Täällä oli aiemmin ketju jossa kyseltiin mitä eläimiä sinkuilta löytyi. Hämmäsyin että lähes kaikki miehet tunnustautuivat kissaihmisiksi. Mutta mikä on palstan miesten suhtautuminen naiseen jolla on koira? Jäin miettimään tätä koska vaikka itselläni ei nyt koiraa ole, niin sopivan elämäntilanteen tullessa mieluusti sellaisen hankkisin. Parisuhde on tietysti eläintä tärkeämpi, eli miehen vuoksi kyllä luopuisin haaveestani jos se ei millään hänelle kävisi. Mutta miten on yleensä, onko koira kauhea turn-off? Ja tiedoksi ettei mies joutuisi mitään mamman karvapallo-pikkufifiä sietämään, vaan jos ja kun tämä tyttö koiruuden hankkii on sen oltava koiran kokoinen = dobermanni/tanskandoggi/alaskanmalamuutti yms. ;)
Koiramiehiä?
koiratyttö88
45670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Varsinkaan mitään kirppusäkkiä, jota pitää vetää ulkona hihnanpäässä kolme kertaa päivässä ja joka loppuajan käyttääkin olohuoneen kaluston tuhoamiseen.
on neitimäisiä kun kissoista pitävät. Kissathan rinnastetaan feminiinisyyteen. Se nainen/mies jolla on koira niin osoittaa, että se osaa pitää eläimestä huolta ja on sosiaalinen. Sen sijaan ATM luuserit kissoineen kyhjöttää vaan kotona ja odottaa että joku toi kaljaa niille kun runkkaavat teinikuville ircgallerias.
Korkeasti koulutetuilla ja älykkäillä ihmisillä on taipumus pitää kissoista enemmän kuin koirista.
se korkeasti koulutettu ja aivot merkkaa mitään kun niillä ei saa edes naista:D:D:D
tuollainen on tullut mieleesi, että vailla naisseuraa olevat miehet runkkaavat teinkuville jossain ircgalleriassa. Oletko nähnyt jonkun tällaisen miehen tekevän niin, vai onku sinulle vaan joku kertonut sellaista, vai mistä oikeastaan tuon käsityksesi olet saanut ?
Muuten kiinnosti paitsi tämä "koiran kokoinen" koira.
"oltava koiran kokoinen = dobermanni/tanskandoggi/alaskan.."
Ei yksikään noista roduista ole mieleiseni. Isommat rodut vaativat koulutusta ja huolenpitoa paljon. Dobermannit ovat vielä kaiken lisäksi inhokkejani. Voin haluta koiran mutten ponia tai norsua.
Etsitkö myös muuten miehen kokoista miestä naisen kokoiselle naiselle?
Koulutus on myös rotukohtaista, ei pelkästään koosta riippuvaa. Ilmeisesti koiraihmisenä varmaan ymmärrät että mäyräkoira tai moni terrieri voi olla kovapäisempi tapaus kuin isompi ja leppoisampi collie/benrhardilainen? Ja moni pieni jää sen takia kokonaan kouluttamatta kun vanhat mummot ottavat pehmoleluikseen ja luulevat ettei niitä tarvitse kouluttaa. Chihuahuallakin on isompi ego kuin monella isolla koiralla, ja varmasti helpommin törmää sekopää-chihuahuaan kuin esim. saksanpaimenkoiraan.
Myönnän, pidän enemmän omapäisistä, omilla aivoillaan ajattelevista koirista jotka kyseenalaistavat ensin käskyt ja joiden luottamus pitää voittaa. Niiden tottelevaisuus ei ehkä ole itsestäänselvyys eivätkä sovi ihmiselle joka ei ole valmis motivoimaan niitä, mutta kun niille antaa syyn totella ja osoittaa olevansa vahva auktoriteetti, ne tottelevat ehdottomasti. Vaatii tietysti kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, joten jos on äkkipikainen ihminen tai muuten ei jaksa uhrata aikaa niin parempikin pysyttäytyä helpommissa koirissa.
Ei miehen mitenkään "miehenkokoinen" tarvitse olla (lihaksikas/vahva), kunhan on vähintään itseni pituinen. Ja sekin on vielä lähes 10 cm alle suomalaisen miehen keskipituuden. Oikeastaan painossa menee lähes mikä tahansa kunhan ei ole ylipainoinen. Itsekin kun koiraihmisenä tykkään lenkkeillä ja pitää huolen kropasta. Enkä varmaan itsekään edes ole naisen kokoinen, koska olen kuitenkin 173 cm eli en mikään pieni ja siro, hoikka sen sijaan kyllä. Mutta eiköhän ole eri asia puhua eläimistä kuin ihmisistä.
Millaisista koirista sitten itse pidät? Vähän on kyllä sellainen kutina että lähes aina kun Suomessa näkee miehen kulkevan koiran kanssa, se on iso ja vähintään seefferin kokoluokkaa.
En siis ole osallistunut ketjuun ennen.
Onhan tuossa tuo terrieri, eräänlainen köyhän miehen monikäyttökoira. Osaa vartioida taloa, jos päästäisi irti niin tekisi selvää jälkeä myyristä, oravista, rotista ja linnuista, kaipa tuo osaisi lampaitakin paimentaa.
Ainoa hankaluus on se, että se rotu ei ole erityisen mielyttämishaluinen, esimerkiksi sienestykseen tuskin osallistuisi vaikka hajuaisti onkin ilmiömäinen. Itse asiassa monet koirat ovat lähes puolisokeita, jos tuulee niin etteivät hajut leviä niin eivät tunnista edes isäntäänsä.
Kepoilla on kuule koirapiireissä paljon kysyntää ;) Se on kyllä outoa, miksi koiraharrastajissa on enemmistö naisia.
Pakko muuten sanoa, että nuo mainitsemasi rodut ovat keskenään aivan erilaisia, eivätkä oikein toistensa vaihtoehtoja. Jos koira tulee pääasiassa isoksi ja näyttäväksi seurakoiraksi ja lenkkikaveriksi, suosittelisin noisa kolmesta tanskandoggia. Malamuutti on pahimmillaan todella vaikea koulutettava, enkä suosittelisi ainakaan kerrostaloasuntoon. Dobermanni taas on palveluskoira, joka on onnellisimmillaan, kun sen kanssa harrastetaan aktiivisesti. Dobberi on sellainen rotu, jota ei tule missään nimessä ottaa ulkonäön vuoksi, eikä yleensä ensimmäiseksi koiraksi. Se johtaa yleensä suuriin ongelmiin, minkä näkee valitettavista kodinvaihtajatilastoistakin :(
No, eniten pidän pystykorvista. Dobberi on vaihtoehto jos myöhemmin innostun palveluskoiralajeista. Rauniot kuulostaa kiinnostavalta, mutta rehellisesti sanoen tässä elämäntilanteessa siihen ei olisi aikaa. Ja siis dobberi/dogo argentino vain jos sitten oikeasti innostun tuollaisesta lajista. Tanskandoggi taas on ehkä turhan lyhytikäinen/sairas (kaikkein eniten pidän pitkäikäisistä ja suht terveistä koirista) ja ei ehkä paras vaihtoehto vahtikoiraksi. Lähinnä nuo mainitsemani ovat esimerkkejä siihen mitä tarkoitan "koiran kokoisella". Kaikki mainitsemani rodut kyllä omalla tavallaan miellyttävät ja ovat suosikkejani, mutta suurosaa en voisi kyllä syystä tai toisesta omistaa.
Potentiaalisin mainitsemistani olisi malamuutti, mutta siinä vaikeus on juuri se vedättäminen/sopiva aktiviteetti.
Eräs nykyisin kokonaan seura- ja vahtikoirana käytetty kookas rauhallinen pystykorva on ykkösenä mielessäni, mutta jos olisin sen laittanut esimerkiksi aika harva olisi yleisellä keskustelupalstalla tiennyt millainen koira kyseessä. Varsinaiset koiraihmiset kyllä tietäisivät sen, mutta tuskin tämän palstan ihmiset.
Ulkonäkö ei ole koirassa tärkein, mutta mielestäni koko kyllä kuuluu kriteereihin. Harva ihminen joka pitää isoista koirista haluaa juuri mitään pientä (tiedän kyllä että esim. monella dobermannikasvattajalla on myös kääpiöpinsereitä, mutta karkeasti sanoen) koiraa. Siinä olet kyllä oikeassa että on tärkeää miettiä hakeeko aktiivista vai rauhallista koiraa. Itsellä kai saa se dobermanni pysyä haaveissa, jos nyt en niistä lajeista todella joskus kiinnostu. Tällä hetkellä se iso "seurapystykorva" vaikuttaa potentiaallisimmalta. Omaa sopivasti omaa tahtoakin, eikä halua miellyttää kaikkia.
Vaikka omaa kattia ei vielä ole ja olen kissaihminen, koiran hankkiminen ei ole poissuljettu asia. Mun lähestymistapa asiaan on se, että kissa on tietyissä olosuhteissa helpompi hoidettava kuin koira. Tähän vaikuttaa suuresti mm. asuinympäristö. Esimerkiksi se, asuuko kerros- vai omakotitalossa, millaiset ovat ulkoilumaastot, jne.
Mun mielestä lemmikkiä, kissaa tai koiraa, ei pitäisi hankkia vain omista itsekkäistä lähtökohdista. Ennen hankintaa pitäisi miettiä mm. lemmikin hoitoon, asuinympäristöön ja yksinoloon liittyvät asiat etukäteen. Kissa on helpommin hoidettava kuin koira, mutta ei kuitenkaan täysin hoitovapaa. Kissa tulee toimeen pidempiä aikoja yksikseen, ja tilannetta helpottaa myös se, onko hankkinut alunperin toisen kissakaverin seuraksi.
Ehkäpä kissa on enempi yksinäisen tai yksinasuvan miehen (tai naisen) juttu. Koiran voisi hankkia siinä vaiheessa, kun hoitajia olisi mieluusti kaksi. Tämä ihan siitä syystä, että koiraa tarvii ulkoiluttaa säännöllisesti, kun taas kissa osaa käydä tarpeillaan omatoimisesti pellettivessassa. Yksinasuvana miehenä esimerkiksi työpäivä saattaa joskus venyö, jolloin koiran tapauksessa kotona tarvitsisi olla joku, joka vie koiran lenkille.
Kyse ei siis ole siitä, kumpi on parempi - kissa vai koira. Pääasia on se, että lemmikistä on iloa omistajalleen, ja myös lemmikki saa hyvää hoitoa.
Koiranaiset ovat aina jotenkin vajaa-älyisiä. Lisäksi niiden asunnoissa haisee koiralle. Kissan omistaminen sen sijaan on suuri plussa naiselle.
kaikkialle kiipeileviä, karvaavia, mitään oppimattomia, tylsiä elukoita. Ja kissankusi ei haise vai?
Kissanomistajat yrittävät aina kaunistella ja ylläpitää kuvaa että kissat muka olisivat helppohoitoisia ja sisäsiistejä. Mutta nyt kun tässä on muutaman kuukauden ajan seurannut millaista kissanaisen arki todellisuudessa on, niin kyllä kissoista on ihan mahdoton riesa. Esim. kengät, laukku ja kaikki vaatteet pitää aina säilyttää makuuhuoneessa lukkojen takana, muuten kissa tulee ja kusee niihin. Jos makuuhuoneen ovi unohtuu minuutiksikaan auki, lakanat ja tavarat ovat kissankusessa. Sohvaan kissa kusee myös monta kertaa päivässä, esim. sillä välin kun käy vain tupakalla ja kohta on perse kissankusessa. Myös lattioille, pöydille, postiluukusta tulleisiin posteihin ilmaantuu aina kissankusta ja niiden siivoamiseen menee paljon aikaa, ettei illalla töistä päästyä paljon muuta ehdikään kuin siivoilla kissankuset, syödä iltapalaa ja nukkumaan. Tätä se elämä kissojen kanssa on joka päivä, kuukaudesta toiseen. Silti tämäkin kissanomistaja yrittää aina väittää että kissat ovat tosi sisäsiistejä, ja silloin harvoin kun pyytää muita vieraita käymään, aina jännittää että toivottavasti kissa osaa käyttäytyä sen parin tunnin ajan eikä kuse kavereiden tavaroihin ym. ja kavereille kehuu miten mukavia ja sisäsiistejä nämä kissat ovat.
Kissani on itse opetellut huvikseen vaikka mitä temppuja, valojen laittamista päälle/pois, puhelimeen vastaamista(kavereilla on aina yhtä hauskaa kun kissa naukaiseen kännykkään tassullaan nappuloinnin jälkeen) jne. Koiralle nämä temput tulee opettaa palkiten jotta koira oppii, kissaa ei voi komentaa, kissa tekee jos sitä huvittaa, kissakin on todella fiksu eläin. Ihmiset eivät pidä kissoista koska kissat eivät hyväksy johtajia(koiramnomistajat monasti tykkäävät pompottaa ja omata alamaisen, tiedän että koira tulee kouluttaa mutta kyllä noissa koiranomistajissa on juuri niitä innokkaita kyykyttäjiä, ei mene pelkkään koulutuksen piikkiin enää kaikkien koiranomistajien hommat).
Kissanhiekkalaatikko ei haise, jos sen puhdistaa säännöllisesti pari kertaa päivässä, tai useammin jos on paikalla ja huomaa että jätöksiä on tullut. Kissanhiekalla on väliä. Puupohjainen ei haise, vaan tuoksuu puulle vaikka meneekin ihan murusiksi pissasta, sen voi käyttää vielä toiseen kertaan eikä haise.
Monet ihmiset eivät pidä kissoista, koska niiden rehellisyys, mielistelemätön käytös ja villi käytös sekä seksuaalinen avoimuus ärsyttävät ja pelottavat. Kissalla on oma tahto.
En inhoa koiriakaan, enkä mitään muitakaan eläimiä, kaikkia ihmisiä en taas voi sietää.
Kuulostaa uskomattomalta. En keksi tähän mitään muuta selitystä kuin stressin.
Onko kissalla hyvä, terveelinen sekä rauhallinen elinympäristö? Vietetäänkö kissan kanssa tarpeeksi aikaa? Kissa ei ole pelkkä koriste, se vaatii seuraa ja saattaa pissimisellä hakea huomiota.
Illanviettoja ja tupakointia oli kirjoituksessa, biletättekö paljonkin? Kissat eivät pidä humalaisista eivätkä äänekkäistä pippaloista, ne stressaantuvat herkästi jos eivät koe olevansa turvassa ja rauhassa.
Onko kissaa käytetty eläinlääkärissä, jos sillä on jotain vaivoja/kasvain?
Kissankusi ei haise, kun vaihtaa tarvelaatikon tarpeeksi usein, tai jos kissa käy ulkona asioimassa. Koiranhaju sen sijaan valtaa koko asunnon. Ja ne vasta karvaavatkin. Ja kuolaavat.
Kyllä ihmisellä täytyy olla vähän tekemistä kun kiinnostaa tonkia jotain kissankusilaatikkoa useamman kerran päivässä. Siis EI kissoille.
Just just. Muuten hyvä, mutta vaadimme ehdottomasti parempia provoja !
Ainakin omien havaintojen mukaan kissa on siisti eläin ja hoitaa niin itsensä, kuin myös jätöksensä. Toki se on omistajan vastuulla järjestää kissalle vähintään raapimispuu, kissanvessa, ravintoa ja vettä, sekä kissan huomioon ottava turvallinen asuinympäristö. Jos ihminen joutuu paniikkiin muutamasta kissankarvasta, silloin kannattaa jatkaa elämistä pullon sisässä. Mitä tulee kissan kuseskeluun, ainakaan pellettivessan tapauksessa kissan jätökset eivät haise, ja ne on helppo siivota biojätteisiin.
Realiteetti on se, että kissaa et voi kohdella miten tahansa, kissaa et voi ruokkia millä tahansa. Kissa kertoo sinulle sen, milloin hoitoa on laiminlyöty (aiheesta), mutta kissa osaa myös palkita hyvän hoidon.
Aikojen saatossa on tullut hoidettua muutamaa kissaa, eikä ole ollut mitään erityisiä ongelmia. Toki se pitää ymmärtää, että lemmikkieläin ei ole ihminen, eikä lemmikiltä voi odottaa ihmismäisen "rationaalista" käytöstä. Joku joskus mainitsi osuvasti, että miten ihmiset pystyvät ruokkimaan lemmikkejään, kun eivät osaa edes itse syödä oikein. Tahdon tällä sanoa vain sen, että monesti ihmiset ovat enemmän "possuja" kuin kissat.
Sama pätee sovelletusti koiriin. Omistajan laiminlyödessä koiran kasvatuksen, jne., ongelmat kasaantuvat ja tulevat esiin myöhemmin. Koulutetusta koirasta ei aiheudu omistajalleen ylimääräistä "riesaa"...
Mutta sellaisen ihmisen ei kannata hankkia mitään lemmikkiä, jos on jo lähtökohdiltaan patologinen eläintenvihaaja tai henkisesti muuten keskenkasvuiseksi jäänyt...
Taidan olla ainoa palstalainen jolle nuo naisten koirat ovat ongelma. Saan koirista melkoisen allergiareaktion jos moisen kanssa joudun tekemisiin. Kerran sain jopa puolet naamastani punaiseksi kun lähdin baarista löytämäni neitokaisen mukaan ja päädyin nukkumaan hänen sohvallaan jossa oli ollut koira nukkumassa edellisenä päivänä. Tämän asian kuulin toki vasta aamulla kun neitokainen ihmetteli naamaani ja kerroin olevani allerginen koirille. Koira oli hoidossa naisen ystävällä, eikä hän ollut maininnut siitä mitään, enkä minä osannut kysyä kun ei moista tullut ovella vastaan, eikä nainen siitä mitään illan/yön aikana maininnut. Tuon jälkeen olen kyllä aina muistanut varmistaa ettei naisella ole koiraa kotona ennen kuin sinne olen lähtenyt.
Toinen asia on se että monesti se koira vie paljon aikaa arkielämästä ja esim. matkailu on usein melko vaikeaa ja joka yö pitää olla kotona jos se koira sieltä löytyy. Kaiken lisäksi asun vielä tässä varmaan seuraavat 5-10 vuotta vuokralla ja lemmikit ovat useimmiten vain haittana vuokra-asunnon hankinnassa, ainakin täällä Helsingissä päin missä asunnot ovat muutenkin kiven alla.
Ihan sama, jos se ei minun elämääni vaikuta. Tykkään pienistä koirista mutta vähän isoistakin. Olen kuitenkin ennen kaikkea jyrsijöiden ystävä.
Kissoista en pidä naisilla. Kissasta tulee mummeli mieleen ja kissat ovat muutenkin mielestäni paljon vähemmän hyödyllinen eläin.
Mulal on kaks koiraa, kumpikin on näitä "ponin tai norsun" kokoisia ja ne karkoittaa naiset aika tehokkaasti. Siihen asti menee kaikki hyvin, kunnes kerron, että minulla on koiria. Kiinnostus loppuu samantien.
Ai, itse luultavasti tykkäisin. :) Riippuu tietysti rodustakin, ihan kaikki isotkaan eivät kummemmin miellytä (napolinmastiffi on mielestäni paitsi ruma, niin sen kasvattaminen jo eläinrääkkäystä). Mutta jokatapauksessa en isojen koirien omistajaa karkuun juoksisi, sellaisia rauhallisia viilipyttyjä ne yleensä oikein kasvatettuina ovat.
suhteessa voi olla myös odottamattomia ongelmia. Tiedän tapauksia, että pariskunnan koirat eivät ole tulleet toimeen keskenään, ja eristämisestä on ollut kova homma. Kurjimpia ovat ne tapaukset, kun pariskunnan toinen osapuoli painostaa toisen luopumaan koirastaan. Yhdelle tutulle parille kävi niin, että nuoresta koirasta luovuttiin raskain mielin. Sitten tuli ero, eikä koiraa saanut enää takaisin :(
Myös koiran yhteisomistajuus tuottaa erossa suuria ongelmia...
Itse en vaihtaisi koiraani yhteenkään ihmiseen.
Vaihtaisi... Kyse on siitä että ennen koiran hankintaa tulisi joku mies vastaan, joka ei sitten voisi sietää koiria = jäisi hankkimatta. Ja en kyllä tajua niitä jotka silloin jos on pelissä joko koirasta tai kumppanista luopuminen, valitsevat koiran. Ok, se on tärkeä, mutta ei sentään sama kuin ihminen.
kun kohtaat elämässäsi tarpeeksi paljon pettymyksiä ja menetät luottamuksesi itsellesi tärkeään ihmiseen tai mahdollisesti useampaankin. silloin ymmärrät, miksi joku valitsee ennemmin koiran kuin kumppanin.
Puhun nyt siis nimenomaan jo siitä olemassa olevasta koirasta.
Mun mielestä taas eläimet eivät mene koskaan ihmissuhteen edelle, vaan ne tulevat suhteen mukana. Tätä "ongelmaa" ei pääse muodostumaan kahden eläinrakkaan ihmisen kohdatessa, kun kummallakaan ei ole tarvetta "päteä" lemmikkiensä kautta.
Kyllä minäkin olen kokenut pettymyksiä mitä tulee naisiin, mutta siitä huolimatta lemmikki(t) eivät koskaan mene oikean ihmissuhteen edelle. Näissä keskusteluissa saa monesti sen vaikutuksen, että vain naiset saavat ihmissuhteissa kynsilleen. Kyllä niitä pettymyksiä tulee myös miehille, enkä yhtään ihmettele, kun seuraa nykyisiä karja... eikun deittimarkkinoita...
Kun koira kiintyy sinuun, se kiintyy koko elämäkseen. Koira ei ole ihminen, mutta se otetaan perheenjäseneksi, eikä hyvänpäivänkaveriksi, joka hylätään kun tulee muutto ulkomaille/uusi mies/vauva/jotain muuta. Joka ei tätä ymmärrä, älköön ottako koiraa.
Kaveria ei jätetä.
ei mene ihmissuhteen edelle. Sitä en tarkoittanutkaan.
Mutta jos koira on hankittu, ei sitä tuosta vain hylätä uuden ihmissuhteen takia. Siitä on pidettävä hyvää huolta koko sen elämän ajan.
Jos on huonossa ihmissuhteessa, niin sitä ei korjata hävittämällä koira, kun toinen alkaa niin vaatia. Huono suhde ei sillä korjaannu.
Pettymyksiä ihmissuhteissa tulee ihan varmasti niin miehille kuin naisillekin, totta kai. Siitä ei ollutkaan kysymys joten turha alkaa puhumaan karjamarkkinoista.
Lemmikkiä ei kannata hankkia, jos toinen ei sellaista halua, mutta jos se on jo olemassa niin kyllä siitä täytyy huolehtia asianmukaisesti loppuun saakka.
Se on vihoviimeistä touhua, että eläintenvihaaja alkaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on lemmikki ja myöhemmin aletaan esittämään lemmikin lopettamisvaatimuksia. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Itselläni on kaksi koiraa ja kissa enkä todellakaan lopettaisi niitä siitä syystä, että mahdollinen seurustelukumppanini niin vaatisi. Tilanne olisi toinen, jos itselleni tai lapselleni puhkeaisi allergia tai jotain muuta painavaa syytä lemmikkien lopettamiseen tai pois antamiseen ilmaantuisi. Kova paikka se olisi ja sen jälkeen en enää yhtäkään lemmikkiä hankkisi. Järki päässä tässä niin kuin kaikessa muussakin.
pikemminkin. Tytön (-88) ensimmäisenä koiratoiveena oli kuitenkin dobermanni=peto?
Mutta Caravan kulkee ja yllättävän (tai siis pirun) hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=d8Vw5r7-vgs
Peto? Usein se koulutuksen puute tekee joistain koirista "petoja". Harvoin palveluskoirarotuinen itse, rodun ominaisuuksienhan kuuluu olla sellaiset että se on työssä helposti käsiteltävissä ja suhtautuu ihmisiin joko ystävällisesti tai sitten maltillisen välinpitämättömästi. Oikeanlaisen koulutuksen tietysti vaatii ja aivovirikkeitä...
Ja se ei siis ollut se ykköshaaveeni, vaan yksi roduista joista pidän (mutta eipä taida elämäntilanne koskaan olla palveluskoiralle sopiva) ja esimerkki siitä minkä kokoista koiraa kaipaan.
Sinun asenteella, jätä se koira hankkimatta...
Ensinnäkin, jo se kertoo sinusta erittäin paljon, että olet jo ennen mahdollista koiraa, valmis heittämään tämän kiertolaiseksi jos mahdollinen mies ei koiraa hyväksy.
Ja toiseksi se, että kirjoituksesi perusteella ottaisit ison koiran vain ja ainoastaan siksi, että se tekisi sinusta "mageen näköisen" ja kovan pimun noin vahvaluonteisen koiran kanssa, mutta totuus saattaa olla kuitenkin toinen.. Saatat jäädä koirasi jalkoihin etkä hallitse koiraa lainkaan, joten ennustettavissa on että jos otat tällaisen "edustus"koiran, niin apulan palstalle se raukka joka tapauksessa joutuisi...
Kaltaistasi naista en huolisi koskaan..
No, pariutuminen tuntuu ylipäänsa niin vaikealta (ei, syynä ei ole nirsous koska en vaadi muuta kuin miekkonen olisi minua pidempi, oman pituinen tai vähän lyhempi ja normaalipainoinen, sopivan ikäinen ja mukavaluonteinen) että sitten kun toivon mukaan se mies löytyisi niin ei kannattaisi oman harrastuksen takia hylätä...
Ja jos nyt tuo lemmikin 'poisheitto' (siinäkin tapauksessa etsittäisiin uusi hyvä koti tilalle) unohdettaisiin koska jokatapauksessa uskoisin ensin koittavani hankkia parisuhteen... Koira nyt aikaisintaan tulisi ehkä 5, jopa 10 vuoden päästä. Tosin kun olen sinkku ollut koko elämäni, ei sitä tiedä tulenko olemaan vielä silloinkin. Mutta jos nyt teoriassa kuitenkin parisuhde ehtisi todennäköisesti tulla ensin, kyse olisi pikemmin siitä että ennemmin luopuisin haaveestani kuin heittäisin mahdollisen elämänkumppanin menemään.
Toiseksi, koiran olisi hyvä kyetä vahtimaan siitä syystä että murtovarkaiden, päällekäyjien, raiskaajien yms. tapauksessa olisi turvaa ja suojaa. Pieni koira harvemmin voi mitään noissa tapauksissa tehdä. Lisäksi monesti se pieni koira on aggressiivisempi, joten makeudesta tässä ei ole kyse.
"(siinäkin tapauksessa etsittäisiin uusi hyvä koti tilalle)"
Seuraapa huviksesi Apulassa isoja koiria, jotka vaihtavat kotia. Seuraa, kuinka paljon niitä on, ja kuinka monesti samat koiraparat putkahtavat kodinvaihtajiksi uudelleen. Arvaahan, kuinka moni näistä päätyy hyvään loppuelämän kotiin maaseudulle (mikä näyttää olevan melkein kaikkien koiransa pois antavien unelmissa)?
Kun koirasta luovut ja paperit allekirjoitat, niin se on siinä, etkä tiedä yhtään minne ennen niin rakas kaveri lopulta päätyy. Hieno omakotitalo ja kivanoloinen omistajaehdokas ei takaa vielä yhtään mitään. Miten sitä kohdellaan, milloin se myydään edelleen kaverin kaverille ja milloin se lopetetaan pitovaikeuksien takia. Lain mukaan se ei kuulu enää sinulle.
Terveisin,
Parin kurjasti kohdellun kodinvaihtajan loppuelämän omistaja
"Toiseksi, koiran olisi hyvä kyetä vahtimaan siitä syystä että murtovarkaiden, päällekäyjien, raiskaajien yms. tapauksessa olisi turvaa ja suojaa."
Oletkohan nyt ihan suomalainen vaiko maahanmuuttaja Arabiasta...? Jos et ole tuo jälkimmäinen, niin lapsen tasoisesti kyllä ajattelet. Mainitsemasi koirarodut ovat kyllä kookkaita, mutta kirjoituksesi perusteella oletan, ettet tulisi koskaan pärjäämään kyseisille roduille, et yksinkertaisesti kykenisi hallitsemaan koiraa.
Jos neiti nyt vaan keskittyisi siihen kumppanin hakuun, eikä heitä ilmoille ajatusta mikä toivottavasti toteudu kohdallasi koskaan, ihan sitä koiraa ajatellen...
Hauskahan se nettikirjoitusten perusteella on sanoa kuka on lapsen tasolla ja kuka ei. Tiedän kyllä että moni nykyään innokas koiraihminen on hankkinut ison koiran yhdestä syystä juuri pimeillä lenkkipoluilla luoman turvan vuoksi. Jos kävisit koiraihmisten palstoilla huomaisit tämän. Tietysti niitä syitä on muitakin eikä pelkkä suojelu.
Mielestäni olen kyllä ymmärtänyt ajan ja kärsivällisyyden minkä itsenäisemmän koiran koulutus vaatii, kuten yllä aiemmin kuvailin.
Tiedoksi vain olen liikkunut koirapiireissä 10-12-vuotiaasta asti, jutellut eri rotujen harrastajien ja kasvattajien kanssa (kiertänyt mm. 12-14-vuotiaana innokkaasti koiranäyttelyitä ja mm. niissä käynyt jututtamassa kasvattajia/ harrastajia). Edelleen, nuo mainitsemani rodut eivät ole se potentiaalisin vaihtoehto (vaan esimerkki siitä minkä KOKOISTA koiraa haen) koska moni niistä on sen verran ENERGINEN ja vaatii jatkuvaa aivotyötä. Ennen kaikkea etsin seurakoiraa, josta olisi myös vahdiksi. Sellainen rotu on jo mielessäni, mutta turha kai täällä mainita kun se ei sanoisi juuri mitään kellekään ei-koiraihmiselle.
Koiranaiset ovat jätkämäisiä ja epäsiistejä. Kissanaisista taas löytyy naisellisia ja siistejä naisia.
No niin, näkyyhän se ihan tuolta julkkuosastoltakin, esim. Britney Spears, Angelina Jolie, Paris Hilton, siinä todella jätkämäisiä naisia ja epäsiistejäkin vielä... ;)
Kissaihminen voi olla sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen, oma tahto puuttuu.
Koiraihminen taas ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, osaa ottaa johtajan/isännän paikan.
Lemmikitön taas vapauden haluinen.
Tai mitä lie..
Mutta eiköhän pääasia ole se että ihminen pystyy hyväksymään toiset ihmiset. ATM:thän eivät muita hyväksy.
Nimenomaan sisäänpäinsuuntautuneilla ihmisillä omaa tahtoa ja periaatteita tapaa löytyä enemmän kuin sosiaalisilla paskanlässyttäjillä.
Silloin kun rakastaa itseään on helpompi rakastaa myös muita.
ATM:thän oli koulukiusattuja ja heillä oli heikko itsetunto, se on este aloitteiden tekoon kuin suhteen aloittamiseen ja toisen hyväksymiseen.
Ison koiralauman ehdottomana alfanaaraana sanoisin että hautaa kuule koirahaaveet! Lemmikki hankitaan jos sen todella haluaa ja kykenee sitoutumaan siihen,miehiä kyllä tulee ja menee mutta lemmikit ei!sulla oli rotulistauskin niin ufo että egonjatketta saa kyllä hiiruliukostakin tarpeeksi :)
Ja mitä tulee koiraan miehen karkottimena, niin asenne se on mikä ne karkottaa ei lemmikit (poislukien toki allergia)Keskity hoitamaan oma itsetunto kohdalleen jne...
Varmaan sadanteen kertaan sen jo ketjun aikana totean, mutta nuo rodut eivät ole niitä jollainen on toiveissa, vaan esimerkkejä toivotun koiran koosta. Se rotu on taas sellainen suht rauhallinen, mutta jota palstalaisista suurosa ei tietäisi jos mainitsisi.