Mikäli toteatte että exänne on suhteen aikana saanut teissä aikaan epäsuotuisia muutoksia uuden parisuhteen muodostamisen kannalta, niin miten hankkiudutte niistä eroon?
Varsinkin ne tapaukset joissa kyseessä on "ylikorostunut realismi" ja mahdollisten uudessa suhteessa eteentulevien ongelmien liian helppo ennakkohavainnointi.
(Kunhan tässä analysoin)
Varsinkin ne tapaukset joissa kyseessä on "ylikorostunut realismi" ja mahdollisten uudessa suhteessa eteentulevien ongelmien liian helppo ennakkohavainnointi.
(Kunhan tässä analysoin)
Vastaukset 45
Vanhimmat
itte oon itteäni jälkikäteen muuttanut, yleensä en parempaan suuntaan.
Huomaa että sinua on muutettu ihan tarkoituksella.
;)
siihen et nainen saa kengän kuvan persukseensa.
Niin!
Hähä! :D
En tiedä. Jos saat joskus vastauksen tuohon kysymykseen niin minua kiinnostaisi myös.
Mutta asiasta toiseen:
Littunäytön oireet:
Kuva muuttuu likipitäen valkoiseksi, no kirkkaaksi - mutta paneeli ehjä.
Tarkistin sisällön ja havaisin neljä entistä kondensaattoria jotka vaihdoin hiukan järeämpiin.
Kuva tulee hetkeksi, taustavalo syttyy kuten kuuluukin, paneeli on siis kuranttia tavaraa, mutta välittömästi sammuttaa itsensä, käynnistyy uudelleen, kuva käy ajatuksen verran ruudulla ja sammuttaa taas itsensä jne jne jne....
Ajatuksia?
Kondensaattoreita olen itsekin vaihdellut ja täällä oireena on ollut lähinnä se että kuva häipyy kokonaan.
Arvaan että siellä on vielä jokin kondensaattori vaihtamatta, tai sitten ne toimimattomat kondensaattorit ovat saaneet aikaan vikoja siellä ohjauksen puolella (sinnehän menee jännitepiikkejä kun konkka hajoaa) ja ohjaussysteemi tajuaa ettei kaikki ole kunnossa ja yrittää siksi käynnistellä jatkuvasti uudelleen.
Jos vaihdetut konkat ovat virtalähteen jälkeen, niin silloin niiden koko saattaa olla kriittinen (tosin elektrolyyteillä se on harvinaista) ja silloin olisi paras vaihtaa ne alkuperäisen kaltaisiksi.
Tarkasta vielä että kaikki konkat ovat varmasti menneet oikein päin (siis jos elektrolyyttejä).
Minkä merkkinen ja mikä malli?
Näytönohjaimessa vika. Asenna ajurit uudestaan ja jos ei korjaannu hommaa uusi.
Mahdollista.
Käyvät nykyään turhan kuumana.
Kannattaa aluksi testata näyttöä toisessa koneessa.
Kappas, auki ruuvailtuani spottasin vielä yhden kondensaattorin joka taitaa olla kans muljahtanut, tosin epäselvemmin kuin noi mitkä vaihdoin ja vähä sivussa.
On virtapuolen piirilevyllä noi konkat. Ärsyttävää kun sain jo kuvan näkyyn normaalisti.
Joku packardbell näyttö toi on, mallia en jaksa käännellä esiin.
Että mä vihaan tuota lyijytöntä tinaa. Sen juottaminen on ihan perkeleestä.
On amerikkalaisten vikavalitustilaston kärkipäässä. En suosittele (toninen jonka neuvon jättämään väliin on Acer).
Alä käytä lyijytöntä tinaa. Tavallista voi ihan hyvin käyttää korjauksissa.
Jos on pakko käyttää lyijytöntä, niin ne missä on enemmän hopeaa toimiva paremmin ja kannattaa hankkia tuubifluxia avuksi.
Kannatta vaihtaa samalla kaikki vähänkin epäilyttävät konkat, sillä eivät ne kuitenkaan enää kestä kauaa. Käyttävät liian halpoja komponentteja nykyään ja vielä alikokoisina.
Toivon vain, että se toinen osapuoli ymmärtäisi, kun yritän selittää, miksi olen sellainen kuin olen. Mutta toisaalta: olen sellainen kuin tahdon olla. Sitähän se "oleminen" on ja vain sukellan tuntemattomaan ja katson, mitä tuleman pitää...
Ihminen oppii haluamaan olla sellainen jollainen sattuu olemaan.
Päätäntävalta ja kyky itsen suhteen on rajallisempi kuin kuvitellaan.
ajattelen, että päätäntävalta itsen suhteen on huomattavasti suurempi kuin monet kuvittelevat. Tai no, ehkä voin puhua vain omasta ja muutaman muun puolesta...
millainen henkilö saa aikaan tuon suuntaisen muutoksen. Okei... epäilen, että hän on asperger.
Kyseessä mikään nimetty häiriö, vaan ihan pelkästään se että jyrätään toista siihen itse päätettyyn ainoaan ja oikeaan toimintatapaan kaikissa mahdollisissa asioissa.
Kyllä se saa aikaan muutoksia.
Sehän on tietysti narsissi! Nykyajan muoti-vitsaus. ;-)
"Minun pitää päättää kaikesta, sillä vain se miten minä teen on hyväksyttävää"
ovat usein pikkutarkkoja. Onko hän myös vanhoillinen tyyliin ei_seksiä_puistonpenkillä? :D
Voidaan arvioida huippuunsa kehittyneeksi.
Vanhoillisuus keskitasoa ja ilmenee myös joustamattomuutena.
Minusta tuo "ylikorostunut realismi" kuulostaa lähinnä pessimismiltä ja katkeruudelta. Enkä minä ole ikinä mielestäni sortunut kumpaankaan. Ehkä annoin nuorempana vähän liikaa periksi jättämisen pelossa ja vastoin omaa tahtoani, mutta huomasin jo kauan sitten, että oikeastaan kannattaa tehdä juuri toisin päin. Nössöt kun eivät ole koskaan muodissa.
Kyllä kyseessä on liian hyvin kehittynyt hankaluuksien arviointikyky.
Ja sopeutumistaipumuksen takia pitää tarkkailla mihin tilanteisiin joutuu.
"Liian hyvin kehittynyt hankaluuksien arviointikyky" kuulostaa minusta ikisinkulta, joka yrittää kääntää negatiiviset asiat päälaelleen. Ja pysyä siis jatkossakin sinkkuna. Silloinhan parisuhdeongelmat pysyvät minimissä.
Minusta "liian hyvin kehittynyt hankaluuksien ratkaisukyky" on paljon suotuisampi ominaisuus. Ja parempi kuin sopeutumistaipumus.
Jos on kokenut sen itselle vääräksi, että yrittää muutta toista ja on siksi sopeutunut hankaliinkin toimintatapoihin.
Harvemmin kuulee, että joku olisi opettajan- ja oikeassaolijan viastaan parantunut.
Kyllä totta.
Entä tilanteet joissa se oikeassa oleva on mielestään ainoana oikeassa yhä useammilla ja laajemmilla alueilla.
No sehän on tietysti se kuuluisuus, joka on mielestään ainoa terve ja kaikki muut ovat hulluja. ;-)
Itseasiassa itsensä toteuttava tilanne, sillä ympäristön jäsenet tosiaan alkavat muuttua hulluiksi.
Hähä! :D
vissii kandee sit pitää taukoo ja nollata tilanne.
Vuoden tauko yleensä riittää?
luulis riittävän. sanotaa viis ku se on nii hyvä numero siin keskel skaalaa.
Tuplata jos ei havaitse viittä riittäväksi?
tai miksei samantie triplat? helvettiäkö sitä pihistelemään. viistoist vuotta sinne tai tänne.
Varma on aina varmaa.
Hähä! :D
ja epävarma o epävarmaa.
mut enivei oli mikä aika hyvänsä, taukoo suositellaan täält.
Hähä! :D
Niin, ne mitä mulle jäi käteen parisuhteeni katkeamisesta oli pelkkää epävarmuutta, en luota enään miehiin ja se on aika paha ongelma jo kun on kyseessä minun ikäinen nainen.
Jos en pääse siitä eroon, minua odottaa yksinäinen vanhuus.
Keneenkään lopulta luottaa kaikessa.
Ihmiset ovat inhimillisiä ja jos toisen viereen jättää konvehtirasian, niin voi automaattisesti varautua siihen että se hiukan hupenee. Kohtelias kuitenkin syö myös niitä ikävänmakuisia, eikä nappaa aina parhaita päältä.
tulin liian joustavksi. Olen yrittänyt olla vähemmän joustava, mutta joustan joissain asioissa vieläkin liikaa.
Ja täällä ylimääräinen joustavuus näyttää jatkuvan.
Väittelyissä olen kuitenkin hiukan provosoituna aika joustamaton, mutta se on vain tapa selvittää asia perinpohjin ja tähtää siihen että sen toisen on pakko miettiä miksi on oikeasti jotakin mieltä.
Näyttää kuitenkin siltä etten voi juuri harrastaa väittelyä, sillä se koetaan liian raskaaksi sille vastapuolelle.
(eli siis joustoksi menee tuokin).
juuri edes väitellä. Mä en jaksa kuin ilmottaa sitten kun joku asia riittää. Se on väärä tapa...tiedetään.
Väittelisin mielelläni, mutta vain asioista joilla ei ole kummallekaan suurempaa merkitystä.
Merkityksellisissä asioissa se toinen hermostuu helposti.
Kunnollinen akateemistyyppinen väittely, jossa molemmat käyttävät kaiken tietonsa siihen että perustelevat toisen näkemyksen pätemättömäksi on hyödyllistä, sillä siinä käy selville se miksi toinen ajattelee jotenkin ja myös ymmärtää itse miksi on jotakin mieltä jostakin asiasta. Usein kummatkin toteavat lopuksi muuttaneensa mielipidettään aiheesta.
Kerran väittelin yksin muistaakseni kahdeksaa vastaan (aihetta en muista) ja väittelyn kuluessa yksi liittyi minun puolelleni kun ymmärsi mistä on kyse. Itse tajusin että vastapuoli on oikeassa, mutta vain aivan kapealla erityissektorilla ja on unohtanut kokonaiskuvan. En enää muista miten se oikein meni, mutta tuossa vaiheessa vaihdoin näkökantaani heidän kannalleen, mutta niin että he joutuivat perustelemaan sen miksi kokonaiskuvaa ei tuossa joutuisi ottamaan huomioon. Vastapuoli meni kuitenkin pian asioissa sekaisin ja väittely piti lopettaa siihen. Kukaan ei kuitenkaan suuttunut tai kiihtynyt, vaan kaikilla oli oikein hauskaa ja opimme paljon siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat asioista.
Parisuhdepuolella tämä ei oikein toimi, vaan niissä väittelyt koetaan yleensä liian omakohtaisesti.
Toisaalta harmillista, sillä korvienvälini kaipaa harjoitusta.
korvienväli kaipaa harjoitusta! Mutta väittely on harmillisen vaikea laji :) En siedä julistajia.
mitään konflikteja. Helvetin rasittavia ja niitä tulee joskus kun on parisuhteessa. Jos tulee usein niin se on kestämätöntä.