Päivän lehtien äärellä ei oikein mikään sytyttänyt paitsi nimimerkin "Kehoni on temppelini" mielipidekirjoituksen otsikko
"Tatuointi on kehon kaunistamista" http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=537958
Onkin kovasti kiinnostanut, mikä saa ihmisen tuskalla rupeamaan luomaan nahkaansa uudeksi. Onhan se tietenkin tämän maailman aikana kiitettävää rehellisyyttä ilmoittaa tatuoinneillaan ulkopuolisille, että olen tyytymätön itseeni ja kaunistamisen tarpeessa, mutta onko ihan viisasta kirjoittaa sitä nahkaansa näkyville näin pysyvällä musteella.
"Tatuointi on kehon kaunistamista" http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=537958
Onkin kovasti kiinnostanut, mikä saa ihmisen tuskalla rupeamaan luomaan nahkaansa uudeksi. Onhan se tietenkin tämän maailman aikana kiitettävää rehellisyyttä ilmoittaa tatuoinneillaan ulkopuolisille, että olen tyytymätön itseeni ja kaunistamisen tarpeessa, mutta onko ihan viisasta kirjoittaa sitä nahkaansa näkyville näin pysyvällä musteella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tatuoinnit ja lävistykset ovat selvä merkki ihmisen itsetuhoisuudesta.
Minulle tulee tatuoinneista mielikuva huumeidenkäyttäjistä, koska lähes kaikilla narkeilla on tatskoja.
Olen joskus työni puolesta joutunut tekemisiin huumeidenkäyttäjien kanssa.
Uskon, tai itseasiassa tiedän, että tatuoinnin ottanut on myynyt sielunsa paholaiselle. Peruuttamattomasti. PERUUTTAMATTOMASTI!
Sinäkin oot sitten vääräuskoonen. Ei pelekällä kuvan printtauksella nahkaansa voi sialuansa myirä.
Tatuoinnit ovat pelkkää ihimisten tyrhamaisuutta kuten muativaatteeren ostaminen, eikä niistä meirän syntisten saa ketään tuamita.
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. [Jes. 43:25 ]
Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit ja todistan taikurit petkuttajiksi, minä kukistan maan viisaat ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi. [Jes. 29:14; 1. Kor. 1:19]
Vanhan testamentin laki antoi israelilaisille määräyksen: ”Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne. Minä olen Herra” (3. Moos. 19:28). Vaikka kristityt eivät olekaan Vanhan testamentin lain alaisia (Room. 10:4; Gal. 3:23-25; Ef. 2:15), sen että tällainen tatuoinnin kieltänyt käsky on ollut olemassa, pitäisi herättää meissä kysymyksiä. Uusi testamentti ei sano mitään siitä, pitäisikö uskovan ottaa tai olla ottamatta tatuointeja.
Tatuoinneista ja lävistyksistä puhuttaessa meidän kannattaisi tehdä testi: voimmeko rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla pyytää Jumalaa siunaamaan kyseistä asiaa ja käyttämään sitä Hänen hyviin tarkoituksiinsa? ”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10:31). Raamattu ei kiellä tatuointeja tai lävistyksiä, mutta se ei myöskään anna mitään syytä uskoa, että Jumala haluaisi meidän ottavan tatuointeja tai lävistyksiä.
Tärkeä raamatullinen periaate niissä asioissa, joita Raamattu ei nimenomaisesti käsittele, on pohtia, miellyttääkö kyseinen asia Jumalaa. Jos asia tuntuu epäilyttävältä, on parasta olla tekemättä sitä. Room. 14:23 muistuttaa meitä siitä, että kaikki mikä ei perustu uskoon on syntiä. Meidän tulee muistaa, että ruumiimme, yhtä lailla kuin sielummekin, on Jumalan lunastama ja kuuluu Hänelle. Vaikka 1. Kor. 6:19-20 ei suoraan pädekään tatuointeihin tai lävistyksiin, se antaa meille kuitenkin periaatteen: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa.” Tämän suuren totuuden tulisi todella vaikuttaa siihen, mitä teemme ja miten kohtelemme ruumistamme. Jos ruumiimme kuuluu Jumalalle, meidän olisi varmistettava, että meillä on Hänen selvä lupansa, ennen kuin merkitsemme sen tatuoinneilla tai lävistyksillä.
että sanattomaksi vetää. Tämä asia on ongelmallinen: pitää "pohtia, miellyttääkö kyseinen asia Jumalaa". Kuka voisi olla se Jumalan edusmies, jolta kysyä, kun Jumala on ainoa, joka tietää mikä sitä miellyttää?