Kävin läpi kahdeksan ikäluokkaa vastakkaisen sukupuolen edustajien kuvallisia ilmoituksia. Jokaisessa ikäluokassa oli päälle 30 ilmoitusta. Koko läjästä sellaiset kuusi ihmistä kiinnosti lähemmin, näistäkin osa kiikunkaakun (eli uskon etten itse kumminkaan kelpaisi heille). Muistin jälkikäteen että näistähän yhdelle olin jo kesällä vastannut, jolloin hän vastasi että mitä kuuluu, minä vastasin mitä kuuluu ja sen jälkeen hänestä ei kuulunut enää mitään.
Merkittyäni em. kuusi ihmistä suosikeiksini salaisiin kansioihini ilmestyi merkintä että yksi käyttäjä on torjunut minut. Oletan että se on suosikeissani oleva tositarkoituksella seuraa etsivä, koska nämä "tosikothan" ainoina näkevät mitkä nimimerkit ovat laittaneet heidät suosikiksi. Enpä siis suotta häntä vaivaa lähestymiselläni.
Olen aika huono kirjoittelemaan yhtäaikaa useamman ihmisen kanssa, joten aloitin kirjoittamalla yhdelle noista suosikeista. Mutta hivenen mietityttää että josko hän edes vastaa kun uhkaili ilmoituksessaan lopettavansa netin käytön, lisäksi hän kuvaili itseään ujoksi ja hiljaiseksi. Jos tapaaminen olisi sitä lajia että toinen osapuoli ns. mököttää, niin mitäköhän siitäkin tulisi. Mistä minä voisin tietää pitääkö hän minusta vai ei?
Miksi en vastaa kuvattomille? Siksi että tulee tunne että heillä on jotain salailtavaa. Lienevätkö varattuja ihmisiä jotka pelkäävät siipan bongaavan itsensä netistä ja käry käy... En myöskään pidä yllätyksistä enkä sokkotreffeistä joilla saa jännittää millainen mörkö tulee tavattua. Lisäksi se ettei ihminen nykyaikana osaa sen vertaa että järjestäisi itsestään kuvan nettiin ei kerro hänestä mitään erityisen hyvää. Ehkä korkeintaan se on hyvää että on niin nuuka ettei ole halua ostaa kameraa, mutta tällainen nuuka tuskin sitten jaksaisi trefffeillekään tulla ellei onnistu tulemaan jalan tai polkupyörällä, tai potkukelkalla...
Sitä jotenkin kuvittelee että Suomi24:n kautta on tarjolla satoja ja tuhansia ihmisiä toisiaan etsimässä, mutta todellisuus on toista maata.
Merkittyäni em. kuusi ihmistä suosikeiksini salaisiin kansioihini ilmestyi merkintä että yksi käyttäjä on torjunut minut. Oletan että se on suosikeissani oleva tositarkoituksella seuraa etsivä, koska nämä "tosikothan" ainoina näkevät mitkä nimimerkit ovat laittaneet heidät suosikiksi. Enpä siis suotta häntä vaivaa lähestymiselläni.
Olen aika huono kirjoittelemaan yhtäaikaa useamman ihmisen kanssa, joten aloitin kirjoittamalla yhdelle noista suosikeista. Mutta hivenen mietityttää että josko hän edes vastaa kun uhkaili ilmoituksessaan lopettavansa netin käytön, lisäksi hän kuvaili itseään ujoksi ja hiljaiseksi. Jos tapaaminen olisi sitä lajia että toinen osapuoli ns. mököttää, niin mitäköhän siitäkin tulisi. Mistä minä voisin tietää pitääkö hän minusta vai ei?
Miksi en vastaa kuvattomille? Siksi että tulee tunne että heillä on jotain salailtavaa. Lienevätkö varattuja ihmisiä jotka pelkäävät siipan bongaavan itsensä netistä ja käry käy... En myöskään pidä yllätyksistä enkä sokkotreffeistä joilla saa jännittää millainen mörkö tulee tavattua. Lisäksi se ettei ihminen nykyaikana osaa sen vertaa että järjestäisi itsestään kuvan nettiin ei kerro hänestä mitään erityisen hyvää. Ehkä korkeintaan se on hyvää että on niin nuuka ettei ole halua ostaa kameraa, mutta tällainen nuuka tuskin sitten jaksaisi trefffeillekään tulla ellei onnistu tulemaan jalan tai polkupyörällä, tai potkukelkalla...
Sitä jotenkin kuvittelee että Suomi24:n kautta on tarjolla satoja ja tuhansia ihmisiä toisiaan etsimässä, mutta todellisuus on toista maata.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"vastasin mitä kuuluu" (=vastasin _kertoen_ mitä kuuluu)
Tuosta nyt sai ihan naurettavan käsityksen tuossa edellä. En sentään ole mikään papukaija. ;)
Ihan sama kelle vastaat, kun et vain minulle laita postia, niin erilaiset käsitykset on kuvattomista ja kuvallisista profiileista. Kuvallisista ilmoittajista tulee ensimmäisenä mieleen ihmistyyppi joka haluaa näkyä, eikä tajua sen kaikkia vaikutuksia, näitä on eräs bb-talo täynnä ja kaikilla leima otsassa, mikä vaikuttaa loppuelämän ihmisten käsityksiin heistä. Aina joku tulee kaivamaan kuvan esiin jostakin, vielä vuosien päästä, halusit tai et, tilanne ei ole sinun käsissä.
Minun kuvastani kyllä huomaisi että olen ihan tavallinen keskinkertaisen näköinen ihminen. Mutta ehkä se vika onkin juuri siinä ja pitäisi olla trendikkäämmän näköinen. :P
Kuvan kanssa olen saanut olemattoman määrän vastauksia ja kuvattomana varmaan en saisi sitäkään vähää. En osaa olla niin sutki ja hauska että pystyin pelkällä tekstillä saamaan ketään kiinnostumaan. Liian innokas en halua olla, joten en ala ehdottelemaan välitöntä tapaamista.
Tapasin suomi treffien kautta upean naisen jota olen tapaillut nyt 3kk ajan. Pidän iteäni hyvännäkösenä ja profillini erosi positiivisella tavalla massasta mutta treffeille ei silti ole helppo päästä. Heti ensimmäisillä suomi24 treffeilläni kuitenkin tärppäsi. :) Perjantaina mennään sirkus-Finlandiaan. :D
Minäkin ihmettelen mitä ihmiset tekevät treffipalstoilla jos eivät ole valmiita tapaamaan ketään. Kokeilin monen monta strategiaa lähettäessäni naisille viestejä. Ei mikään tuntunut toimivan. Jos joku lähettää sinulle viestin jossa ilmaisee olevansa kinnostunut ja lähettäjä on mielestäsi kiinnostava ni silloin on parhaat saumat päästä tapaamaan tämä henkilö. Ei mitään pitkiä jaarittelu viestejä vaan mielummin sellaisia ovelia, lyhyitä ja hauskoja viestejä.
Kannattaa kokeilla kertoa viestissä suoraan esim. että: "ootpas söpö" tai "oho mikä komistus" (jos siis otat itse yhteyttä ensin). Mun mielestä on kans ihan ookoo ilmottaa melko pikaisesti että haluis tavata (jos siis oikeasti haluaa) koska ei netissä keneenkään tutustu.
Nii ja treffeillä kyllä selvii aika nopeesti onko henkilö oikeanlainen sinulle. Ei mitään paineita. Oot vaan avoin.
vielä korjaus tohon: "ei netissä keneenkään tutustu."
Tarkoitin siis että turha ruveta chatailemaan jossai mesessä viikkotolkulla koska se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta ja sitä millasta yhdessä oleminen ja oikeasti toiseen tutustuminen on.
Kävin pari kertaa treffeillä ennen nykyistä miestäni.Molemmat ihan jees miehiä mutta kolmas kerta toden sanoi.Siloin tapasin tämän ihanan miehen ,noi kolme vuotta sitten ja nyt on sormukset ostettu ja asutaan yhdessä.että viisikymppiseksi piti elää ennenkuin tunsin oikeasti rakastuneeni ja löytäneeni sen oikean.Joten olen sitä mieltä että kyllä nettitreffit kannattaa.Suomi 24 sivuilta hän minut löysi ja elämä hymyilee.
Tällä palstalla on aika moneen kertaan haukuttu juuri ne jotka aloittavat kauneuden kehumisella... Tai on huomautettu että kehujat haluavat vain seksiä.
"Tällä palstalla on aika moneen kertaan haukuttu juuri ne jotka aloittavat kauneuden kehumisella... Tai on huomautettu että kehujat haluavat vain seksiä."
Lähestymistapoja on monia. Kannattaa kokeilla eri juttuja. Koskaan ei voi tietää mikä tapa sopii kenenkin ihmisen kanssa.
Pieni kiva kommenti toisen ulkonäöstä saattaa tehdä viestistä paljon kiinnostavamman. Ei sillä ole mitään tekemistä seksin haluamisen kanssa. :D
no se on kyllä selvä tekstisi perusteella miksi SINULLA on olematon onnistumisen mahdollisuus...jessus mitä oletuksia
On se kumma kun jo valmiiksi mietitään ettei mikään onnistu!!! Minä täällä kolmen lapsen yksinhuoltajana elän elämäni parasta aikaa. Löysin netin kautta upea miehen (vakavarainen, urheilullinen, pitkä, ahkera, lapsirakas, koulutettu, kohtelias ym. unelmamiehen ominaisuuksia) ja olemme seurustelleet jo tovin. Lähdin suomi24-treffisivustolle sillä mielellä, että kyllä se kulta löytyy kun on ensin itse omaan elämäänsä tyytyväinen. Minulla on myös talo, auto, osakkeita jne. eli talouteni on kunnossa hyvän työni ja säästäväisen elämäntapani johdosta, joten elättäjää en itselleni hakenut.
Lueskelin täällä aiemmin kuinka yksinhuoltajat ovat jotain pohjasakkaa ja eivät kelpaa kenellekään. Jos olisin vähääkään uskonut tuota, niin talvea odottelisin yksin lasteni kanssa.
Jos olisin edelleen sinkku, niin keskittyisin siihen, että oma elämäni olisi juuri sellaista kuin haluaisin ja sitten laittaisin mielenkiintoisen ilmoituksen suomi24-palstalle.
Jos hetkeksi vaikka sovittaisiin niin, että keskityttäisiin elämän positiiviin puoliin, niin kaikilla olsi varmaan mukavampaa eli turhat narinat pois ja suuri elämänilo tilalle.
Yksi huomio vielä. Minä ja kumppanini olivat treffeillä kuvattomina, ihan siitä syystä, ettei tullut liikaa postia tai vastuullisten töiden takia ylimääräistä huomiota. Tämäkin oli esimerkki siitä, että on ihmeellistä vetää omia kummallisia johtopäätöksiä ja sitten menettää paljon hyviä mahdollisuuksia mm. täällä treffeillä.
Onnea ja iloa kaikille elämään ja kumppanin etsintään.
Jos tuolla asenteella saat kumppanin hankittua niin olet onnekas tai helvetin hyvä tyyppi...
En ihmettele jos ei kemiat kohtaa kun jyrähtää jo ennen tapaamista.