, oli positiivisesti mukana ehdotuksistani (tapaamiset, elokuvat jne).
Yksi viikonloppu, meillä tuli vähän kränää. Mutta se oli aika pientä, tosin koko ilta meni vihamieliseksi emmekä juurikaan puhuneet. Silti senkin jälkeen lähetimme "pääsitkö hyvin kotiin, hyvää yötä"- viestejä. Mutta sitten jotenkin se kylmyys alkoi. Ja se tosiaan tuli ihan tuosta noin vaan, ilman mitään konkreettista tapahtumaa. En tiedä, onko hän kenties kuullut joltain "ystävältäni" jotain minusta, jotain mikä hänet on säikäyttänyt? Kun olen kysynyt häntä seuraani, esim. käymään jossain pikaisesti mukanani, hän ei tule. Tavallaan uskoisin, että joltain osin hän haluaa mutta jokin hänessä estää sen? Joko olen todella huono tulkitsemaan ihmisiä, tai sitten sen oudon ja kylmän käyttäytymisen takaa näkyy "se" tietty ihana katse. Toiveuskoa?
Itse aloin kylmemmäksi, tavallaan puolustuskeinona, koska hän alkoi. Ja tietysti siitä ei kukaan hyödy mitään jos molemmat kylminä. Haluan asialle jotain edistystä, joten aion tunnustaa tunteeni hänelle, senkin uhalla että ystävyytemme menee pilalle. Joskus on tehtävä se riski, vai?
Olen pahoillani jos viesti on vieläkin epäselvää, sanokaa ja kysykää vain suoraan jos tuli "häh?" fiilis:)
tuo on hyvä ajatus!
Syteen tai saveen!
"SITTEN. jotain tapahtui. jotain suurta, mutta en tiedä mitä?"
Tätä:
" Tuntuu, että hän on minulle kylmä. Toisaalta, samaan aikaan aloin itse olemaan yhtä kylmä,"
Ootte tyhtä sekasin molemmat.
Taidat olla aika syvästi ihastunut henkilöön. En oikein käsitä tilannetta, että kylmyys iskee jo kokemanne jälkeen. Ellei se ole tietoisesti aiheutettu. Silloin tietäisitte syyn-seurauksen, etkä kyselisi sitä täällä. Tästä päättelen, että "tarinassasi" kerrot suhteen edenneen todellisuutta pitemmälle. Molemminpuoliselle kylmyydelle ei olisi kertomassanne tilanteessa hyötyä. Niin kuin itsekkin toteat. Suorastaan lapsellista.
Kylmäksi käperrytään ja kuumana levitään.
Käsittääkseni kylmäksi muuttumiseen liittyy ihmisen psyyke ja sen vajavaisuus siinä mielessä, että se estää ihmistä toimimasta tavoiteltuun suuntaan. Tapauksessane viemään suhdetta eteenpäin. Toisin sanoen -palelette mielummin kylmässä kuoressanne, kuin nautitte toistenne lämmöstä. Taidatte olla kaunis nainen....
Kyseisessä tilanteessa luulen kylmyyden aiheuttajan olevan siinä, että ette tunne toisianne selvästikkään ja ujostelette "näyttää" itseänne ja syvintä olemustanne, mikä on jokaisella ainutlaatuinen ja varmasti tutusmisen arvoinen. Tämä on se kynnys mihin yleensä kompastutaan. Voin olla väärässä
Miehen käyttäytymisen peilaaminen kertoo ihastuksesta ja todella välittämisestä ja on täysin loogista, naisellista. Mutta suhteenne etenemisen kannalta.... ehkä poikkeuksellisesti väärä, en tunne tapaustanne joten tämä on silkkaa arvailua. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa.
Voit odottaa psyykkisen toiminnan viilamista siltä toiselta, mikä voi kestää ,riippuu tapauksesta.
Tai sitten voit naisena poiketa valtavirrasta ja kuunnella sydäntäsi........
Tekstisi perusteella sanoisin, että olet hävinnyt pelin. Miehellä on toinen nainen kiikarissa.