Ollaan oltu aviossa vasta 3 vuotta. Epäilen miehessäni kaksisuuntaista mielialan häiriötä, vaikka hän ei koskaan ole varsinaista diagnoosia saanutkaan.
Oma jaksamiseni on äärirajoilla, enkä tiedä, kuinka hänen kanssaan tulisi toimia.
Hänen mielialansa vaihtelevat nopeasti. Illalla saattaa kaikki olla hyvin, mutta aamulla hän raivoaa ja rikkoo tavaroita huutaen, että voi niin huonosti ! Kun huomaa, että minä pelkään ja kärsin, hän pyytää anteeksi, mutta vähän ajan päästä alkaa taas raivoaminen. En ikinä tiedä, millä tuulella tulee kotiin. Ja millä tuulella taas lähtee. Hän on aivan arvaamaton. Ei onneksi käy käsiksi, mutta tavaroita rikkoo.
Häntä on tutkittu. Sai lääkkeeksi vain betasalapaajia. Mielestäni olisi tarvinnut mielialalääkkeitä ahdistukseensa ja raivoamiseensa.
Helppo olisi sanoa, että eroa, älä moista siedä oman mielenrauhasi kustannuksella. Vaan avioliittoon kuuluu niin paljon muutakin, enkä haluaisi heppoisin perustein lähteä. Suureksi ongelmaksi on muodostunut myös seksittömyys. Minulta on kaikki halut kadonneet hänen raivoamisensa ja haukkumisensa myötä. Ja tästä hän saa vain lisää intoa käyttäytyä huonosti. "Kun ei ole seksiä, ei ole muutakaan elämää".
Kertokaa hyvät ihmiset, kuinka saisin voimia tähän parisuhteeseen ? Kuinka minun tulisi olla/käyttäytyä ? Mies on mestari syyllistämään. Toki niitä hyviäkin hetkiä on, itseasiassa enemmän kuin näitä huonoja. Vaan hänen raivoamisensa saa minut araksi ja pettyneeksi moneksi päiväksi.
Meillä kyllä puhutaan paljon. Mies selittää käytöksensä niin, että ei voi luonteelleen mitään. Minun pitäisi vain kovattaa itseni. Vaan kun en pysty...
Olemmeko aivan sopimattomia toisillemme ? Kokemuksianne kaipaan, please !
Oma jaksamiseni on äärirajoilla, enkä tiedä, kuinka hänen kanssaan tulisi toimia.
Hänen mielialansa vaihtelevat nopeasti. Illalla saattaa kaikki olla hyvin, mutta aamulla hän raivoaa ja rikkoo tavaroita huutaen, että voi niin huonosti ! Kun huomaa, että minä pelkään ja kärsin, hän pyytää anteeksi, mutta vähän ajan päästä alkaa taas raivoaminen. En ikinä tiedä, millä tuulella tulee kotiin. Ja millä tuulella taas lähtee. Hän on aivan arvaamaton. Ei onneksi käy käsiksi, mutta tavaroita rikkoo.
Häntä on tutkittu. Sai lääkkeeksi vain betasalapaajia. Mielestäni olisi tarvinnut mielialalääkkeitä ahdistukseensa ja raivoamiseensa.
Helppo olisi sanoa, että eroa, älä moista siedä oman mielenrauhasi kustannuksella. Vaan avioliittoon kuuluu niin paljon muutakin, enkä haluaisi heppoisin perustein lähteä. Suureksi ongelmaksi on muodostunut myös seksittömyys. Minulta on kaikki halut kadonneet hänen raivoamisensa ja haukkumisensa myötä. Ja tästä hän saa vain lisää intoa käyttäytyä huonosti. "Kun ei ole seksiä, ei ole muutakaan elämää".
Kertokaa hyvät ihmiset, kuinka saisin voimia tähän parisuhteeseen ? Kuinka minun tulisi olla/käyttäytyä ? Mies on mestari syyllistämään. Toki niitä hyviäkin hetkiä on, itseasiassa enemmän kuin näitä huonoja. Vaan hänen raivoamisensa saa minut araksi ja pettyneeksi moneksi päiväksi.
Meillä kyllä puhutaan paljon. Mies selittää käytöksensä niin, että ei voi luonteelleen mitään. Minun pitäisi vain kovattaa itseni. Vaan kun en pysty...
Olemmeko aivan sopimattomia toisillemme ? Kokemuksianne kaipaan, please !
Vastaukset 7
Vanhimmat
näköjään enemmänkin ammattiapua. Suomessa siitä pitää vain taistella, kun määrärahat on niin niukat. Ei tarvitse olla kyse siitä, että ette sopisi toisillenne. Joku voi vain olla liian sairas yleensä parisuhteeseen. Toivottavasti apu löytyy, kun kuvailet mitä saatte molemmat kestää.
Mielialahäiriö ei ole luonnehäiriö. Luonnehäiriö on kieroutuneisuutta perusluonteessa, jota on vaikea muuttaa, mutta mielialahäiriö on sairaus joka on useimmiten hoidettavissa. Luonnehäiriöisen kanssa on turha yrittää loputtomiin, menetät vain oman itsetuntosi ja -arvostuksesi. Luonnehäiriöinen on taitava alistamaan ja syyllistämään kumppaniaan ja nauttii näin saamastaan vallasta. Pakene!
Mutta jos hänellä on mielialahäiriö, hän tarvitsee hoitoa ja tukeasi. Useinkin lääkkeet auttavat, tasoittavat ja nostavat mielialaa. Lisänä voi olla terapiaa ja perhekeskusteluja, joissa selvitetään sairauden syitä ja keinoja poistaa niitä. Varaa aika terapiaan tai avioliittoneuvontaan, ilman ulkopuiolista apua on vaikea tehdä asialle mitään. Alkajaisiksi voisit käydä Väestöliiton sivuilla lukemassa asiatietoja itsellesi.
Keskustele, keskustele miehesi kanssa, han on ehka erittain tyytymaton elamaansa. ei sinussa syy ole. huono itsetunto ehka miehella. Jos liittonne on sen arvoinen, yrita viela uudestaan.
Ei taida keskustelut enää auttaa? Kerro miehellesi, että hänen raivoaminen ahdistaa sinua ja et kestä jatkuvaa riehumista. Toisen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää!
Todellakin syitä voi olla monia ja olisi tärkeä että haette yhdessä apua. Aloittakaa vaikka mielenterveystoimistosta. On tärkeää, että ajattelet myös omaa jaksamistasi ja psyykettä. Elämä sairaan kanssa sairastuttaa!
Ei ole muita vaihtoehtoja, luin Raimo Mäkelän kirjaa " Naamiona terve mieli" ja siitä tämä lause taistele tai pakene on peräisin. Itse pakenin, katkaisin kaikki yhteydenpitoa kertaheitolla, koska mieheni oli niin hyvä puhumaan, että tiesin, että jos jään kuuntelemaan olen taas koukussa ja kiinni samassa sopassa. Itse sairastuin viiden vuoden suhteen jälkeen, psyyke kesti, mutta minulle tuli fyysisiä oireita. Miettisin kyllä todellakin tarkasti jos jäisin taistelemaan, koska taistelemalla tarkoitetaan, että sinun pitäisi kylmettää itseäsi, sinulla pitäisi olla toinenkin elämä joka kostuu läheisistä ystävistä joka kantaa sinut kun kotona ei meinaa jaksaa. Jos teillä ei ole lapsia, harkitsisin kyllä todellakin tarkasti onko sen sen arvoista että jäisit,
jos olet vielä nuori varsinkin, mieti tarkkaan, jaksatko koko elämäsi ajan elää niin kuin nyt elät.
Enkä olisi niin varma että hänellä on mielenalan häiriöitä "vain". Kuvaamasi käyttäytyminen voi yhtä hyvin olla luonnehäiriö, ja siitähän ei kukaan parane. Samaisessa kirjassa todettiin että luonnehäiriöinen ihminen pitäisi kasvattaa uudestaan suurinpiirtein kaksivuotiaan tasosta, ja kuka aikuinen jaksaa kasvattaa toista aikuista alusta asti.
Tiedän, pyysit neuvoja kuinka voisit jäädä suhteeseen, en vain näen kovin suuret mahdollisuudet teidän suhteelle. Tiedän myös miksi haluat pysyä siinä, koska niitä suorastaan taivaallisiakin hetkiä on paljon, varmaan paljon enemmän kun suhteessa terveen miehen kanssa. Koska tämän tapaiset miehet nostavat jalustalle sillon kun olevat hyvällä päällä, mutta se toinen puoli heissä, kun he voivat huonosti, se on karmea. Toivoisin itseäsi takia, että saisit itseäsi revittyä irti tästä suheesta. Ja voimia toivoitan sinulle päätit sitten sitä tai tätä.
Kirjoituksesi viimeinen kappale on ote minunkin elämästäni luonnehäiriöisen kanssa. Elämä oli yhtä aaltoliikettä ylös ja vauhdilla alas.
Valitettavasti alkuperäinen minäkin joudun sanomaan sinulle, että mieti tarkkaan haluatko todella jatkaa tuollaisessa suhteessa ja sairastua itsekin. Ei yksikään ihminen jaksa tuollaista loputtomiin. Itseasiassa tuollainen suhde syö loppuun todella nopeasti, ja toipuminen ei sitten olekaan niin helppoa.
Olet vaikeiden ratkaisujen edessä. Kannattaa hakea ammattiapua ja keskustella asioista sekä miehesi kanssa, että jonkun joka ymmärtää, missä mennään.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanis-depressiivisyys ei ole sama asia kuin luonnehäiriö eli esim. narsismi ja psykopatia. Luonnehäiriöön ei ole lääkitystä, valitettavasti. Jos kyse on mielialahäiriöstä ja miehesi on saanut siihen lääkityksen, taistelisin miehen rinnalla. Terapia olisi hyvä tuki lääkityksen rinnalla. Voisitte myös yhdessä käydä pariterapiassa miehen henkilökohtaisten terapiakäyntien lisäksi. Sinun kannattaa myös hakea vertaistukea tilanteeseesi. En tiedä kuuluvatko raivokohtaukset kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, siitä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta. Maniavaiheeseen nämä raivoamiset saattavat liittyä. Yleensä maniavaiheessa ihminen on energinen ja voimissaan ja kuvittelee pystyvänsä mihin vain. Depressiovaiheessa hän taas lamaantuu ja käyttäytyy kuten masentuneen voi kuvitella käyttäytyvän.
Jos miehelläsi on taas luonnehäiriö, kehottaisin sinua pakenemaan. Lue netistä tietoa ja lue tuo edellisenkin vastaajan ehdottama Naamiona terve mieli. Luonnehäiriöinen ei koskaan parannu sairaudestaan ja sinun oman hyvinvointisi kannalta on parasta, että lähdet suhteesta. Itse kestin luonnehäiriöisen kanssa muutaman vuoden, kunnes sairastuin itse masennukseen ja monen mutkan kautta ymmärsin, etten voi jatkaa suhteessa. Nyt olen eheytynyt puolisoni aiheuttamista haavoista ja olen onnellinen siitä, että ymmärsin lopulta lähteä.
Tsemppiä kovasti! Toivottavasti asiat selkiytyvät :)