Oletteko kärsineet koskaan sosiaalisesta paranoijasta? Eli siitä että tarkkailette ylikorostuneesti muiden ihmisten tarkoitusperiä yhteisössä? Siihen liittyy myös voimakas kielteisten tapahtuminen toistelu ja korostaminen? Tavallaan sitä että kärpäsestä tehdään härkänen ja kuvitellaan ties mitä muista, etenkin suurennuslasin alle joutuneista yhteisön jäsenistä?
Onkohan perinteinen syntipukki ilmiö sukua tälle ryhmäparanoialle?
Myös mustasukkaiset ihmiset ovat lopulta jo niin sekaisin, etteivät tiedä mitä kumppani milloinkin tarkoittaa tai tekee ja mitkä on totta ja mikä ei...
Onkohan perinteinen syntipukki ilmiö sukua tälle ryhmäparanoialle?
Myös mustasukkaiset ihmiset ovat lopulta jo niin sekaisin, etteivät tiedä mitä kumppani milloinkin tarkoittaa tai tekee ja mitkä on totta ja mikä ei...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta taloyhtiön "piharaati" eli stalkkeriämmät ovat kiusallisen uteliaita ja tekevät minusta omituisia teorioita.
Neljä ämmää, jotka eivät tervehdi, vaikka yli kävelisin.........mutta jos kävelen pihan halki niin, kaikkien päät kääntyvät, kuin pöllöillä tarkkailemaan.
Kerran huusinkin niille, että :JOO joo, kyllä se minä olen, eikä ole nyt edes kiinnostavaa kauppakassia mukana...........piharaati silti jatkoi pistävää tuijottamistaan.