Asiallisia vastaukset kiitos, muiden turha hukata aikaansa.
Olen naimisissa ollut 10v, ja meillä on kaksi lasta alakoulussa. Mieheni ja minu arvomaailmani ovat aivan erilaiset, hän haluaa elää aivan eri tavalla kuin minä. Tuntuu, että menin ihan liian nopeasti naimisiin edellisen suhteen jälkeen. Olemme yrittäneet puhua, nyt viime vuodet jatkuvasti päätyneet vain riitelemään. Mies muuttuu toisinaan myös väkivaltaiseksi, tönii ja heittelee tavaroilla lastenkin nähden.
Rakastuin vuosi sitten, mutta en tehnyt asialle mitään ja se meni ohi. Nyt olen taas rakastunut toiseen, enkä tiedä pitäisikö jaksaa avioliitossa lasten takia vielä. Uusi suhde ei saisi olla syy, ja kyllä tuntuu että muuta syytäkin on riittävästi.
Miten teitte päätöksenne? Toisiko itsenäinen elämä myös helpotusta lapsille?
Olen naimisissa ollut 10v, ja meillä on kaksi lasta alakoulussa. Mieheni ja minu arvomaailmani ovat aivan erilaiset, hän haluaa elää aivan eri tavalla kuin minä. Tuntuu, että menin ihan liian nopeasti naimisiin edellisen suhteen jälkeen. Olemme yrittäneet puhua, nyt viime vuodet jatkuvasti päätyneet vain riitelemään. Mies muuttuu toisinaan myös väkivaltaiseksi, tönii ja heittelee tavaroilla lastenkin nähden.
Rakastuin vuosi sitten, mutta en tehnyt asialle mitään ja se meni ohi. Nyt olen taas rakastunut toiseen, enkä tiedä pitäisikö jaksaa avioliitossa lasten takia vielä. Uusi suhde ei saisi olla syy, ja kyllä tuntuu että muuta syytäkin on riittävästi.
Miten teitte päätöksenne? Toisiko itsenäinen elämä myös helpotusta lapsille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erot arvomaailmoissa saattaa olla haastavia (riippuu minkälaisista eroista on kysymys) ja väkivalta ei ole missään muodossa sallittavaa , mutta tuosta sinun kommentista "menin ihan liian nopeasti naimisiin edellisen suhteen jälkeen" ja meinaat mennä taas melkosella tohinalla uuteen suhteeseen ainoa erilaisuus tällä kertaa taitaa olla se että viet viellä lapsesikin siihen samaan soppaan samalla tohinalla , ydinperhettä kun et millään saa aikaiseksi uuden nyxän ja lasten kanssa. Rakastuminen ja ihastuminen on sitten kaksi niin eriasiaa. No tämän kaiken voin kertoa jo riittävän monen vuoden jälkeisellä perspektiivillä , tosin mitään väkivaltaisuutta ei ollut kyseessä mutta arvomailmojen ero oli sitäkin suurempi.
Olet niitä naisia, jotka näkee sen ruohon vihreämpänä aina siellä aidan toisella puolen. No, salaisuushan se ei ole, että samaa se alkuhuuman jälkeen on sielläkin.
Kokeileppa välillä jo jotain muutakin, kuin sen ikuisen satu-unen haaveilua kun nyt noita naperoitakin olet mennyt tekemään.
Ei sitä perhettä kannata sen takia särkeä, että johonkin ihastuu, sehän menee ohi ajallaan, olethan tuon huomannut itsekkin?
Voit tehdä elämästäsi mukavaa ja opetella vastuun tuntoa ja kasvamista siinä, kunhan lopetat nuo teinijuttusi.
Miehesi heittelee tavaroita ja raivoilee, kun ei pärjää sinulle (yleensäkkään miehet eivät pärjää vittuiluissa naisille) muuten...Lopeta siis vittuilu ja pään aukominen.
Kokeileppa keinoa, että olet mukava miehellesi.
Älä kaivele asioita ja tee parisuhdeasioista niin mutkikkaita. Miehet on suoraselkäisiä ja loogisesti ajattelevia, ei ne tykkää että asiat käännetään milloin mitenkin päin.
Jos sulla on huono olo, älä tee siitä miehesi ongelmaa, selvitä itse syy oloosi.
Itse olen onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja onni alkoi siitä, kun lopetin miehen syyllistämisen kaikkeen.
Riitelyt on ensimmäinen asia, jotka kannatta lopettaa. Riitele yksiksesi vaikka lenkkipolulla, mitä tuota miehesi mieltä turhautumisillasi pahoitat?
Rakkaus on suhteessa, kunhan antaa sille mahdollisuuden tulla takaisin esiin.
Ajatteleppa asioita joskus miehesi kannalta. Minulla muuttui koko näkemys mieheeni, kun aloin ajatella miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa. Kieltämättä miesten ajattelussa on joskus enemmän järkeä kuin naisten. Miehesi on myös lastesi isä, kukaan toinen mies ei tule niitä rakastamaan, niinkuin oma isänsä.
Puhu miehellesi vähemmän ja osoita teoillasi enemmän, käsi illalla toisen käteen, siitä se alkaa ja siitä mies tykkää. Saat itsellesikin hyvän olon. Ja muista...hymyile miehellesi enemmän.
Haloo, syy raivoavaan ja huutavaan miehen käytökseen ei ole aina vaimossa. Syy voi olla siinä, että mies on ottanut rakastajattaren/toisen naisen ja ikävoi tätä ihastustaan kotona. Kehittelee riidan jotta olisi hyvä syy lähteä ulos. Syy ei ole aina vaimon valitus tai seksin puute, vaimo laatu tai muukaan vaimosta johtuva seikka. Myönnän, että syy voi olla vaimo rankka aikaa viepä työ. Mies voilla olla raivo ja agressiivinen myös lasten nähden, juo viikoittain itsensä humalaan. sammuu viinaan kun on kutsuttu vieraita, käy vieraissa. Laittaa perheen rahoja vieraan naisen koruihin. Jne. Haloo, kyllä mies osaa olla ilkeä ja juoni ilman vaimon suulautta. Onko kokemusta?
Olen vahvasti sitä mieltä, että ensin pitää siivota vanha tontti, ennenkuin voi rakentaa uutta. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni eron syy ei saisi olla uusi ihastuminen. Ainahan ympärillämme on mielenkiintoisia ihmisiä, joilla tuntuu olevan juuri sitä, mikä nilkuttavasta suhteesta puuttuu. Uusi suhde saattaa vetäistä liian nopeasti mukanaan kun on vielä vanhan suhteen epäkohdat elettävänä. Minulle kävi juuri niin. Ex. vaimoni oli naimisissa kun tapasimme ja hän vaihtoi mistä lennosta. Edustin kaikkea sitä, mikä hänen mieheltään puuttui, mutta eipäs vaan kestänyt. Olimme kuitenkin luonteeltamme liian erilaisia. Itse taisin rakastua hänen voimakkaaseen rakastumiseensa. Hänellä oli niin kiire naimisiin, että emme ehtineet tutustua kunnolla. Kyllähän meillä molemmilla hälyytyskellot soi jossain vaiheessa, mutta rakkaus on sokea, suorastaan pelottavan sokea.
Eli ensin ero, sitten omilleen ja vasta sitten voi antaa uuden rakkauden tulla.