Minun on pakko kirjoittaa tämä, jotta sisäinen tuskani helpottaisi edes vähän.
Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilun 5- vuotta. Hiljattain paljastui, että hän oli eräänä "poikien-iltana" kännipäissään pettänyt minua. Hän kertoi minulle kaiken itse,koska ei voinut elää asian kanssa.
Totta kai sain kamalat itku-potku-raivarit, kuten varmaan jokainen saman kokenut nainen. Olen tiedon saannista lähtien ollut murheen murtama, itkua riittää vaikka ei haluaisi kaikkea aikaa itkeäkkään.
Ruoka ei maistu, töihin en jaksaisi mennä, kaikki tuntuu kerrassaan vastenmieliseltä, kun en saa nukuttuakaan. Välillä jopa puolisoni kuvottaa minua, mikä lienee aivan normaalia?
Syvällä sisimmässäni rakastan miestäni aivan mielettömän paljon ja pelkään menettäväni hänet lopullisesti!!! Parisuhteemme tila pettämisen aikoihin ei ollut mitenkään hyvä, riitaa ja tappelua kaiken aikaa. Olin jopa uhannut lähteä suhteesta ja pakannut vaatteenikin muutaman kerran vaikka todellisuudessa en olisi minnekkään mennyt. Joten olen kai käytökselläni aiheuttanut tapahtuneen ja syy lienee minun?
Olemme käyneet keskusteluja moneen otteeseen tapahtuneesta ja haluaisin antaa anteeksi, mutta tunteeni menevät yhtä vuoristorataa. Hetken on hyvä olla toisena mietin onko tässä mitään järkeä. Aiemmin ajattelin, että sen on kerrasta poikki, mutta kun se sattui omalle kohdalle niin ei se niin yksiselitteistä olekkaan! Tällä hetkellä meillä on noin kuukauden "koeaika" jolloin molemmat mietimme tunteitamme ja mitä suhteeltamme haluamme. Siis yritämmekö jatkaa! Mieheni tuntuu katuvan tekoaan ja ihmettelee miksi en ole jo lähtenyt vaan suostun asumaan samassa yhteisessä kodissamme, koska hän on satuttanut minua pahimmalla mahdollisella tavalla. Enkä ansaitse sellaista kohtelua. Kuka ansaitsisi?
Ainut asia, jota todellisuudessa pelkään on omat tunteeni ja se voiko hän olla tekemättä samaa virhettä uudelleen.Asia tuntuu askarruttavan häntä itseäänkin. Hän kuulema haluaisi parantaa tapansa ja on aika avoimesti kertonut tapahtuneesta.
Mitä mieltä te ihmiset olette onko järkeä yrittää jatkaa? Oletteko päässeet pettämisestä yli ja saaneet elämänne takaisin raitellee? Olisin kiitollinen palautteesta...
Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilun 5- vuotta. Hiljattain paljastui, että hän oli eräänä "poikien-iltana" kännipäissään pettänyt minua. Hän kertoi minulle kaiken itse,koska ei voinut elää asian kanssa.
Totta kai sain kamalat itku-potku-raivarit, kuten varmaan jokainen saman kokenut nainen. Olen tiedon saannista lähtien ollut murheen murtama, itkua riittää vaikka ei haluaisi kaikkea aikaa itkeäkkään.
Ruoka ei maistu, töihin en jaksaisi mennä, kaikki tuntuu kerrassaan vastenmieliseltä, kun en saa nukuttuakaan. Välillä jopa puolisoni kuvottaa minua, mikä lienee aivan normaalia?
Syvällä sisimmässäni rakastan miestäni aivan mielettömän paljon ja pelkään menettäväni hänet lopullisesti!!! Parisuhteemme tila pettämisen aikoihin ei ollut mitenkään hyvä, riitaa ja tappelua kaiken aikaa. Olin jopa uhannut lähteä suhteesta ja pakannut vaatteenikin muutaman kerran vaikka todellisuudessa en olisi minnekkään mennyt. Joten olen kai käytökselläni aiheuttanut tapahtuneen ja syy lienee minun?
Olemme käyneet keskusteluja moneen otteeseen tapahtuneesta ja haluaisin antaa anteeksi, mutta tunteeni menevät yhtä vuoristorataa. Hetken on hyvä olla toisena mietin onko tässä mitään järkeä. Aiemmin ajattelin, että sen on kerrasta poikki, mutta kun se sattui omalle kohdalle niin ei se niin yksiselitteistä olekkaan! Tällä hetkellä meillä on noin kuukauden "koeaika" jolloin molemmat mietimme tunteitamme ja mitä suhteeltamme haluamme. Siis yritämmekö jatkaa! Mieheni tuntuu katuvan tekoaan ja ihmettelee miksi en ole jo lähtenyt vaan suostun asumaan samassa yhteisessä kodissamme, koska hän on satuttanut minua pahimmalla mahdollisella tavalla. Enkä ansaitse sellaista kohtelua. Kuka ansaitsisi?
Ainut asia, jota todellisuudessa pelkään on omat tunteeni ja se voiko hän olla tekemättä samaa virhettä uudelleen.Asia tuntuu askarruttavan häntä itseäänkin. Hän kuulema haluaisi parantaa tapansa ja on aika avoimesti kertonut tapahtuneesta.
Mitä mieltä te ihmiset olette onko järkeä yrittää jatkaa? Oletteko päässeet pettämisestä yli ja saaneet elämänne takaisin raitellee? Olisin kiitollinen palautteesta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiedätkö, se, ettei voi elää asian kanssa ja kertoo siitä toiselle, on usein merkki siitä, että haluaa ulos suhteesta, mutta ei uskalla tehdä asiasta itse päätöstä. Ainakin itse toimin juuri niin.
"Hän kertoi minulle kaiken itse,koska ei voinut elää asian kanssa"...asia on kylmästi niin, että sen lisäksi,
että hän HALUSI loukata sinua pettämällä, hän nauraa partaansa tunnustamalla asian sinulle-sinähän nyt
kannat sitten ylimäärästä tuskakuormaa.
Minä en antanut anteeksi-vaan unohdin koko naisen saman tien, siinä vaiheessa, kun hänen tavaransa oli siistissä pinossa rappukäytävässä, hän lakkasi olemasta minulle olemassa. Ei selityksiä, ei armoa, ei anteeksiantoa.
"Joten olen kai käytökselläni aiheuttanut tapahtuneen ja syy lienee minun?"..ei, syy on AINA pettäjässä, ei kahta sanaa. Jos pettäjä katsoo, että parisuhteen vaikeudet voitetaan pettämällä puolisoa, henkilö on, poikkeuksetta, idiootti.
Pettäminen oli minulle asia jonka annoin anteeksi vaimolleni, aikaa se vei mutta selvisin. Huomasin olevan kuitenkin pettämistäkin pahempia asioita joita en voinut unohtaa ja siksi siirsin vuoteeni eri huoneeseen, tarkemmin ihan eri asuntooonkin.
Sinä selviät pettämisen aiheuttamasta myräkästä aivan varmasti mutta se vaatii ponnisteluja. on siitä selvinneet muutkin. Tulevaisuuden pettämisiä ei kannata miettiä vaikkakin sinun luottamus on koetuksella.