Olen ollut suhteessa nyt yli 7kk ja olemme tiiviisti olleet yhdessä poikaystäväni kanssa. Kumpikin olemme niin rakastuneita ja haluamme olla yhdessä. Kyllähän muitakin mahtuu tietysti elämäämme. Kaikki on ollut tosi ihanaa. Olemme tosi läheisiä ja kertoneet toisillemme niin paljon henk.kohtaisia asioita. Hän huomioi minua todella paljon ja minusta tuntuu, että olen löytänyt aarteen=) Voimme puhua hyvinkin pitkälti tunteistamme ja yleensäkin asioista, joista ei kenenkään muun kanssa voi puhua...
Nyt on vain ongelmana se, että hän haluaa (on halunnut jo aika kauan)yhdyntää, johon minä en pysty. Kaikki muu on ihanaa ja sujuu hienosti, mutta varsinainen yhdyntä ei onnistu minun kannaltani. Siihen liittyy liian paljon erilaisia tunteita mm. pelkoja, joista olemme puhuneet. Olemme pian umpikujassa ellen minä jo kohta suostu siihen. Hän ei jaksa enää kauan odottaa. Rakastamme toisiamme aivan hulluna, mutta erokin on käyny mielessä. Kumpikaan ei toisaalta voi ajatella elämäänsä ilman toista. Tämä on niin paljon minusta kiinni, mutta en voi pitkittää tätä tilannetta enää kauan.
Paineet kasautuvat kummallekin liikaa. Olen sanonut hänelle, että tämä ei johdu mitenkään hänestä vaan siitä, että minä en ole valmis yhdyntään.
Kummallekin tämä on ensimmäinen suhde ja olemme jo yli 20v.
Nyt on vain ongelmana se, että hän haluaa (on halunnut jo aika kauan)yhdyntää, johon minä en pysty. Kaikki muu on ihanaa ja sujuu hienosti, mutta varsinainen yhdyntä ei onnistu minun kannaltani. Siihen liittyy liian paljon erilaisia tunteita mm. pelkoja, joista olemme puhuneet. Olemme pian umpikujassa ellen minä jo kohta suostu siihen. Hän ei jaksa enää kauan odottaa. Rakastamme toisiamme aivan hulluna, mutta erokin on käyny mielessä. Kumpikaan ei toisaalta voi ajatella elämäänsä ilman toista. Tämä on niin paljon minusta kiinni, mutta en voi pitkittää tätä tilannetta enää kauan.
Paineet kasautuvat kummallekin liikaa. Olen sanonut hänelle, että tämä ei johdu mitenkään hänestä vaan siitä, että minä en ole valmis yhdyntään.
Kummallekin tämä on ensimmäinen suhde ja olemme jo yli 20v.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...terapia? Siellä, missä minä asun, on seksuaaliterapeuttikin, mutta osaisiko esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskus neuvoa jonkin paikan? Tai terveyskeskus? Molemmissa paikoissa on vaitiolovelvollisuus. Jos taas esimerkiksi satut asumaan pienellä paikkakunnalla etkä kehtaisi kysyä omasta terveyskeskuksesta, voit vaikka soittaa jollekin lähikaupungin yksityiselle lääkäriasemalle ja kysyä sieltä.
Mutta ennen tuota tutki itseäsi - ja nimenomaan rehellisesti: onko kyse siitä, 1) ettet tunne olevasi yleensäkään valmis seksiin - vai 2) etkö ole valmis seksiin _juuri hänen kanssaan_? Jos vaihtoehto 1 tuntuu oikealta, voisi edellä kertomani toimia. Jos taas kysymyksessä on vaihtoehto 2, niin ehkä ette sittenkään ole oikeat ihmiset toisillenne. Siis ehkä ystävinä kyllä voisitte silloin pärjätä (epäilen tosin miehen suostumista siihen), mutta rakkauteen kuuluu nähdäkseni myös se, että halu toiseen herää jossain vaiheessa.
Suhteenne kuulostaa todella upealle.
Oletko jutellut miehesi kanssa ja onko hän ilmaissut suoraan että ero on mahdollinen jos makuuhuoneen puolella ei pian ala tapahtua mitään?
Vai onko ero sinun ideasi koska et usko että miehesi jaksaa odottaa siihen että olet valmis?
Suhteenne kuulostaa niin hienolta että sääli olisi jos se kaatuisi tähän asiaan.
Henkisesti näytätte olevanne todella läheisiä joten siitä ei ole pitkä matka fyysiseen läheisyyteen.
Ehkä voisitte aloittaa hyväilemällä toisianne ja tyydytätte itse itsenne tai toinen toisenne.
Ette tähtää varsinaiseen yhdyntään.
Intiimisti voi olla monella tapaa ilman yhdyntää.
Kun olette rentoja ja rauhallisia ja tunnette olonne turvalliseksi toistenne seurassa alatte ehkä ajatella asioita mihin pystytte ettekä niitä asioita mihin ette luule pystyvänne.
Älkää antako yhdyntäpelon olla liian iso kummitus!
Ensimmäinen kerta ei ehkä ole mikään maailmaa mullistava hekumallinen kokemus, mutta lähentää teitä entisestään.
Saat kokea ensimmäisen yhdynnän miehen kanssa ketä todella rakastat.
Se on ylellisyyttä!
Älä luovu siitä etuoikeudesta!
Nämä olivat vain minun mielipiteitä.
Teet tietysti itse miten parhaaksi näet.
Aurinkoista ja rakkauden täyteistä kesää sinulle!
Henkisesti kaikki toimii ja olemme olleet todella intiimisti,mutta emme yhdynnässä. Minä en ole valmis siihen, mutta haluan joskus kokea sen juuri tämän rakastamani poikaystävän kanssa. Rakastan häntä todella paljon..ja hän minua. Kyse on vain yleensäkin yhdynnästä. Siihen liittyy niin paljon mm.sattumisen ja raskauden pelkoja..enkä haluaisi alkaa tämän asian takia syömään pillereitä,jotta ehkäisy olisi varma.Pelkään jotenkin,että ne vaikuttaisi terveyteen niin paljon muuten.
Joskus,kun poikaystäväni on todella turhautunut ja haluaa minut kokonaan itselleen, hän on sanonut pariin kertaan suoraan, että tässä asiassa olisi vain kaksi ratkaisutapaa ja pelkään pahoin, että se toinen on ero ja toinen yhdyntä.
Eilen tapasimme ja meillä oli todella ikävä toisiamme. Olemme oikeastaan joka päivä yhdessä. Intohimo voitti minut ja halusin häntä aivan hirveästi ja hän minua, mutta minulla vain järki menee rakkauden edelle siinä tilanteessa enkä voi kuvitella ryhtyväni yhdyntään. Hyväilimme sitten vain toisiamme eri tavoin ja hän sanoi,ettei voi luopua minusta mistään hinnasta =) mutta uskon,että vaikeita tilanteita tulee vielä olemaan jatkossa...ja ne pitää vain yrittää selvittää.
Minulla voi olla tähän asiaan myös sekin pelko, että kun asun virallisesti vielä kotona perheeni kanssa ja hän jo omillaan. Luulen, että kaikki näkyisi minusta niin selvästi, jos olisin yhdynnässä. Se olisi varmasti isälleni vaikea pala ja varmaan menettäisin jotenkin koskemattomuuteni hänen silmissään. Alun perinhän hän on ollut suhdettani vastaan. Vasta nyt hän on hyväksynyt sen...Olen joutunut todella puolustamaan elämäntilannettani.
Välillä sitä kyllä todella arvostaa sinkkuutta!
>enkä haluaisi alkaa tämän asian
>takia syömään pillereitä
Pillereitä on tsiljoonaa eri laatua, jokaiselle on sopiva. Minulle löytyi ekalla kerralla sopivat nappulat, ei päänbsärkyjä, ei halujen vähentymistä, ei lihomista. Kaikki hyvin. Paino on kohdallaan ja veriarvot yms. täydelliset, että ei vaikuta terveyteen sen kummemmin...
>Luulen, että kaikki näkyisi minusta niin
>selvästi, jos olisin yhdynnässä
Entäs sitten? Näetkö sinä kadulla että ahaa, tuo on harrastanut seksiä ja tuo ei? Eli: sitä ei pahemmin näy päälle päin.
Ja ehkä sinun on nyt mietittävä, että elätkö itseäsi varten vai isääsi varten? Jos olet jo 20 , mikä sinua pidättelee kotona?
Luulen, että syy ei ole enää seksissä vaan jossain syvemmällä. Olet hankkinut elämääni isän, joka kontrolloi elämistäsi ja olemistasi ja poikaystävän joka kärkkyy neitsyyttäsi. Herää nyt jo :)
Vaikka onkin suhteessa ja on oma elämä, ei se tarkoita sitä, etteikö ota toisiakin huomioon. Tottakai olen puolustellut omaa elämääni isälleni.
Meidän isä-tytär -suhde on vain niin ailahteleva.
Poikaystäväni ei kärky neitsyyttäni!! Hänellä on itselläänkin poikuus tallella. Molemmilla nimittäin eka suhde! Se on vain niin, että kun ollaan niin läheisiä ja suhteessamme on kaikkea sitä, mitä nainen vain voi haluta mieheltä, mutta ei yhdyntää.
Kotoa lähteminen on sinänsä vaikea asia, koska rakastan kotiani. Isä vain on niin hankala välillä omien ongelmiensa suhteen. Olemme poikaystäväni kanssa juteltu paljon muutostani, mutta en halua vielä muuttaa hänen kanssaan yhteen. Liian aikaista. Hän on samaa mieltä.
Toki olen ollut välillä useita öitä hänen luonaan, mutta hänen asuntonsa ei tunnut minulle kodilta. Siellä ei ole nimittäin minun tavaroitani juuri ollenkaan. Omaan kämppään muutto tietäisi varmasti lainanottoa ja tiukilla elämistä taloudellisesti. Saisi ensin töitä..niin voisi harkita enemmän asiaa.
Mutta yhdyntä on jokaisen oma asia. Jokaisella on päätäntävalta omaan kehoonsa eikä sitä voi mikään estää. Jotkut vain antavat periksi miehelle syystä tai toisesta ja sitten itketään ja kadutaan ja voidaan jopa olla raskaana.
ehkä sun pitää vaan oottaa että se pelko häviää...itse olen vasta 16 vuotias ja seurustellut saman ikäisen jätkän kanssa n. 2½vuotta...me keskustelimme tarkkaan millon molemmat ovat valimiita, koska toista ei voi pakottaa väskisin...seksi ei ole sillon todellakaan luonnolista...! meni noin 2 vuotta ku harrastimme eka kerran seksiä..olen ylpeä siitä että odotimme siihen asti kunnes molemmat haluavat.
en usko että teidä ihana suhde tämän yhdynnän takia menisi poikki...täytyy jätkäkaverisi ymmärtää sinua sen verran...! Ja jos hänellä on kauhea himo on hänellä oma oikea käsi :)
kyllä se siitä :) hyvää kesän odotusta :)