Olen tassa lueskellut naita viesteja enka malta olla ottamatta kantaa... ( tasta tulee maraton viesti, lukekaa kuitenkin... )
Olen itse ollut Au Pairina: olin USAssa vuoden, vaihdoin perhetta aika tasan 6kk jalkeen, ja olen myoskin ollut toissa Au Pair jarjestossa, seka Suomen paassa etta USAssa.
Ensinnakin, joku ihmetteli miksi aina puhutaan siita etta Au Pairien pitaisi olla "perheenjasenia". Idea perustuu siihen, etta Au Pair vuoden pitaisi olla "Cultural Exchange" eli Au Pair paasee vieraaseen maahan tekemaan toita, opiskelemaan ja tutustumaan vieraaseen kulttuuriin - ja perhe saa ulkomaisen lastenhoitajan, mutta heidan on myos tarkoitus oppia jotain Au Pairin omasta maasta ja kulttuurista.
Jotkut perheet ottavat taman tosissaan, ja todella ovat kiinnostuneita vieraista kulttuureista ja haluavat oppia kaikkea mahdollista Au Pairin kielesta ja kulttuurista.
Sanoisin kuitenkin, etta suuri(n) osa perheista paatyy Au Pair vaihtoehtoon siksi, etta se on halpa vaihtoehto ( jos otatte selvaa paljonko USAssa ja UKssa maksaa paivahoito ymmarratte kylla ). Kuten taalla on muutkin varoitelleet, alkaa laskeko liikaa sen varaan etta paasette ulkomaille leikkimaan lasten kanssa ja saatte viela bonuksena "ulkomaan perheen".
Mielestani on myoskin aika naiivia odottaa, etta jarjesto ylenmaarin huolehtisi Au Pairista ( talla tarkoitan lahinna sita, kun esim. joku tuolla aikaisemmin valitti sita, miten jarjesto oli buukannut hanen sisamaan lentonsa niin etta han joutui odottamaan 11h lentokentalla *yksin*... ) Jarjesto on olemassa etupaassa sita varten, etta heidan kauttaan saa yhteyden perheisiin, seka lennot ja viisumiasiat jarjestettya yksinkertaisesti. Jarjestolta kuitenkin voi ( ja pitaa ) edellyttaa jonkin verran tukea ja ohjausta seka Suomessa etta ulkomailla. Suurin osa jarjestoista toimittaa Au Pairille edes jonkin nakoisen tietopaketin alueesta minne han on menossa ja jarjestaa "orientoitumis"kokouksia ja leireja seka Suomessa ennen lahtoa etta maaranpaassa. Tama nimenomaan siksi, etta Au Pairin olisi helpompi sopeutua uuteen maahan, ja etta han tietaisi mita on odotettavissa. Alkaa kuitenkaan unohtako, etta olette aikuisia ( ainakin melkein ) ihmisia, ja loppujen lopuksi itse vastuussa itsestanne. Jos jotain itkettaa istua lentokentalla yksin odottamassa jatkolentoa niin minulla ainakin heraa epailys siita, miten tallainen ihminen parjaa vieraassa maassa, vastuussa vieraiden ihmisten lapsista?
Samoin, jos perheen kanssa tulee ongelmia ( ja varautukaa siihen, etta niita tulee - suurimmalle osalle nimittain kay juuri nain, eika vahiten siksi etta aika pitkalle on kyse henkilokemiasta ): Purkaa hammasta yhteen, yrittakaa parjata sisulla, mutta jos tulee seina vastaan HAKEKAA APUA. Kaikilla jarjestoilla ainakin pitaisi olla "kentalla" tuki-ihmisia. Jos tama jarjeston edustaja ei mielestanne tee tarpeeksi, soittakaa jarjestoon ja pyytakaa etta he lahettavat jonkun toisen. Nielkaa ylpeytenne, jos tuntuu etta ette kesta perheen kanssa enaa paivaakaan, sanokaa se. Jarjesto on VELVOLLINEN ainakin yrittamaan loytaa toinen perhe! ( Joskus vika on kuitenkin Au Pairissa, ja silloin voi varautua suuntaamaan kohti Suomea... )
Viela tyoajoista: Pitakaa mielessa, etta Suomessa tyoolot ja ajat ovat "helppoja" verrattuna muuhun maailmaan. Ei ole ollenkaan epatavallista etta perheen vanhemmat tekevat 60 - 70 tuntisia tyoviikkoja, USAssa varsinkin myos lomat ovat miltei olemattomina, 2 vkoa/vuosi on ihan normaalia. Taukoja ei ole, Suomessahan 8 tunnin tyopaivaan kuuluu ainakin yksi ruokatunti ja yksi kahvitunti. Suomessa ylitoista ( ja pyhatoista ) maksetaan, muualla ylityot kuuluvat asiaan.
Perhe ei valttamatta ymmarra, etta tulet kulttuurista, jossa asiat on toisin. Suomessa vaaditaan ( ja mielestani ihan syysta ) etta ihmisella taytyy olla vapaa-aikaa ja oikeus yksityisyyteen, alkaa kuitenkaan yllattyko siita etta muualla asiat on toisin.
Koti-ikavasta: Varautukaa siihen, etta alkuhuuman jalkeen koti-ikava saattaa iskea pahasti. Olet vieraassa maassa, yritat parjata vieraalla kielella, erilaisten ihmisten kanssa. On ihan normaalia, etta tuntuu etta kukaan ei ymmarra. Yksinaisyyden tunne voi olla niin pohjaton etta se melkein sattuu fyysisesti. Varautukaa siihen, ja miettikaa valmiiksi, miten aiotte helpottaa huonoa oloa. Jollekkin paras keino on syoda salmiakkia ja soittaa kotiin perheelle/ystaville. Toisille on parempi heittaytya taysilla uuteen kulttuuriin, harrastaa ja tutustua uusiin ihmisiin ja olla yhteydessa Suomeen vasta sitten kun tuntuu paremmalta.
Kaiken taman jalkeen suosittelen Au Pair vuotta lampimasti kaikille: oma vuoteni oli yksi vaikeimmista ( ja PARHAIMMISTA ) vuosistani... Vuosi Au Pairina tulee aivan varmasti olemaan opettavainen, ja kasvattava. Tulet palaamaan Suomeen uutena ihmisena, monta kokemusta rikkaampana ja vahvempana.
Tarkoitukseni oli talla viestilla vain selvittaa mita odotettavissa on, ja rohkaista itsenaisyyteen - ymmartamaan, etta Au Pairiksi todellakin lahdetaan toihin, seka rohkaisemaan hakemaan apua jos sita tarvitsee, yksikaan jarjesto ei voi taata ettetko voisi joutua "kotiorjaksi", mutta jos nain kay, taistele ITSE oikeuksiesi puolesta.
Lycka till.
Olen itse ollut Au Pairina: olin USAssa vuoden, vaihdoin perhetta aika tasan 6kk jalkeen, ja olen myoskin ollut toissa Au Pair jarjestossa, seka Suomen paassa etta USAssa.
Ensinnakin, joku ihmetteli miksi aina puhutaan siita etta Au Pairien pitaisi olla "perheenjasenia". Idea perustuu siihen, etta Au Pair vuoden pitaisi olla "Cultural Exchange" eli Au Pair paasee vieraaseen maahan tekemaan toita, opiskelemaan ja tutustumaan vieraaseen kulttuuriin - ja perhe saa ulkomaisen lastenhoitajan, mutta heidan on myos tarkoitus oppia jotain Au Pairin omasta maasta ja kulttuurista.
Jotkut perheet ottavat taman tosissaan, ja todella ovat kiinnostuneita vieraista kulttuureista ja haluavat oppia kaikkea mahdollista Au Pairin kielesta ja kulttuurista.
Sanoisin kuitenkin, etta suuri(n) osa perheista paatyy Au Pair vaihtoehtoon siksi, etta se on halpa vaihtoehto ( jos otatte selvaa paljonko USAssa ja UKssa maksaa paivahoito ymmarratte kylla ). Kuten taalla on muutkin varoitelleet, alkaa laskeko liikaa sen varaan etta paasette ulkomaille leikkimaan lasten kanssa ja saatte viela bonuksena "ulkomaan perheen".
Mielestani on myoskin aika naiivia odottaa, etta jarjesto ylenmaarin huolehtisi Au Pairista ( talla tarkoitan lahinna sita, kun esim. joku tuolla aikaisemmin valitti sita, miten jarjesto oli buukannut hanen sisamaan lentonsa niin etta han joutui odottamaan 11h lentokentalla *yksin*... ) Jarjesto on olemassa etupaassa sita varten, etta heidan kauttaan saa yhteyden perheisiin, seka lennot ja viisumiasiat jarjestettya yksinkertaisesti. Jarjestolta kuitenkin voi ( ja pitaa ) edellyttaa jonkin verran tukea ja ohjausta seka Suomessa etta ulkomailla. Suurin osa jarjestoista toimittaa Au Pairille edes jonkin nakoisen tietopaketin alueesta minne han on menossa ja jarjestaa "orientoitumis"kokouksia ja leireja seka Suomessa ennen lahtoa etta maaranpaassa. Tama nimenomaan siksi, etta Au Pairin olisi helpompi sopeutua uuteen maahan, ja etta han tietaisi mita on odotettavissa. Alkaa kuitenkaan unohtako, etta olette aikuisia ( ainakin melkein ) ihmisia, ja loppujen lopuksi itse vastuussa itsestanne. Jos jotain itkettaa istua lentokentalla yksin odottamassa jatkolentoa niin minulla ainakin heraa epailys siita, miten tallainen ihminen parjaa vieraassa maassa, vastuussa vieraiden ihmisten lapsista?
Samoin, jos perheen kanssa tulee ongelmia ( ja varautukaa siihen, etta niita tulee - suurimmalle osalle nimittain kay juuri nain, eika vahiten siksi etta aika pitkalle on kyse henkilokemiasta ): Purkaa hammasta yhteen, yrittakaa parjata sisulla, mutta jos tulee seina vastaan HAKEKAA APUA. Kaikilla jarjestoilla ainakin pitaisi olla "kentalla" tuki-ihmisia. Jos tama jarjeston edustaja ei mielestanne tee tarpeeksi, soittakaa jarjestoon ja pyytakaa etta he lahettavat jonkun toisen. Nielkaa ylpeytenne, jos tuntuu etta ette kesta perheen kanssa enaa paivaakaan, sanokaa se. Jarjesto on VELVOLLINEN ainakin yrittamaan loytaa toinen perhe! ( Joskus vika on kuitenkin Au Pairissa, ja silloin voi varautua suuntaamaan kohti Suomea... )
Viela tyoajoista: Pitakaa mielessa, etta Suomessa tyoolot ja ajat ovat "helppoja" verrattuna muuhun maailmaan. Ei ole ollenkaan epatavallista etta perheen vanhemmat tekevat 60 - 70 tuntisia tyoviikkoja, USAssa varsinkin myos lomat ovat miltei olemattomina, 2 vkoa/vuosi on ihan normaalia. Taukoja ei ole, Suomessahan 8 tunnin tyopaivaan kuuluu ainakin yksi ruokatunti ja yksi kahvitunti. Suomessa ylitoista ( ja pyhatoista ) maksetaan, muualla ylityot kuuluvat asiaan.
Perhe ei valttamatta ymmarra, etta tulet kulttuurista, jossa asiat on toisin. Suomessa vaaditaan ( ja mielestani ihan syysta ) etta ihmisella taytyy olla vapaa-aikaa ja oikeus yksityisyyteen, alkaa kuitenkaan yllattyko siita etta muualla asiat on toisin.
Koti-ikavasta: Varautukaa siihen, etta alkuhuuman jalkeen koti-ikava saattaa iskea pahasti. Olet vieraassa maassa, yritat parjata vieraalla kielella, erilaisten ihmisten kanssa. On ihan normaalia, etta tuntuu etta kukaan ei ymmarra. Yksinaisyyden tunne voi olla niin pohjaton etta se melkein sattuu fyysisesti. Varautukaa siihen, ja miettikaa valmiiksi, miten aiotte helpottaa huonoa oloa. Jollekkin paras keino on syoda salmiakkia ja soittaa kotiin perheelle/ystaville. Toisille on parempi heittaytya taysilla uuteen kulttuuriin, harrastaa ja tutustua uusiin ihmisiin ja olla yhteydessa Suomeen vasta sitten kun tuntuu paremmalta.
Kaiken taman jalkeen suosittelen Au Pair vuotta lampimasti kaikille: oma vuoteni oli yksi vaikeimmista ( ja PARHAIMMISTA ) vuosistani... Vuosi Au Pairina tulee aivan varmasti olemaan opettavainen, ja kasvattava. Tulet palaamaan Suomeen uutena ihmisena, monta kokemusta rikkaampana ja vahvempana.
Tarkoitukseni oli talla viestilla vain selvittaa mita odotettavissa on, ja rohkaista itsenaisyyteen - ymmartamaan, etta Au Pairiksi todellakin lahdetaan toihin, seka rohkaisemaan hakemaan apua jos sita tarvitsee, yksikaan jarjesto ei voi taata ettetko voisi joutua "kotiorjaksi", mutta jos nain kay, taistele ITSE oikeuksiesi puolesta.
Lycka till.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olet oikeasti ollut au pair -toimistossa töissä sinun luulisi tietävän, ettei au pairien suurin ongelma ole 11 tuntia yksin lentokentällä tai koti-ikävä vaan se, että au pairia usein kohdellaan kuin koiraa.
Joka paikassa tosiaan kerrotaan au pairin olevan "kuin perheenjäsen", ja ainakin minä otin sen tosissani. Totuus oli karu, kun perheelle olikin itsestään selvää, että minä olen vain jokin käyttöesine, jota saa kohdella miten vain. En olisi ikinä lähtenyt, jos olisin tiennyt joutuvani käytännössä "piikomaan".
Minä en muista poteneeni koti-ikävää, sen sijaan ensimmäisen perheeni äiti pyrki selittämään kaiken tyytymättömyyteni koti-ikävällä. Valitin järjestölle perheen käytöksestö minua kohtaan, jonka jälkeen perheen äiti kertoi heille, että minä poden hirveää koti-ikävää enkä siksi sopeudu... Sain uuden perheen (vielä kamalamman), mutta järjestö alkoi suhtautua minuun hyvin viileästi.
Minulle ei järjestö hankkinut lentolippuja, eikä olisi tarvinnutkaan - toki selvisin sellaisesta itsekin. Toki järjestö antoi etukäteen materiaalia kojdemaasta, muta se tärkein taisi jäädä kertomatta: nimittäin se, että kuva jonka järjestöt antavat au pairina olemisesta ei pidä lainkaan paikkaansa.
Sitahan mina juuri yritinkin sanoa, etta ihmisten ei pitaisi lahtea matkaan kuvitellen etta perilla odottaa perhe jossa leikitaan "isosiskona" lasten kanssa.
Hyva jos sinulla ei koskaan iskenyt koti-ikava, minua se kylla vaivasi aina valilla - ja iskee se viela nytkin, vaikka olen jo monta vuotta asunut poissa Suomesta. Yritin vain tuoda esille sen, etta siihen pitaa varautua ( ja muistaa etta se menee aina ohi ).
Olen todella ollut toissa jarjestossa, ja kuten edellisessa viestissani sanoin, on enemman saanto kuin poikkeus etta perheen kanssa tulee ongelmia, ja perheen vaihto on edessa - nain myos itsellani Au Pairina ollessani.
Lentokentalla odotus ( ja sen kauheus ) oli lainaus lukemastani viestista, ei keksimani juttu. Yritin talla vain tuoda esille sen, etta matkalla tarvitaan itsenaisyytta, itsevarmuutta ja reippautta, ei pida laskea sen varaan etta jarjesto hoitaa ja paapoo koska totuus on toista.
Ikavaa etta mielestasi kirjoitukseni oli lassytysta - myonnan etta se oli pitka - mutta lukiessani viesteja taaksepain pisti silmaan miten moni Au Pair on tullut pettyneena takaisin kun odottivat liikoja.
Lue viestini uudestaan niin ehka ymmarrat mita ajoin takaa.
Niin... Sitähän minä yritin sanoa, että moni odottaa liikoja juuri siksi, että järjestöt teeskentelevät ajavansa au pairien oikeuksia ja antavat asiasta liian positiivisen kuvan.
Kirjoitukseni pointti oli se, että au pair -systeemissä on mielestäni isompiakin ongelmia kuin ne, mitkä mainitsit esimerkkeinä!
Minäkin tosiaan petyin, koska luulin järjestön takaavan minulle inhimilliset työolosuhteet. Tällä en tarkoita sitä, että pääisin leikkimään isosiskoa vaan sitä, että minua kohdeltaisiin ihmisenä, niin kuin perheenjäseniä on tapana. Monessa maassa kuitenkin otetaan au pair nimenomaan palvelijan asemaan, mitä suomalainen ei välttämättä etukäteen aavista. Olisiko järjetöjen syytä tiedottaa tästä rehelliesti etukäteen?
Minä en ensimmäisessä perheessäni esim. saanut käydä missään (paitsi kävelylenkillä lähistöllä) ilman perheen vanhempia. En myöskään saanut pestä vaatteitani perheen pesukoneella tai käyttää heidän puhelintaan (minun piti ostaa heiltä puhelinkortteja ja käydä läheisessä puhelinkopissa soittamassa). Järjestön jakamassa materiaalissa mainittuja pakollisia vapaapäiviä ei ollut. Toisessa perheessäni äiti kärsi mielenterveysongelmista ja sai raivareita tämän tästä. Minä sain päivittäin kuulla olevani milloin mikäkin. Rouvalle oli nautinto pitää talossa palvelijaa, joka täytti hänen pienimmätkin päähänpistonsa. Lisäksi mm. juotin hänen 6-vuotiasta lastaan tuttipullosta...
Mielestäni au pairellakin pitäisi olla oikeuksia siinä missä millä hyvänsä työntekijällä, esim. oikeus tehdä työtä tulematta solvatuksi ja oikeus vapaa-aikaan. Kuvittelin järjestön takaavan minulle nämä oikeudet. Uskoin, että järjestö edellyttäisi perheiltä tiettyjen sääntöjen noudattamista, mm. vapaapäivien toteutumista ja sitä, että au pair saisi edes pestä pyykkinsä perheessä. Ehkä odotin liikoja, vai?
Toistan jalleen kerran, etta kirjoitukseni oli tarkoitus tuoda esille todellisuutta ja vahentaa harhakuvitelmia siita, mita Au Pairina oleminen on.
Olet ilmeisesti ottanut kirjoitukseni jarjestojen "puolustuspuheena" - sellaiseksi sita ei oltu tarkoitettu.( Ainoa syy miksi mainitsin tyoskennelleeni jarjestossa on se, etta halusin tuoda esille nahneeni Au Pair toiminnan molemmilta puolilta. ) Siksi teroitinkin esim. sita tosiasiaa etta suurin osa Au Paireista joutuu vaihtamaan perhetta.
Tiedan hyvin, etta joidenkin Au Pairien olot ovat kaukana ruusuisesta, mutta naita kokemuksia varten voikin sitten perustaa ihan oman threadin.
Viimeinen kommenttini ensimmaisessa viestissani olikin, etta yksikaan jarjesto ei voi taata, etta Au Pairiksi lahtevat eivat joudu "kotiorjiksi". ( Nain ikavat kokemukset ovat kuitenkin poikkeuksia. Kuten sanoin, iso osa ongelmista johtuu yksinomaan henkilokemiasta, ja kaytannon jarjestelyista kuten tyopaikalla asuminen...vrt esim muut "live-in" jarjestelyt kuten hotelli- tai pubityo. Tyo-ja vapaa-aika sekoittuvat helposti... )
Jos sina, AM, valitset lukea kirjoitukseni valikoivasti, se on sinun oikeutesi.
Toivoisin kuitenkin etta edes yksi TULEVA Au Pair sattuu lukemaan kirjoitukseni ja pysahtyy hetkeksi miettimaan mita tulevalta Au Pair vuodelta odottavaa.
Painottaisin viela sita, etta mahdollisista ongelmista huolimatta Au Pair vuosi on kokemisen arvoinen ja suosittelen sita lampimasti kaikille.
Samaistuin -AM:n tunteisiin täysin. Aupairin ongelmat kuitataan koti-ikävällä ja järjestöt kaunistelevat aupairin arkea, eivätkä suhtaudu ongelmiin vakavasti. Missään aupair-esitteessä ei puhuta piiaksi rupeamisesta -- hassua kuinka moni isäntäperhe tulkitsee aupairin aseman kuitenkin niin.
---
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000013&posting=22000000002693459
Siinä minun tarinaani (taisin olla se, joka oli 11 tuntia lentokentällä *yksin* ;]) niille, joita kiinnostavat omat kokemukset.
Halusin vain sanoa ex-au pairille että kiitos viesteistäsi, ne todella pistivät minut miettimään mihin olen ryhtymässä ja ehkä vähän rauhoitti minun kaipuani ulkomaille au pairiksi! Haluan vieläkin mennä todella paljon mutta en ole yhtään ajatellut asian huonoja puolia. Joten kiitos! :)