Hei, miten te olette kokeneet sinkun ja parisuhteessa olevien ystävyyden?
Itse olen 28-vuotias sinkku-nainen, ja suurin osa ystävistäni on parisuhteessa. Minulla on vain 2 sinkkukaveria, mutta hekin asuvat eri kaupungissa.
Mutta siis asiaan: olen huomannut, että sinkkuna jää hyvin helposti ulkopuolelle, koska pariskunnat haluavat viettää aikaa keskenään. Tänäkin vuonna on ollut useita sellaisia tilanteita, että pariskunnat ovat itse alunperin pyytäneet minua mukaan jonnekin, ja illan aikana minusta onkin "hankkiuduttu eroon". En mielestäni käyttäydy mitenkään huonosti (vedä räkäkännejä tai minua ei tarvitse muutenkaan hävetä), painosta ketään lähtemään mihinkään kanssani (esimerkiksi baariin), mielestäni kyse on ollut puhtaasti siitä että sinkku on ns. "ylimääräinen".
Tilanteet ovat olleet sellaisia, että olemme lähteneet esim. ravintolaan syömään minä ja muutama pariskunta (vanhoja ystäviä kaikki naiset). Ravintolassa kaikki ovat olleet hiljaa, minä olen yksin yrittänyt pitää keskustelua yllä ja ihmetellyt miksi moinen vaisuus. Syömisen jälkeen minut on heitetty kotiin (tarjottu kyytiä) ja olen myöhemmin kuullut että nämä pariskunnat menivät keskenään elokuviin sen jälkeen kun minut oli viety kotiin. Joskus on joku pariskunta luvannut järjestää illanvieton juhlapyhänä, sitten se on peruttu viime tipassa, sanottu että juhlat on peruttu ollaan vaan kotona kahdestaan, ja sitten olen kuitenkin nähnyt tämän parin erään toisen pariskunnan kanssa menevän baariin myöhemmin. Kerran minut kutsuttiin katsomaan kaverini asuntoa, jonne hänen suht uusi miesystävä oli muuttanut. Kun tulin sovitusti paikalle, kaverini ilmoitti että he lähtevät puolen tunnin kuluttua yhtä toista pariskuntaa tapaamaan kaupungille. Minulle oli varattu puoli tuntia aikaa katsoa, minkälaiseksi uusi koti on muuttunut kun mies oli tuonut rojunsa ystäväni asuntoon.
Onko se niin, että sinkku on toisille b-luokan kansalainen, joka ei mahdu enää samaan porukkaan pariskuntien kanssa? Miksi julkisilla paikoilla, esim. elokuvissa, ei voisi olla sinkkukin mukana pariskuntien lisäksi? Olen itsekin ollut parisuhteessa, enkä muista että silloin olisi sinkkuja syrjitty tai savustettu ulos porukasta. Ehkäpä se on aika ja ikä, jotka ovat tehneet tehtävänsä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Parisuhteessa olevien näkemyksiä olisi myös mukava kuulla. Erityisesti se harmittaa, että parit ovat itse pyytäneet mukaan ja sitten kuitenkaan ei tunne olevansa tervetullut, eli en niinkään tuomitse sitä jos pariskunnat sopivat keskenään omat tapaamisensa joihin ei sitten edes muita kutsuta.
Itse olen 28-vuotias sinkku-nainen, ja suurin osa ystävistäni on parisuhteessa. Minulla on vain 2 sinkkukaveria, mutta hekin asuvat eri kaupungissa.
Mutta siis asiaan: olen huomannut, että sinkkuna jää hyvin helposti ulkopuolelle, koska pariskunnat haluavat viettää aikaa keskenään. Tänäkin vuonna on ollut useita sellaisia tilanteita, että pariskunnat ovat itse alunperin pyytäneet minua mukaan jonnekin, ja illan aikana minusta onkin "hankkiuduttu eroon". En mielestäni käyttäydy mitenkään huonosti (vedä räkäkännejä tai minua ei tarvitse muutenkaan hävetä), painosta ketään lähtemään mihinkään kanssani (esimerkiksi baariin), mielestäni kyse on ollut puhtaasti siitä että sinkku on ns. "ylimääräinen".
Tilanteet ovat olleet sellaisia, että olemme lähteneet esim. ravintolaan syömään minä ja muutama pariskunta (vanhoja ystäviä kaikki naiset). Ravintolassa kaikki ovat olleet hiljaa, minä olen yksin yrittänyt pitää keskustelua yllä ja ihmetellyt miksi moinen vaisuus. Syömisen jälkeen minut on heitetty kotiin (tarjottu kyytiä) ja olen myöhemmin kuullut että nämä pariskunnat menivät keskenään elokuviin sen jälkeen kun minut oli viety kotiin. Joskus on joku pariskunta luvannut järjestää illanvieton juhlapyhänä, sitten se on peruttu viime tipassa, sanottu että juhlat on peruttu ollaan vaan kotona kahdestaan, ja sitten olen kuitenkin nähnyt tämän parin erään toisen pariskunnan kanssa menevän baariin myöhemmin. Kerran minut kutsuttiin katsomaan kaverini asuntoa, jonne hänen suht uusi miesystävä oli muuttanut. Kun tulin sovitusti paikalle, kaverini ilmoitti että he lähtevät puolen tunnin kuluttua yhtä toista pariskuntaa tapaamaan kaupungille. Minulle oli varattu puoli tuntia aikaa katsoa, minkälaiseksi uusi koti on muuttunut kun mies oli tuonut rojunsa ystäväni asuntoon.
Onko se niin, että sinkku on toisille b-luokan kansalainen, joka ei mahdu enää samaan porukkaan pariskuntien kanssa? Miksi julkisilla paikoilla, esim. elokuvissa, ei voisi olla sinkkukin mukana pariskuntien lisäksi? Olen itsekin ollut parisuhteessa, enkä muista että silloin olisi sinkkuja syrjitty tai savustettu ulos porukasta. Ehkäpä se on aika ja ikä, jotka ovat tehneet tehtävänsä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia? Parisuhteessa olevien näkemyksiä olisi myös mukava kuulla. Erityisesti se harmittaa, että parit ovat itse pyytäneet mukaan ja sitten kuitenkaan ei tunne olevansa tervetullut, eli en niinkään tuomitse sitä jos pariskunnat sopivat keskenään omat tapaamisensa joihin ei sitten edes muita kutsuta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erittäin mulkulta meiningiltä kuulostaa. Tuollaista käytöstä ei voi puolustella millään, ainakaan noin ei käyttäydy todellinen ystävä! En itsekään voi käsittää tuollaista toimintaa, enkä itse parisuhteessa ole moiseen käytökseen syyllistynyt.
Lähinnä tulee mieleen, voisiko eukoille tulla primitiivinen, ehkä alitajuinen ja tiedostamaton pelko, että sinä viet heidän miehensä? Yksinäinen nainen on toisille potentiaalinen uhka, varsinkin jos olet kaunis.
Itse oon 25 vuotias sinkku nainen ja kaikki kaverit seurustelee. Meidän kaveri porukassa kyllä sinkut ja pariskunnat hyvin yhteisissä illanistujaisissa mahtuu samaan porukkaan ilman "syrjintää". Mutta enemmän mun piireissä kuitenkin pariskunnat pystyvät viettämään aikaa erilläänkin ja lähdetään sitten tyttöjen kanssa keskenään johonkin ja miehet ovat joko kotona tai viettävät aikaa muualla. Mutta se mikä yksin sinkkuna olemisessa harmittaa että hyvin usein joudun viettämään viikonloppuja yksin, koska kaverit haluavat vain "nyhjätä" puolisoidensa kanssa kotona. Ja silloinkun ollaan kavereiden kanssa jossakin niin he haluavat lähteä aika hyvissä ajoin kotia eikä lähteä minnekkään jatkoille eikä olla kovin myöhään baarissa. Itse kun tykkäisin tehdä normaaleita "sinkkujen juttuja" niin se on aika vaikeata kun ei ole sinkku kavereita.
Todella kurjaa kohtelua. Mutta niin se vaan monesti on, pariskunta-kaverit menee edelle. Huomasin itse sen hyvin pitkän sinkkuiluni aikana. Ehkä siksi yritän itse nyt pariutuneena huomioida myös sinkkuystäväni paremmin.
Itse tosin olen lapsettomana huomanut taas astetta seuraavan eron, nimittäin se, että lapsen saaneet pariskunnat koteloituvat keskenään ja me lapsettomat saamme jäädä syrjään. Mikä kieltämättä on välillä vaan plussaa, etenkin lasten ollessa pieniä. Vanhemmat kun eivät osaa puhua mistään muusta kuin puklailevista paska-automaateistaan. Mutta silti, näinkin on.
Itselläni on hyvä ystävä, sinkku, jonka kanssa mielelläni vietän/ viettäisin aikaa. Hän taas kulkee mielummin muiden kavereiden kanssa baareissa kuin kanssani harrastamassa jotain muuta. Joten voi mennä näinkin päin.
Luulen, että kaikkea lopulta pohjaa oma asemamme ja asenteemme sekä näiden myötä muodostuva maailmankatsomuksemme. Joku parituva voi ajatella sinut jopa uhkana keskellänne, kun taas sinkkuystäväni vain huomaa arvojeni ja intresssieni olevan niin erilaiset ettei vaan enää kaipaa seuraani. Sellaista elämä pahimmillaan on. Turhia menetyksiä. Mutta kun selviää yhdestä, selviää toisestakin. Loppujen lopuksi olemme täällä kaikki yksin, yhdessä yksin tai erikseen.