..sanoi joku viisas ihminen.
Ei ole ihme, että Suomi vuodesta vuoteen on itsemurhatilastojen ykkönen, jos nuoret miehet ja osittain naisetkin täyttävät aivonsa esim. tälla palstalla olevilla ajatuksilla. Onneksi suomi.fi24 on vain pieni otos nuorista.Samat nickit toistuvat, mutta mistä niistä tietää.
Silti on järkyttävää, miten yksipuolisesta ajattelua ja argumentointia, kylmää, vihaista ja katkeroitunuta porukkaa täällä liikkuu, naiskuva on ihan käsittämätön. Jokainen asiallinen kysymys, vertaistuen pyyntö tai kommentti (esim. mies 1985) hakataan lyttyyn todella nopeasti.
Ainoa asia mitä halutaan on puhua paskaa ja mahdollisimman paljon lyödä muita lyttyyn.
On ihan asialista kysyä: Mistä nämä ihmiset tulevat? Ei lopu sosiaalityöntekijöiltä, psykologeilta, lääkäreiltä jne. työt.
Ei ole ihme, että Suomi vuodesta vuoteen on itsemurhatilastojen ykkönen, jos nuoret miehet ja osittain naisetkin täyttävät aivonsa esim. tälla palstalla olevilla ajatuksilla. Onneksi suomi.fi24 on vain pieni otos nuorista.Samat nickit toistuvat, mutta mistä niistä tietää.
Silti on järkyttävää, miten yksipuolisesta ajattelua ja argumentointia, kylmää, vihaista ja katkeroitunuta porukkaa täällä liikkuu, naiskuva on ihan käsittämätön. Jokainen asiallinen kysymys, vertaistuen pyyntö tai kommentti (esim. mies 1985) hakataan lyttyyn todella nopeasti.
Ainoa asia mitä halutaan on puhua paskaa ja mahdollisimman paljon lyödä muita lyttyyn.
On ihan asialista kysyä: Mistä nämä ihmiset tulevat? Ei lopu sosiaalityöntekijöiltä, psykologeilta, lääkäreiltä jne. työt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikös tuo mies1985 ole vain yksi noista palstan multinilkin käyttämistä nimistä? Muita ovat mm. atm4eva, mies23, älytönmies23, liva, bilelesta, naisluuseri yms.
Mutta joo, kyllä tää suomi24 vetää puoleensa aina noita hulluja, nykyään varmaan joka palstalta löytyy yksi tai kaksi sitä terrorisoivaa sekopäätä. Ei noiden multinickien kirjoituksista kannata välittää, yksi sairasmieli nyt vain näkyy palstalla enemmän kuin kymmenen tervettä.
Ajatukset eivät synny ihmisessä vaan hänen kohtaamissaan asioissa ja kokemuksissa. Ajatteleminen on johdosta pyskofyysisestä kokemuksesta ja aistiärsykkeistä ja niiden saamista merkityksistä.
Tätä on vaikea tajuta negatiivisuuden kautta jos on luonteeltaan positiivinen tai neutraali, eli tunneskaaloihin ja kokemuksiin mahtuu molempia riittävästi positiivisuuden oikeuttamiseen. Tällöin siis positiivisuus joko rajallisena tai rajattomana kokemuksena on järkeenkäypä - testattu - ja itseään vahvistava olotila. Silloin on helppoa ajatella että "tämähän on helppoa".
Minulle positiivisuus on aivan vieraalta planeetalta. Tämä ei tarkoita etteikö elämässäni olisi ollut hyviä kokemuksia; noita kokemuksia leimaa kuitenkin niiden väliaikaisuus, harva toistuminen, niiden ajallinen harventuminen ikääntymisen ja elämän muokkautumisen myötä. Tällöin siis minulla ei ole todellista kosketusta positiiviseen olemiseen - jolloin kaikki näyttää negatiiviselta, kuolevalta, tuhoutuvalta, turhalta, masentavalta ja toivottamalta. Saavutukset ovat väliaikaisia ja kipeitä loppuessaan - ja johtaneet ongelmiin.
Tällöin ei ole sisäistä kokemusta positiivisesta ajattelusta ja sen voimasta. Tällöin vaatimus / ohjaus positiiviseen ajatteluun aiheuttaa sen että tuntuu kuin minua pakotettaisiin pois siitä missä olen edes jollain tavalla kyvykäs tai omillani - kohti asioita jotka ovat ennenkin pettäneet altani. Excuse me, mutta mä en mee tonne. Mä tiedän mitä siellä tapahtuu. Syyttäkää pelkuriksi, se on tutun negatiivista, se on se mitä ihmisiltä odotan. Semi-positiivisuutta joka muuttaa olennaisen negatiivisuuteni "vittuiluksi" tai joksikin johon ei ole oikeutta. Mitä silloin jää?
Minulle ei jää mitään. Ei yhtään mitään.
AInoa keino minulle kokea positiivisia asioita on se että _ympäristö osoittaa olevansa myötämielinen ja sisältävänsä odottamattomia positiivisia attribuutteja_ - siitäkin huolimatta että minä olen negatiivinen.
Mikään positiivisuus mikä minussa saattaa alkaa elämään EI VOI OLLA OMAANI, minulla on ainoastaan kyky havaita mahdollisuus - älyllinen havainto toisinajattelun MAHDOLLISUUDESTA ajatella toisin JOS SIIHEN JOSKUS ON JOTAIN SELVÄÄ SYYTÄ.
TÄmä johtaa aina pattitilanteeseen jossa molemmat osapuolet vaativat ajattelemaan omalla tavallaan. Se ei ole kovin kommunikatiivista ja johtaa tilanteeseen jossa toiset palaavat omaan onnelliseen elämäänsä ja minä palaan löysään hirteeni entistä turhautuneempana.
Vähän samoja ajatuksia, vaikken enää jaksa järkyttyä näin pienistä. Ensimmäistä kertaa eksyin tänne, ja sääliksi käy lapsukaisia, mikäli nyt edes murto-osa heistä on oikeita eikä tapaprovoilijoita.
ottaen täällä miehet ovat 20-30v ATM (alemman tason mies) jotka ovat katkeroituneet naisettomuuteensa ja naiset ovat 40v vanhoja ämmiä joiden pillu vielä höyryää spermasta nussittuaan nuoruutensa pelimiesten kanssa.
tässä tiivistyksessäsi on paljon perää.
Minä en kyllä palstan seuraajana kuulu kumpaankaan ryhmään(olen seurannut tätä palstaa nyt vajaan vuoden välillä aktiivisemmin välillä unohtaenkin).
Minä siis olen jo vanhempi äijä, mutta olen kyllä kirjoitellut omista kokemuksistani naisten suhteen teini-iässä, kaksikymppisenä ja kolmikymppisenä ja siitä miten nämä sitten ovat vaikuttaneet myöhempäänkin elämääni ja miten nyt ajattelen näistä asioista tai niiden seuraamuksista. En myöskään koskaan esiinny nuorempana kuin mitä olen. Minä olen käyttänyt multinikkeinä aina näitä viivoilla tai pisteillä lisättyjä juttuja. En myöskään koskaan kirjoita paskaa vaan ihan oikeita mielipiteitäni ja todellisista kokemuksistani Koen paskankirjoittelun mielettömäksi varsinkin kun anonyymeinä esiinnytään.
Paljon on ollut puhetta siitä, miten poikalapset kärsivät yksinhuoltajaperheissä, joissa huoltaja on äiti, ja heiltä puuttuu "miehen malli". Olisiko tämä palsta nyt sitä satoa? Pikainen gallup, kuinka moni teistä kitkeröityneistä sairaalloisen seksuaalisuuskuvan omaavista nuorukaisista on yksinhuoltajaäidin lapsia?
toisinpäin. Yh lapset ovat oppineet jo lapsena että äiti jakaa reikäänsä kylän miehillä.
Ydinperheistä tulevat lapset eivät sitä tiedä ja angstaavat.
Näin on juttu.
Mitä tarkoitat sairaalla seksuaalisuuskuvalla? Tarkoitatko esim. omaani jossa haluan kohdata kumppaneita vain välittävissä suhteissa, vai tarviiko "normaaliin seksuaalisuuteen" olla joka koloon kampeaan väkisin vääntävä uros?
Olen yksinhuoltajaperheen poika. Isänmalli minulla oli 5 vuotiaaksi asti, koin tuolloin elämääni varmaankin perusluottamusta ja ihmisiä kohtaan tuntemani perusluottamuksen järkytystä kun isäni ei enää tavannutkaan minua. Ymmärtääkseni hän oli minua kohtaan kuitenkin hoivaava joten sain siis pehmeän isän joka kuitenkin hylkäsi minut, tai niin sen koin. Liekö sieltä ns. kiltteys kotoisin? Ei ole pohjimmaista agressiota. Isäni vain oli juoppo joka ei kestänyt elämää, vaihtoi perhettä, perusti uudin. Minä jäännöspala, hylätty.
Pettymys ja epäluottamus ihmisiin lukuunottamatta altruistista äitiäni (johon riippuvuussuhde oli pakko katkaista. Menen omillani vaikka se veisi hengen). Se kuvaa elämääni. Koleerista huutoa perusturvallisuudentarpeeseen, jatkuvaa kauhua sen reaalisen puuttumattomuuden takia. Konflikteja auktoriteettien kanssa yhdistettynä tarpeeseen tulla kohdatuksi omana itsenään, hyvine puolineen etenkin. Laantumaton älykäs mieli, perisäröinen sielu.
En tahdo elää pahassa maailmassa. En tahdo itsekeskeisyyttä, en hyväksikäyttöä. En tahdo pettymyksiä niiltä joihin vihdoin uskallan luottaa. En ole koskaan valmis, en koskaan riittävä täyttämään mitään mittapuuta, vain valmis kasvamaan jos siihen joskus tarjoutuu tilaisuus. En puolusta itseäni, en edes itseltäni.
Olen pahoillani,
et löytänyt miestä. Et löytänyt isäni kuvaa - poistujaa. Et löydä muitakaan miehen kuvatuksia.
Löydät vain ihmisen. Jos se ei kelpaa, ei tämä maailma ole minun arvoiseni.
Sairaudella tarkoitin näitä lukuisia huora-lutka-sperma-pillu etc. juttuja, joista tietysti suurin osa on tapaprovoilijoiden, mutta varmaankin osa myös nk. "tavallisten" nuorten miesten kirjoituksia. Sairaalta se korvaani soinnahtaa.
Kirjoituksesi on koskettava ja muodostaa positiivisen poikkeuksen palstan tarjonnassa. Toivottavasti löydät etsimäsi ihmisen rinnallesi.
En tiedä mutta sinä taidat olla pahasti vammainen kun luen joitakin sun juttuja täällä?
Otaksun että monien naisten kirjoitukset palstalla ovat ehkä seurausta kehitysvammaisuudesta. Ehkä te purkaudutte täällä kun muuta paikkaa ei pahalle ololllenne ole?
...on olemassa, siitä mitä ihmisen aivoissa tapahtuu... siitä vaan googlaamaan...
Viime kädessä, kuitenkin jokainen (täysi-ikäinen ja terve) on itse vastuussa siitä, miten suhtautuu asioihin=ajattelee asioista. Tämä ei tarkoita sitä, että ei voisi saada apua, tukea jne. elämässä, silloin kun siihen on tarvetta. Ja tiedän, että tarvetta on enemmän kuin tarjontaa.
Lapsuudenkokemuksilla ja kaikilla kokemuksilla on merkitystä ja ne muovaavat ihmistä, mutta se ei ole koko totuus. Jos sitä mantraa haluaa jauhaa, niin aika moni ihminen maailmassa voisi saman tien ampua kuulan kalloonsa. Monet päättävät kuitenkin olla tekemättä sitä.
Kysymys on muistaakseni esim. eräänlaisesta hallinnantunteesta... päätän suhtautua positiivisesti ja että olen riittävän hyvä jne.ajattelu voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen mitä ajatuksissa liikkuu ja siitä taas seuraa, miltä tuntuu. .. mikä taas vaikuttaa ajatuksiin. Osittain monet negatiiviset kokemukset vaikuttavat, herkillä ihmisillä varsinkin, vetäytymiseen pois tilanteista, koska pelätään, että taas sattuu.Mutta täällä hyökätään, lödään ja heitetään paskaa.... en usko, että se lisää kenenkään oloa.
Mutta miten ihminen haluaa päästä siihen ajatteluun, että "vittu, haukun kaikki, kukaan ei saa kokea mitään mitä minä en ole kokenut, kaikki, jotka koekevat jotain ovat jotnkin viallisia, ei ilmaista tunteita, kaikki jotka yrittävät jotain ovat paskoa ja putovat kohta, jokainen, joka on surullinen jostain on ansainnut voida huonosti jne.
Eräänlainen hysteerinen ja puolijulkinen paskanheitto-kilpailu, joka ei kyllä peitä alleen sitä tuskaa mikä sen ihmisen sisällä on. Sehän tässä onkin järkyttävää, ei oman elämän hallintaa, ei ajatusten hallintaa...
Kuvaavaa tälle palstalle osittain tai jotain uhmaa, on myös ihan epärealistiset odotukset elämältä.
Itse kävin eilen kävelyllä ja katselin vastaantulevia; yksi ihminen hymyili noin 30. Päätin muistaa sen, en niitä muita. Ainoa ihminen, jonka kanssa eilen puhuin oli kaupan kassa: ja sana kiitos. Hänkin hymyili.
olen kyllä viime aikoina tehnyt sellaisenkin havainnon, että ei oikein nämä kauppojen kassatkaan uskalla enää hymyillä ainakaan tuntemattomille miehille, vaikka sellainenkin heidän toimenkuvaansa kuuluisi kun kerran palveluammatissa ovat. Olen tulkinnut tämän asian niin että kun meillä nykyään on niin paljon näitä miehiä jotka aina pyrkivät agressiivisesti iskemään naista jos vaan jossain joku siedettävän näköinen nainen sattuu olemaan ja häntä lähietäisyydelle pääsevät, niin siksi naiset sitten eivät enää uskalla edes hymyillä(kun nussimaan pyrkivä sonni tulkitsee sen lupaukseksi jostain panosessiosta, ja aina nussimaan pyrkiviksi sonneiksi kaikki miehet otaksutaan, tai sitten jokisikin sairaiksi perversseiksi joiden katsotaan olevan vielä pahempia).
Lyhyesti sanottuna kulttuurissamme on tapahtunut merkittävä muutos ihan viime vuosina. Tästäkin syystä minä olenkin häipymässä täältä sen kuin se nyt vaan bisneksieni kannaltakin ja muuten minulle mahdollista on.
Tämän ja muidenkin palstojen sekopäisimmät kirjoitukset ovat oire, eivät syy, yhteiskunnan pahoinvoinnista. Syyt ovat paljon syvemmällä ja on minulla on myös aika vahva näkemys siitä, mikä on sen perimmäinen alkulähde, mutta ei lähdetä siihen tässä ja nyt. Joka tapauksessa on hyvä ajatella yhteiskunnan pahoinvoivia samalta kantilta kuin jotain pahoinvoivaa lasta, joka pohjimmiltaan yleensä oirehtii näkyvästi koko perheyksikön pahoinvointia. Ihmisiä jaotellaan mielivaltaisesti "sairaiksi" ja "normaaleiksi", mutta nykyinen yhteiskuntakelpoisen ihmisen prototyyppi on jo lähtökohtaisesti monella tapaa vinoutunut, mistä yksi hyvä esimerkki on väkivaltaviihteestä nauttiminen, jota todellakin pidetään aivan normaalina toimintana, ei sillä perusteella ketään kehoteta hoitoon.