Minun ongelmani ei ole anopissa tai appiukossa, ovat kovinkin mukavia ihmisiä, mutta mieheni mummo!
Kyllähän sen ymmärtää, että vanhemmiten ihmiset puhuvat höpöjä ja aika ajattelemattomiakin ja kaiken voi laittaa höperyyden piikkiin. Mutta tämä yli 80-vuotias mummeli jaksaa AINA kommentoida jotain ilkeää ja loukkaavaa minusta ja sitten nauraa höröttää päälle. Yleensä piikittely liittyy muotoihini, minä kun olen vähän rehevämpää ja muodokkaampaa sorttia ja mies itse, mukaanlukien koko perhe ja lähes koko muu suku, ovat hoikkia ja sporttisia ihmisiä. Toiseksi mummi huomauttaa myös aina jotain pojastani (edellisestä liitostani) ja kyselee pojalta, että kukas se sun isäs oikeasti on ym. tahditonta.
Olen erittäin sujuvasanainen ja osaan kyllä piikitellä takaisin, mutta vanhemman arvostus menee edelle ja kun koko miehen suku arvostaa vanhaa mummia niin korkealle, niin en arvaa sanoa mitään. Välillä kyllä sisälläni kiehuu ja tekisi mieli laukaista takaisin vaikka ja mitä, mutta pelkäänpä saavani aikaan huonot välit koko loppuelämäksi. Onko minun siis nieltävä vaan kaikki mollaukset ja antaa mummon olla, vai tehdä tuollaisesta suoranaisesta v****sta kerralla loppu avaamalla sanaisen arkkuni? Mies ei ymmärrä miten kovasti asia minua vaivaa ja loukkaa, ja kaikki vain hokevat mummin nyt vain olevan sellainen.
Pakkoko vanhempia ihmisiä on arvostaa äärimmäisyyksiin, jos eivät kerta itse arvosta muita tai ymmärrä olla loukkaamatta nuorempia - puhumattakaan jälkikasvun puolisovalinnoista?
Kyllähän sen ymmärtää, että vanhemmiten ihmiset puhuvat höpöjä ja aika ajattelemattomiakin ja kaiken voi laittaa höperyyden piikkiin. Mutta tämä yli 80-vuotias mummeli jaksaa AINA kommentoida jotain ilkeää ja loukkaavaa minusta ja sitten nauraa höröttää päälle. Yleensä piikittely liittyy muotoihini, minä kun olen vähän rehevämpää ja muodokkaampaa sorttia ja mies itse, mukaanlukien koko perhe ja lähes koko muu suku, ovat hoikkia ja sporttisia ihmisiä. Toiseksi mummi huomauttaa myös aina jotain pojastani (edellisestä liitostani) ja kyselee pojalta, että kukas se sun isäs oikeasti on ym. tahditonta.
Olen erittäin sujuvasanainen ja osaan kyllä piikitellä takaisin, mutta vanhemman arvostus menee edelle ja kun koko miehen suku arvostaa vanhaa mummia niin korkealle, niin en arvaa sanoa mitään. Välillä kyllä sisälläni kiehuu ja tekisi mieli laukaista takaisin vaikka ja mitä, mutta pelkäänpä saavani aikaan huonot välit koko loppuelämäksi. Onko minun siis nieltävä vaan kaikki mollaukset ja antaa mummon olla, vai tehdä tuollaisesta suoranaisesta v****sta kerralla loppu avaamalla sanaisen arkkuni? Mies ei ymmärrä miten kovasti asia minua vaivaa ja loukkaa, ja kaikki vain hokevat mummin nyt vain olevan sellainen.
Pakkoko vanhempia ihmisiä on arvostaa äärimmäisyyksiin, jos eivät kerta itse arvosta muita tai ymmärrä olla loukkaamatta nuorempia - puhumattakaan jälkikasvun puolisovalinnoista?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että vanhanakin arvostus täytyy hankkia. Ei sinun tarvitse sietää jonkin vanhan mummon piikittelyä. Miehesi pitäisi ehdottomasti puolustaa sinua. Viimeinen ratkaisu on tietysti vierailujen lopettaminen. Minä en ainakaan jaksaisi käydä paikassa, jossa saisin aina kuulla piikittelyä.
Ota järki käteen. Mummo sanoo ääneen sen, mitä appivanhempasi ja miehesi ajattelevat. Mummoa on turha demonisoida. Entisestä suhteestasi peräisin oleva poika on tuolle porukalle ylimääräinen resursseja kuluttuva riippa. Niin se menee.
...lapseni heidän resurssejaan kuluttavat? Mahtavaa kuulla kommenttia ihmiseltä, joka ei tilannetta tunne. Ja luuletkos, että olisin mieheni kanssa, jos jotenkin epäilisin hänen asennoitumistaan lapseeni? Mies on ollut alusta saakka lapsen kanssa tekemisissä ja hoitaa&huolehtii hänestä kuin omastaan, onhan hän ollut elämässämme mukana reilusti yli puolet lapsen eliniästä, ja lapsi on enemmän häneen kiintynyt kuin omaan, biologiseen isäänsä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten mummo piikittelee toista lapsenlastaan - hänellä kun on lapsi, mutta isästä ei tietoa...
Miehesi lapsipuolensa hoivaamiseen ja huoltamiseen uhraamat henkiset ja aineelliset resurssit voitaisiin käyttää johonkin muuhun, jos ko. lasta ei olisi. Tätä eivät yh-äiteet tunnu tajuavan.
Miksiköhän ei miehesi sinua puolusta ? Avaa silmäsi.
...melko ärsyttävä kommentoija? MIHIN ne henkiset ja aineelliset varat sitten tulisi kohdistaa, jos ei lapsen hoitoon? Etkö tajua, että elämme miehemme kanssa yhdessä RAKKAUDESTA, ja siihen kuuluu ihan tasavertaisena myös lapseni. Eikä ketään miestä pakoteta yhteiseloon yh-äidin kanssa, sen kukin tekee omasta halustaan. Kyseessä ei mitenkään ole mieheni ja minun suhde, vaan nimenomaan tämä suvun vanharouva! Ja miksi appivanhemmat ja mummo olisi huolissaan resurssien hukkaamisesta, kun emme ole sen kummemmin heidän kanssa tekemisissään - onko se heiltä jotenkin pois?
Toivottavasti omat lapsesi eivät koskaan hanki itselleen yh-vanhempaa puolisokseen - hirvittää heidän puolestaan tuleva asennoitumisesi.
Vittumainen sä yksinomaan olet. Kenties katkerakin jostain.
Uusperhekokoonpano ei oikeuta edes mummelia käyttäytymään noin.
Mutta sitähän hurskastelijat eivät tajua.
Jos lapsipuolen hoivaaminen ja hyväksyminen on teennäistä tai liian paljon vaadittu mieheltä tai naiselta, kyllä se aika pian alkaa näkymään yhteiselämässä. Joten tuskin tässä siitä on kysymys. Sellasiakin miehieä on, jotka osaavat hyväksyä, jopa rakastaa omalla tavallaan vaimonsa lasta.
Luulen että huomauttelevan mummon ongelma voi olla kyllä iän tuomaa tahdittomuutta ja ilkeyttäkin. Jotkut ihmiset muuttuvat negatiiviseksi ja ilkeiksi ihan fysiologisistakin syistä ikääntyessään. Voi liittyä Alzheimerin taudin kuvaan ja sitä on vaikea tunnistaa miten ja milloin se alkaa. Mummon välttely ja yleensä tapaamisen välttäminen on yksi keino helpottaa omaa elämää. Vai liekö yhdessä asuminen tässä ongelmana?
Ei mummo tietenkään saisi käyttäytyä noin. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos asiat olisivat menneet niin kuin niitten olisi pitänyt mennä, huolehtisivat lapsen biologiset vanhemmat lapsesta yhdessä eikä mitään uusperhemummoa edes olisi olemassa. Kyllä nyt mummoa osataan syyttää, kun on itse ensin omat asiat sotkettu.
Ei sentään sen kanssa saman katon alla! Mutta sehän siinä tympäiseekin, kun niin kovin harvoin nähdään niin ei kertaakaan ole mitään hyvää sanottavaa. Kyllä sen naljailun vanhuuden piikkiin voi laittaakin, mutta mummi tietää itsekin olevansa paha suustaan ja suututtaa aina jonkun. Naureskelee vain jälkeenpäin, että mitähän taas tuli sanottua, mutta ei ymmärrä katua tai pyytää anteeksi.
Sinut,Realisti, on valittu yksimielisesti viikon idiootiksi!
...haluat näitä viestejä kommentoida, niin voisit edes vaivautua lukemaan niiden sisällön ja tarkoituksen ensin. Olet nyt nostanut ongelmaksi tämän uusioperhekuviomme ja että mummo on siitä nyreissään. Se nyt on pisara valtameressä tässä vyyhdessä. Sanoinhan että enemmänkin loukkaa mummon kommentit esim. ulkonäöstäni. Nyt varmaan heität arvatenkin jonkun nasevan läskiperse-viestin tähän?
En koe sotkeneeni niin omaa kuin muidenkaan asioita perustamalla uusioperhettä, vaan elämme molemmat elämämme onnellisinta ja tasapainoisinta aikaa...ja sekös sinua tuntuu vituttavan?
ai MIHIN resurssit voi käyttää? No OMIIN lapsiin ja harrastuksiin ja VAIKKA mihin.
Toivon että kukaan mun perheesta hankkii sellaista mukavaa yh-äitiä. Miehesi on tyhmää muttei tajua sitä ihan vielä.
Isöäiti on kuitenkin toinen tapaus. Sinun pitää puhua sille järkeä ja jos ei suostu niin eihän sinun ole ihan pakko mummolassa käydä? Miksi sun pitäis? Varsinkin kun sun poika ei ole sukua. :P
Olen samaa mieltä, en itse ottais yh-äitiä. En halua naista jolla on kersoja, velkaa ja toinen mies. Pitää olla järkeä päässä ennenku tekee lapsia. Ja sitten etsivat lapsilleen elättäjää ... hyi helvetti
Omat lapset => aina omat
Uusioperhe ärsyttää mummoa - ja se ettei hän saa omia lastenlapsia. Sitä sä et oikein ymmärrä ...
Hänen on ehkä vaikeata ymmärtää miten voi elää onnellisinta ja tasapainoisinta aikaa ultrarakkaudessa yh-äidin, sen lapsen ja sen miehen kanssa.
Mutta sä sait miehen joka kestää kaiken sen niin mitä &(¤ sä hänen MUMMOLTA haluat?
>Nyt varmaan heität arvatenkin jonkun nasevan >läskiperse-viestin tähän?
- Luin Realistin vastaukset, mutta sä ilmeisesti et...
Joo,mummo on tympääntynyt siihen ettei elinaikanaan (kenties) saa nähdä ihka OMIA lapsenlapsia-kuvitteles tilanne OMALLE kohdalles:jos vaikka miehelläs olis lapsia edellisestä liitosta ja sulla ei-ja sit sun mummos(oletetaan että ois elossa) käyttäytys samalla tavalla-miltäs miehestäs tuntus??
Niinku tuolla joku jo kirjoittikin "oma on aina oma" ja se varmasti pitää paikkansa.
Tietty tosi ikävä juttu,että mummo kohdistaa ilkeilynsä sinun ulkonäköösi:koska se on heikko kohta sinussa,on siihen helppo iskeä.
Rehellinen itsetutkistelu ois paikallaan:oletko itse koskaan löytänyt kenestäkään ihmisestä hyvää sanottavaa vai piikitteletkö itsekin ihmisten ulkonäköä?Ei tarvitse täällä kommentoida-voit miettiä sitä ihan itseksesi.
...sillekös mitään voit, jos sellainen nainen tupsahtaa elämääsi ja rakastut palavasti ja haluat viettää loppuelämän hänen kanssaan, tuskin sinua siinä vaiheessa hänen lapsensa olemassaolo haittaa? Ja mitä tulee toiseen mieheen, niin eihän exä mikään toinen enää ole - ja voit olla varma, että velattomana liikkeellä ollaan, säästöjä varmaan sen verran että sinäkin kadehdit. Teillä taitaa hyvät kommentoijat olla aika vähän elettyjä vuosia takana?
...mietipä nyt vähän; "mummo on tympääntynyt siihen ettei elinaikanaan (kenties) saa nähdä ihka OMIA lapsenlapsia" - eikös mieheni kaiken järjen mukaan ole hänen (mummon) lapsenlapsi? Mitenköhän syvällisesti yrität näitä juttuja analysoida, kun et sukupolvia erota toisistaan?
senkin joutava imbesilli; opettele kirjoittamaan, ennenkuin kommentoit täällä asioista, joista et mitään ymmärrä.
Kyllä te nulikat vuosien päästä ymmärrätte mistä arvoista uusioperheessä on kyse. Niin moni ihminen löytää kurjan liiton jälkeen Elämänsä Oikean Ihmisen ja jokaisella on oikeus onneen.
Ei ole väliä lalpsenlapsi tai lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi.
Oma on aina oma. Mummokin sen tajuaa...
En halua kirjoittaa ruotsiksi koska et ymmärrä mitä sanon :)
Ymmärrän että uusiaperheet ovat sinun suosikki. Mutta kyllä ymmärrän mummoakin joka haluaa Omaa eikä
Usioperheen. :P
p.s. opettele olla kohtelias ensin :P
Olen yli 20 mutta sinun verattuna aika nuori kyllä. On valitettavasti *yh*kokemusta, sinä olet poikkeus ja hyvä sellainen.
Jos rakastun niin ei kai voi mitään, mutta toivon ettei IKINÄIKINÄIKINÄ
Exä on osa sun elämää AINA vaikka et ole sen kanssa ja oikea isä.
Kyllä ymmärrän miksi mummon puhe loukkaa... Mutta ymmärrän myös mummoa.
tyhmiä ja lapsellisia koko sakki. Antakaa "xl-naisen" elää omaa ja onnellista liittoaan. Oli lapsi oma tai ei, kukin asennoituu asiaan eri tavalla. Sen minä poijjaat sanon, että saman kokeneena en vaihtaisi nykyistä vaimoani ja hänen lastaan pois mistään hinnasta. Oletteko ajatelleet, että ehkä tämä mies ei koskaan voi saada itse lapsia? Minulle kävi niin, ja olen ylionnellinen nykyisestä perheestäni. Hankalaa vaan selittää tällaista kipeää ja arkaa asiaa mummoille ja muille sukulaisille!?
Onnellista elämää sinulle xl-nainen, äläkä välitä noista pikkupoikien jutuista ; )
kuin miehesikin. Miehesi tietää se mummo on jo vähän hassahtanut ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ei sitä pidä kuunnella tosissaan. Vuosia sitten itsellänikin oli isoäiti joka sanoa paukautti mitä tykkäsi, mutta kaikki tiesivät että se on isoäiti vaan. Kun ihminen tulee vanhaksi hänestä kaikki pintakiilto häipyy ja hänestä usein tulee ilkeä ja pisteliäs. Ja sekin että mummon käsitysmaailma on muovautunut aikana jolloin ei avioeroja sallittu eikä äpäriä hyväksytty saattaa hänen kommentoimisiinsa vaikuttaa. Hänhän on elänyt auvoisen nuoruutensa aikana jolloin hevoskärryt oli se kulkupeli ja eronneet naiset asuivat kylän laidalla huonoina naisina joihin vain harva piti minkäänlaista yhteyttä. Nykymaailma on erilainen, mutta sitä ei mummovanha enää tajua. Joten anna sinä sanojen olla ja naureskele sille mummolle ja sen sanoille. Pistä leikiksi kun se sinun läskejä mittailee tai jos pojalta kyselee isää niin heitä että eikös mummo muista että sejase on pojan isä. Että onhan se sanottu jo monta kertaa. Ja että vaikka biologinen isä olisikin toinen niin kyllä tämä " miehesi" on ylivertainen isä pojallesi, niin hyvin toimeen tulevat. Älä sinä happane noiden vanhusten sanoista vaan elä onnellisena siinä mitä sinulla on. Oma äitinikin on aina sanomassa pojistani että kuinka laiskoja ja saamattomia ne ovat ja että kuinka olen lellinyt ne piloille kun ne vaan tietokoneella pelaavat. Äitini on 70. Hän on myös sitä mieltä että minun olisi ehdottomasti erottava nykyisestä miehestäni niin kauhea hän on. No onhan hän välillä aika kauhea ja hänen elämänarvonsa ovat ihan toisenlaiset kuin omani. Mutta silti se että eroanko vai olenko nykyisen mieheni kanssa edelleen aviossa on todellakin vain minun asiani. Mutta sellaisia vanhat ihmiset ovat. Varsinkin määrätietoiset ja suulaat, he sanovat mitä sylki suuhun tuo ja pitävät sanomaansa yksinomaan oikeana. Meistäkin tulee vanhoja, itsekin olen jo 50. Saas nähdä millainen noita-akka minustakin kehkeytyy jos 80-vuotiaaksi elän:-) Mietipä itseäsi. Millainen olisit 80-vuotiaana:-)
..tuli kovastikin parempi mieli. Kiitos =)
Kyllähän yksinhuoltajaäidit vielä tänä päivänäkin yleensä asuvat kaupungin laitamilla halvan hintatason asunnoissa. Ei maailma niin hirveästi ole muuttunut muutoinkaan.
...noin säälittävällä provosoinnillasi?
ottanut huomioon, että jos vanha ihminen sanoo lihavaksi yms. "oletpas lihonut!" niin se on todennäköisesti kohteliaisuus.
Ne ihmiset on nähneet nälän ja puutteen. Ennen pidettiin todella hyvänä, jos nainen oli rehevä. Se oli terveen ihmisen merkki.
Oma mummoni kehui minun aina pulskistuneen, kun kävin siellä ja oli siihen kovin tyytyväinen.
Lasta ei pidä viedä mummon naljailujen kohteeksi. Jos mummo ei kunnioita lähimmäisiään, niin lasta ei saa altistaa hänen ivalleen. Pelkkä korkea ikä ei oikeutua huonoon käytökseen.
Vie sinä joskus mummo omien sukulaistesi luo kylään ja kohdelkaa häntä siellä kuin kuningatarta. Se saattaisi muuttaa hänen asenteitaan. Ehkä mummoa itseään ei ole omassa perheessä arvostettu.