aailman tärkein henkilö, olen surun murtama, en usko että selviän tästä. Olen miettinyt itsemurhaa, haluan mennä kuolleen läheiseni luokse, en kestä enää. En pysty elämään ilman häntä.
Läheiseni kuoli
ja hän oli minulle m
11600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nyt ollut masennuslääkkeet ja diapam, lääkäri määräsi ne minulle, silti olen niin masentunut läheiseni poismenosta että en kestä :( Itsemurha käy öisin mielessä kun valvon ja en saa unta. Elämäni on tyhjää nyt.Kuolemasta on kulunut vasta muutama päivä, tulen hulluksi, en jaksa. Mistä apua???
Järjestele asioita, siivoa, pääasia että teet jotakin se saa ajatukset muualle ja saat paloteltua surusi pienempiin osiin.
En tiedä noista lääkkeistä, saako ne olon turraksi, vetämättömäksi. Tällöin et kykene luontaisesti tekemään muita asioita joka veisi ajatukset muualle.
Apua kannattaa hakea. Äitini tapaturmaisesta kuolemasta tulee kohta 3 vuotta. Löysin hänet kotoaan ja elämäni muuttui kertaheitolla. Minulla on omakin perhe,mutta äitini kuului meidän elämään tiiviisti. Hän oli erittäin tärkeä,koska isä on ollut poissa jo 17 vuotta.
Alkuaika oli aivan hirveää. Olin varma etten pysty elämään loppuelämääni ilman äitiä. Olin syvällä masennuksen syövereissä. Hain apua terveyskeskuksesta (ei minulle paras apu), työterveyslääkärin kautta ja sieltä sainkin parhaimman avun. Oma työterveyslääkäri ja psykologi olivat suureksi avuksi. Masennuslääkkeitäkin käytin ja koen niiden auttaneen minut pahemmin masennuksen yli. En olisi pärjännyt ilman niitä.Lääkkeet eivät auta heti,niitä pitä käyttää jonkun aikaa ennenkuin avun saa. Siksi minullakin oli aluksi rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet ennenkuin masennuslääke alkoi vaikuttaa.
Mihinkään lääkkeeseen en jäänyt koukkuun,kaikki olen voinut jättää pois.
Sinnittele ihmeessä eteenpäin, käytä tarpeen mukaan lääkkeitä. Masennuslääkkeet vaikuttavat jossain vaiheessa ja olo tasaantuu. Ei ole niin hirveää ahdistusta koko ajan. Surua ne lääkkeet eivät poista eikä niiden kuulukaan tehdä sitä. Masennuslääkityksen aikanakin pystyin suremaan,eivät ne sillä lailla turruttaneet. Helpottivat oloa ja jatkuvaa ahdistusta, saivat minut siihen kuntoon,että pääsin ylös pohjattomasta kuilusta. Ja sain surtua,koska masentuneena ei pystynyt edes siihen. Enkä pystynyt mihinkään muuhunkaan. Aika pelottavaa,kun ei päässyt aamulla sängystä ylös. Ja jos jotenkuten pääsi,niin odotti vain iltaa että voi taas mennä nukkumaan unilääkkeen voimin.Mitään en pystynyt tekemään. Se oli vain olemista ja kauheaa oloa. Tosiaan lääkkeiden avulla pääsin sen verran jaloilleni,että pystyin tekemään jotakin. Ja jonkun ajan kuluttua kannattaa etsiä itselleen joku kiinnostava harrastus/juttu,johon voi suunnata kaiken mielenkiintonsa.Auttoi minua. Ihan heti siihen ei pysty,mutta jonkun ajan kuluttua.
Suuresti voimia sinulle eteenpäin. Toivon että jaksat.
voi jäädä harhailemaan maanpäälle haamuksi. Jos siis uskot, että läheisesi on taivaassa, kannattaa odottaa luonnollista kuolemaa, jos samaan paikkaan haluat.
Kaikki mitä sanoisin tai joku muu,on yhden tekevää,siksi en yritä mitään lohduttavaa sanoa,koska mitä vain kuulet lohdutukseksi,se menee toisesta korvasta ulos ja se siitä...
Toivon vain hirveästi sinulle voimia ja tee sitä mistä tunnet saavasti voimia,äläkä tee mitään,jos tunnet,että et jaksa. Minä olen menettänyt oman tärkeän rakkaani,vajaa pari vuotta aikaa..se pysäyttää aina... ihminen vain huomaa oman pienuutensa jne...
Elä päivä kerrallaan...vaikka voimat on poissa...sinä selviät sieltä, askel kerrallaan,takapakkia aina välillä...mutta kuitenkin.......
Nyt olen taas valvonut koko yön mutta en ole nyt itkeskellyt niin paljoa ja olen hieman saanut jotakin tehtyä (telkkaria katsoin vähän, kirjaa luin vähän, postissa kävin ja kaupassa.) Silti tunnen sellaista pusertavaa surua, se on kamalaa. Niinkuin olisi vaikea hengittää, suru tuntuu kurkussa jotenkin. Itsemurha-ajatuksia minulla on öisin pahimpina surun hetkinä. Hieman paremmin ehkä nyt tosiaan on jo mennyt, mutta tuskaista silti, toverit.
mitä hoidettavissa on?
Aika.
In the centre of the storm
something magic being born
When the world is torn apart
by the beating of a heart
Like a dam about to burst
Like a drunkard's crazy thirst
In the centre of the storm
something magic being born
It's the dark hours of the soul
when the nightmares take their toll
when the shadows come to mock
against the ticking of the clock
When the demons of the night
come like vultures for their bite
In the dark hours of the soul
when the nightmares take their toll
It's the dawning of the day
night-time's panic swept away
When the clouds which seemed so dark
are exchanged for morning's lark
When the stars which burnt so bright
are exchanged for morning light
In the dawning of the day
Nightime's panic swept away
otan osaa suruusi vaikka en tunne teitä.tiedän ton tunteen minun mieheni kuoli kuukausi sitten aivan yllättäin tuntui kun maailma olisi romahtannut.olin niin sekaisin kaksi ensimmäistä päivää että meinasin tappaa itseni mutta onneksi poikani esti sen.nyt tunnetilat menee laidasta laitaan joku päivä on parempi kun toinen.nyt olen siinä tunnetilassa että en suostu uskomaan että hän on kuollut.häntä ei ole vielä haudattu.tossa joku sanoi että pitäisi tehdä töitä mutta se on helppo sanoa kun on niin romuna ettei edes ulos uskalla mennä.voimia sinulle ja kyllä se aurinko vielä meillekkin paistaa.on se niin väärin että ihminen joka on perus terve kuolee yllättäen 52v.
Läheiseni joka kuoli oli vasta 7 vuotta. Olen tälläkin hetkellä niin masentunut että mietin itsemurhaa. Olo on tuskainen ja vaikea. Tuntuu, että ei tästä mitään tule. Läheiseltäni jäi tabletteja, mitä hänelle oli määrätty syöpään. Ajattelin josko ottaisin ne.
jos sinä kuolisit, niin toivoisitko, että joku sinulle tärkeä ihminen tappaisi itsensä, jotta pääsisi mukaasi? Minä ainakin toivoisin, että rakkaani jatkaisivat elämäänsä ja pääsisivät surustaan yli.
Toinen juttu on se, että jos jotain toisella puolella on, niin pääsisitkö sinä samaan paikkaan, kun päättäisit itse päiväsi..aika riski.