Kylläpä meni kesä hyvin. Unohdin salasanani tänne, ja tuli pysyttyä poissa. Tietysti vakoilin silloin tällöin kirjoituksia, mutta eipä täällä ole meno muuttunut sitten viime kerran. En myöskään vieroitusoireista jo selvittyäni viitsinyt myöskään korjailla eräitä huhuja, joiden mukaan olisin muka niin sanotusti löytänyt naisen. Myönnän, ajatus hiveli egoani hieman, mutta huhuihin uskoneet kyllä yliarvioivat minut pahemman kerran.
Eipä sillä - kun ei tarvinut täällä päivystää aktiivisesti, oli aikaa muille. Kirjoittelinkin parinkin (2) naisen kanssa nettitreffeillä, ja toisen jopa tapasin. Oli erikoinen tunne ensimmäistä kertaa vuosiin viettää lähes kokonainen ilta melkein ikäiseni - hieman nuoremman - naisen kanssa. Tosin illan loputtua emme olleet kertaakaan koskettaneet toisiamme, ja ilta loppuikin enteilevästi sanoihin: "tavataan". Vaikka treffit eivät olleet iltapäivälehtien sanoin painajaismaiset, olen ollut paremminkin menneillä treffeillä, siis useammilla kuin yksillä.
Eikä siinä mitään, luulenpa että jalokaasumainen tunne oli molemminpuolinen. Olin vain onnellinen, että olin kerrankin ulkona, tutustumassa uusiin ihmisiin, ja nimenomaan naispuolisiin.
Viime aikoina minut on taas vallannut jotenkin lannistunut tunnelma. Siksi kai tännekin tänään kirjoitan. Olen syksyn aikana ollut kaksissa illanvietoissa ja yksissä henkilöstöjuhlissa. Viimeisin illanvietto tosin oli yhden hyvän kaverin kanssa, eikä tarkoituskaan ollut muuta kuin ryypätä ja naureskella yöelämän ilmiöille ulkopuolisina tarkkailijoina, ja se ilta olikin (järkyttävää krapulaa lukuunottamatta) onnistunut. Muista tilaisuuksista on jäänyt käteen melankolinen olo. Paitsi että olen aivan itsestäänselvästi lähtenyt aina yksin kotiin, niistä on jäänyt poikkeuksetta jotenkin sellainen tunne, että ikään kuin muut saisivat niistä paljon enemmän irti, ikään kuin muilla olisi aivan jollain perustavaa laatua olevalla tavalla hauskempaa kuin minulla ikinä, ja se saa minussa aikaan jonkinlaisen toiseuden tunteen, ihan kuin kohtaloni olisi olla vain joku varjoissa kaljaa hitaasti kittaava sivustaseuraaja ja epäonnistuja. Olihan niissä työpaikan juhlissakin ihan silleen kivaa, kun sen vietti vain niiden tuttujen miesten ja täti-ihmisten kanssa, joiden kanssa nyt normaalistikin tulee töissä sosialisoitua jotenkuten. Vaikka työpaikkaromanssit ovat kiellettyjä (paitsi tietysti naisille ja ylemmän tason miehille), jotenkin sitä aina onnistuu ihastumaan söpöihin ja fiksuiksi kuvittelemiini naisiin, etenkin edellisen päästyä kesän aikana kai naimisiin jonkun urheilijan kanssa, ja nyt sitten suututtaa kuvitella heidän olevan pk-seudun harvoja sinkkuja, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta tutustua heihin edes kavereina ennen seuraavia henkilöstöjuhlia, jotka pikkujoulujen peruunnuttua ovat vasta joskus vuoden päästä, jolloin kaikilla on jo joku salskea alfauros, ja vaikkei olisikaan, ovat he viimeistään jo silloin oppineet meidän firman naisten vaatimustason: huipputason johtaja pitää olla. Ei mikään ylempi toimihenkilö-mitä-nekin-oikein-kuvittelevat-muka-olevansa kelpaakaan.
Kaiken kaikkiaan minä en edelleenkään tiedä, mitä minä oikein voin tehdä. Nettitreffit eivät onnistu, mikään muukaan tutustuminen ihmisiin ei introverttinä ja "hiljaa lämpenevänä" onnistu. Pitäisi olla auto, pitäisi osata soittaa kitaraa, tittelissä pitäisi olla jotain esimiesasemaan viittaavaa, pitäisi olla urheilijan kroppa tai julkisuutta ja menestystä saanut taiteilija. Kun on vain tavallinen eikä itseään tykötekevä kilpahymyilijä, ei mikään tunnu riittävän. Ainoa keino on yrittää taas upottaa itsensä johonkin muuhun, kun nyt jotenkin onnistuin päästämään pinnalle turhiksi tiedetyt toiveet inhimillisestä kontaktista johonkuhun.
No niin. Tekipäs hyvää kirjoittaa vaihteeksi jotain, vaikka en ole toisaalta varma, paransiko tuo nyt oloani yhtään.
Eipä sillä - kun ei tarvinut täällä päivystää aktiivisesti, oli aikaa muille. Kirjoittelinkin parinkin (2) naisen kanssa nettitreffeillä, ja toisen jopa tapasin. Oli erikoinen tunne ensimmäistä kertaa vuosiin viettää lähes kokonainen ilta melkein ikäiseni - hieman nuoremman - naisen kanssa. Tosin illan loputtua emme olleet kertaakaan koskettaneet toisiamme, ja ilta loppuikin enteilevästi sanoihin: "tavataan". Vaikka treffit eivät olleet iltapäivälehtien sanoin painajaismaiset, olen ollut paremminkin menneillä treffeillä, siis useammilla kuin yksillä.
Eikä siinä mitään, luulenpa että jalokaasumainen tunne oli molemminpuolinen. Olin vain onnellinen, että olin kerrankin ulkona, tutustumassa uusiin ihmisiin, ja nimenomaan naispuolisiin.
Viime aikoina minut on taas vallannut jotenkin lannistunut tunnelma. Siksi kai tännekin tänään kirjoitan. Olen syksyn aikana ollut kaksissa illanvietoissa ja yksissä henkilöstöjuhlissa. Viimeisin illanvietto tosin oli yhden hyvän kaverin kanssa, eikä tarkoituskaan ollut muuta kuin ryypätä ja naureskella yöelämän ilmiöille ulkopuolisina tarkkailijoina, ja se ilta olikin (järkyttävää krapulaa lukuunottamatta) onnistunut. Muista tilaisuuksista on jäänyt käteen melankolinen olo. Paitsi että olen aivan itsestäänselvästi lähtenyt aina yksin kotiin, niistä on jäänyt poikkeuksetta jotenkin sellainen tunne, että ikään kuin muut saisivat niistä paljon enemmän irti, ikään kuin muilla olisi aivan jollain perustavaa laatua olevalla tavalla hauskempaa kuin minulla ikinä, ja se saa minussa aikaan jonkinlaisen toiseuden tunteen, ihan kuin kohtaloni olisi olla vain joku varjoissa kaljaa hitaasti kittaava sivustaseuraaja ja epäonnistuja. Olihan niissä työpaikan juhlissakin ihan silleen kivaa, kun sen vietti vain niiden tuttujen miesten ja täti-ihmisten kanssa, joiden kanssa nyt normaalistikin tulee töissä sosialisoitua jotenkuten. Vaikka työpaikkaromanssit ovat kiellettyjä (paitsi tietysti naisille ja ylemmän tason miehille), jotenkin sitä aina onnistuu ihastumaan söpöihin ja fiksuiksi kuvittelemiini naisiin, etenkin edellisen päästyä kesän aikana kai naimisiin jonkun urheilijan kanssa, ja nyt sitten suututtaa kuvitella heidän olevan pk-seudun harvoja sinkkuja, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta tutustua heihin edes kavereina ennen seuraavia henkilöstöjuhlia, jotka pikkujoulujen peruunnuttua ovat vasta joskus vuoden päästä, jolloin kaikilla on jo joku salskea alfauros, ja vaikkei olisikaan, ovat he viimeistään jo silloin oppineet meidän firman naisten vaatimustason: huipputason johtaja pitää olla. Ei mikään ylempi toimihenkilö-mitä-nekin-oikein-kuvittelevat-muka-olevansa kelpaakaan.
Kaiken kaikkiaan minä en edelleenkään tiedä, mitä minä oikein voin tehdä. Nettitreffit eivät onnistu, mikään muukaan tutustuminen ihmisiin ei introverttinä ja "hiljaa lämpenevänä" onnistu. Pitäisi olla auto, pitäisi osata soittaa kitaraa, tittelissä pitäisi olla jotain esimiesasemaan viittaavaa, pitäisi olla urheilijan kroppa tai julkisuutta ja menestystä saanut taiteilija. Kun on vain tavallinen eikä itseään tykötekevä kilpahymyilijä, ei mikään tunnu riittävän. Ainoa keino on yrittää taas upottaa itsensä johonkin muuhun, kun nyt jotenkin onnistuin päästämään pinnalle turhiksi tiedetyt toiveet inhimillisestä kontaktista johonkuhun.
No niin. Tekipäs hyvää kirjoittaa vaihteeksi jotain, vaikka en ole toisaalta varma, paransiko tuo nyt oloani yhtään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
menee mainiosti! On ollut sutinaa, treffejä ja yöelämääkin! Sosiaalisia kontakteja! Ryyppyreissuja kavereitten kanssa! Verrattuna niin moniin kanssa at-eläjiin, niin sulla on asiat hyvin. Sulla on jotain, jota joku saattais kutsua elämäksi. Ja se on aika paljon sanottu tällä palstalla.
säälittävän ja teennäisen kuulosta.
Eipä ole sinuakaan näkynyt. Pillua et ilmeisesti ole saanut?
mielistellä lisää lutkia.
Kai esim. täältä joku käytetty rumilus kaipaa lisätuloja aisankannattajalta.
Kappas vaan. Ei se AT-miehen elämä kovin hauskalta kuulosta, vaikka tutkinnon loppuun lukisi, töitä tekisi ja käyttäytyisi kohteliaasti netissäkin :) Hehehee.
Sen verran vielä, ettei AT-miehen elämä kovin hauskaa ole, vaikka saisi pillua nuorelta, nätiltä ja hoikalta tytöltä. Vaikka kyllähän läheisyys ja seura oloa jonkinverran piristävät.
"Ei se AT-miehen elämä kovin hauskalta kuulosta, vaikka tutkinnon loppuun lukisi, töitä tekisi ja käyttäytyisi kohteliaasti netissäkin"
On elämässä tietysti muutakin kuin nämä sinkkuus- ja pariutumiskuviot.
Eikun anteeksi, ei olekaan, unohdin kesäterässä hetkeksi palstan virallisen doktriinin: vain nuorten kauniiden naisten panemisella on merkitystä, vain nuorten kauniiden naisten panemisella on merkitystä, millään muulla ei ole mitään väliä, ei mitään, ei koskaan, ei yhtään, hallelujaa
alat uskoa itseäsi, jos toistat itseäsi vielä muutaman kerran.
Lassie, come home :)
Kuulostaahan se siltä että Elämää on löytynyt.
Yritä nyt lordi vainoharhaisuus jo uskoa, että tämä on ainoa nikkini.
Kuitenkin itse asiaan. Elämässä todellakin on paljon muutakin kuin pelkkä paneminen, mutta mikäli mies syrjäytyy täydellisesti tai lähes täydellisesti parisuhdemarkkinoilta, masentaa se mielen niin pahasti, ettei noiden muiden asioiden tekeminen tunnu enää hauskalta tai merkitykselliseltä. Rakkaus ja seksi on vain yksi elämän osa-alue, silloin kun sitä on tarjolla.
..kohta et enää ole mikään at-mies. Törmäät ihan kohta johonkin mukavaan naiseen. Niin se sinun kohdallasi tulee menemään, koska haluat ja osaat.
Asia ei ole automaattisesti noin mutta ainakin LB voi olla siitä ylpeä että oikeasti yrittää.
Vika taitaa sitten lopulta olla niissä naisissa eikä LB:ssa. ;)
Ja sieltä taas vastasi joku lutkia hännystelevä paskahousu. Kaltaisesi pellet ovat irl jopa uhkailleet minua, mutta kohtelen silti lutkia juuri niinkuin haluan.
"Kaltaisesi pellet ovat irl jopa uhkailleet minua,"
En ole edellinen, mutta luuletko ettei joku ole uhkaillut melkein jokaista suomalaista miestä? Jos joku uhkailee minua vaikka viikonloppuyönä, en edes muista sitä seuraavalla viikolla. Vetoat tähän niin kuin se osoittaisi jotenkin perustavanlaatuisesti sen miten kaltoin sinua kohdellaan.
Tekis mieli tällaisena fiksuna mies sinkkuna kommentoida kirjoitustasi enemmänkin kun on niin asiallisesti kirjoitettu.
"Viimeisin illanvietto tosin oli yhden hyvän kaverin kanssa, eikä tarkoituskaan ollut muuta kuin ryypätä ja naureskella yöelämän ilmiöille ulkopuolisina tarkkailijoina, ja se ilta olikin (järkyttävää krapulaa lukuunottamatta) onnistunut."
Äläs nyt. Minulla ei ole tuon tyylistä ryyppy tai illanviettoseuraa edes nykyään (ei edes miespuolista).
Tuon (yö)elämän ilmiöille asenteen kautta sinä voisit löytää sen sisäisen "pleijerisi" tai siis sellaisen itsevarmemman asenteen.
Tällä hetkellä kuulostat samassa tilanteessa olevalta naiselta jolla tietysti nyt olisi paremmat mahdollisuudet kuin sinulla johtuen sukupuolien eriliaisista odotuksista toisilleen.
Pitää miettiä saisko keksittyä sulle jotain kannustavaa koska selkeästihän täältä palstalta suurimmaksi osaksi kannattaa pysyä poissa. Kuka nyt Suolessa haluaa asua 24h? ;)
Kiva että kirjoittelit.
"Minulla ei ole tuon tyylistä ryyppy tai illanviettoseuraa edes nykyään (ei edes miespuolista). "
Ei minullakaan yleensä. Tai on, mutta kyseessä on enemmän iltapäivänviettoseuralainen, tällä kertaa olikin aika poikkeuksellinen ilta. Juttelin muuten jopa jonkun naisen kanssa, tai oikeastaan hän vain ilmoitti minulle, että hänellä on oikeus käydä Pate Mustajärven keikalla. Siihen sitten loppui sekin jutustelu. Aika pitkälle kuitenkin pääsin!
Tuollainen seura muuten voi tehdä ihmeitä seuraelämälle koska siinä samalla voi rentoutua ja nauraa maailmalle sekä pikkaisen myös itselleen. ;)
LB:n miehiltä saamat kommentit osoittavat erinomaisesti kuinka paljon empatiaa, sympatiaa ja vertaistukea palstan mieskirjoittajat antavat toisilleen.
Tsemppiä LB, pysy jatkossakin elävässä elämässä ja käy täällä vain kertomassa kuulumisia. Ehkä alakulo on vain kaamosmasennusta, tulihan tämä kylmyys ja pimeys varsin yllättäen tänä vuonna.
Tuo pelle nyton jo vuosia kerjännyt netissä sympatiaa mielistelemällä lutkia ja muita ääliöitä. Painuisi takaisin Pyhäjoelle/Pyhäjärvelle josta on kotoisin.
Ainakin sillä on massia jonkin verran ja se tässä maailmassa määrää.
Ja silti se harrastaa junien valokuvaamista ja naisia saa sen emempää kuin minäkään. Pelle mikä pelle.
massi on massi. Vielä kun tajuisi käyttää rahaansa edukseen, hakemalla jokin näpsäkkä edusvaimo ulkomailta jota vois metsäläiset kuolata ja metsäläisten akat olla kateellisia.
Hyvä LB, postauksiasi on mukava lukea. Ihan omaksi parhaaksesi suosittelen kuitenkin että blokkaat heti palomuuristasi keskustelu.suomi24.fi-domainin ja vaihdat salasanaksi satunnaisen merkkijonon. Ei MAT/ATM-skenellä ole sinulle mitään tarjottavaa.
Voi LordiB! Mun oli sua jo ikävä, mä olen yksi niistä, jotka oli ihan varmoja, että sä olet löytänyt naisen. Mä olin ihan varma! Mä oisin ollut onnellinen sun puolesta :) Tai olinkin :)
Voi paska, harmi, ettei sitten niistä treffeistä tullut mitään. Mutta sä sentään pääsit treffeille. Mulla edellinen melkein-pääsy oli melkein vuosi sitten, mutta sain paniikkikohtauksen, enkä päässyt. Mikä oli hyvä, koska jätkä osoittautui hyvin nopeasti täydeksi mulkeroksi. Siis kirjoittelimme. Ihan pässi.
Mutta mä osaan soittaa kuitenkin kitaraa, mulla on auto, tosin olen ihan persaukinen, ja töissä, missä ei tule tienaamaan ikinä mitään, enkä halua muualle, mutta että muuten menee ihan kivasti kuitenkin.
Täällä kaikki on niin ilkeitä, sä et ole ilkeä, välillä sortunut kyllä lievään pönttöyteen, mutta menkööt. Onneksi mä tulin käymään, mä luulin jo, että joku sun vanha viesti on nostettu takaisin, mutta ei :) Se oletkin sinä itse :) MORO!