Olen lueskellut tätä palstaa jonkin verran ja silmiin on osunut useita negatiivisia asioita jotka liittyy lapsen hankkimiseen.
Ulkonäkö menee, aika ei riitä parisuhteelle, miehelle ei tule fyysisiä muutoksia lapsen saamisen yhteydessä mutta naiselle tulee melko dramaattisia.
Ollaan isä ja äiti eikä mies ja nainen tulisen rakkauden syleilyssä.
Minullakin yksi lapsi, muija halusi sitä kovasti ja itse olin vastaan ja myönnyin lopulta.
Nykyyän lapsi asuu äitinsä kanssa koska en saanut enään suhteelta mitään lapsen saannin jälkeen.
Miksi hankkia lapsia?
Ulkonäkö menee, aika ei riitä parisuhteelle, miehelle ei tule fyysisiä muutoksia lapsen saamisen yhteydessä mutta naiselle tulee melko dramaattisia.
Ollaan isä ja äiti eikä mies ja nainen tulisen rakkauden syleilyssä.
Minullakin yksi lapsi, muija halusi sitä kovasti ja itse olin vastaan ja myönnyin lopulta.
Nykyyän lapsi asuu äitinsä kanssa koska en saanut enään suhteelta mitään lapsen saannin jälkeen.
Miksi hankkia lapsia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa-a, enpä osaa vastata kysymykseesi, tuskin siihen järkiperustelua löytyykään. Ei kaikkien kannattaisikaan hankkia. Ehkä teillä "muijasi" halusi enemmän lasta kuin parisuhdetta? Kai sitä sen eteen mitä haluaa, tekee töitäkin. Ja vastaavasti, jos todella haluaa sen parisuhteenkin (lapsen lisäksi), ymmärtää että aika jolloin lapsi/lapset on ihan pieniä, on rajallinen. Jos silloin malttaa suhteessa tyytyä vähempään, mutta pitää liekin olemassa, sen voi roihauttaa taas myöhemmin isommaksi kun lastenhoito ei enää vaadi niin paljon.
Jos antaa suhteen mennä sivuraiteelle ja kiinnittää kaiken huomion lapseen, ei ihmekään kun jonain päivänä toinen on aivan yhdentekevä. Jos lapsi tuo jännitteitä suhteeseen (seksi vähenee, väsyneenä pinna kiristyy jne jne.) näissä pitäisi löytää jokin samassa veneessä -fiilis molemmille. Että nyt on hiljaista makkarissa, mutta kunhan helpottaa niin sitten taas jouset laulaa :) Mutta jos tällainen yhtä köyttä meininki puuttuu, miksipä sitä enää vaivautuisi lähestymään sitä yhdentekeväksi muuttunutta kumppania. Parisuhteessa jos missä on varmaan helpoin jumiutua samoihin vanhoihin asetelmiin, vaikka ne olisi jo aikansa eläneitä. Se aika mikä menee että lapsi kasvaa isommaksi, ehtii luuduttaa kyllä monet huonot jutut suhteeseen.
Mielestäni se on kyllä aivan ihmisistä itsestä kiinni meneekö ulkonäkö, jääkö aikaa parisuhteelle ym. Lähes kaikki on mahdollista, jos vain itse todella haluaa. Lapselle kyllä löytyy hoitaja, jos pariskunta haluaa käydä yhdessä ulkona tai muuten viettää aikaa kaksin!
Ja siis onhan lapsella isä, joka voi hoitaa myös lasta ja jonka kanssa jakaa vastuuta, jotta nainen saa riittävästi levätä, ulkoilla, hoitaa ulkonäköään, yms.
Jos suhtaudut jo etukäteen asiaan noin negatiivisesti ja näet vain kielteiset puolet ja muutokset, ei varmaan kannata niitä lapsia hankkia.
Meillä on laskettuaika 1,5 viikon päästä ja itse kyllä olen pitänyt huolen ulkonäöstäni koko raskauden ajan ja tulen kyllä pitämään huolta sittenkin kun vauva syntyy. Mielestäni olen yhtä kaunis ja "hyvä tyyppi" edelleen, enkä mikään kalkkis. Miehelläni on jo entuudestaan lapsi, joka asuu vakituisesti meillä, joten perhe-elämään ollaan kyllä jo totuttu, eikä siihen olla kuoltu tai kyllästytty.
Vaika lapsi(a) olisikin, voi tehdä yhtä mukavia asioita sekä kaksin kumppanin kanssa, että perheenä.. Aivan pienten lasten ja vauvojen kanssa nyt ei hirveästi vielä monenlaista voi puuhailla, mutta kun hieman kasvavat, kiinnostavat niitä monet monet asiat, joihin ne voi ottaa mukaan, eivätkä suinkaa rajoita kaikkea mahdollista!