En ollut aivan varma minne laittaa tämä, sillä en nyt mitenkään spesifisesti tarkoita iskemistä siinä suhteessa, että saisi miehen sänkyyn, mutta antaa nyt mennä tänne.
Eli siis ongelmani on tämä, tiedättehän kuinka keskustelu jonkun kanssa alkaa? Jutellaan niitä näitä, ei mitään vakavaa, ihan yleisiä asioita vain ja sitten aletaankin kysyä vähän toisesta. Mistä olet kotoisin, oletko töissä, opiskeletko ja näin edespäin.
Mitä tehdä kun vastaus opiskelukysymykseen tuntuu olevan niin monelle miehelle vastenmielinen? En mielelläni valehtelisi asiassa, sillä jos asiat etenisivät joutuisin joka tapauksessa jossain vaiheessa kertomaan totuuden, mutta yleensä käy niin, että kun vastaan 'kansainvälistä politiikkaa', keskustelu on sillä selvä. Kyllähän se aina hetken jatkuu, "ai, mahtaa olla mielenkiintosta" ja kunnon vilkuilu muualle. En minä tee asiasta mitenkään isoa numeroa, hehkuta kuin uskomattoman tärkeä politiikka minulle on vaan vastaan kysymykseen ja yleensä kysäisen sitten samaa kysymystä mieheltä.
Keskustelu on aina sillä selvä. Muutamaan otteeseen tullut se aina niin ihana kommentti, taidat olla sitten aika tylsä ihminen. Jaa, kiitos vain, etpä tainnut huomata sitä tuon tunnin pari tuossa mitä aiemmin keskustelimme.
Voin hyvin puhua muista asioista kuin politiikasta, ja yleensä teen jopa mieluummin niin, sillä varsinkin iltasella baarissa on huomattavasti mukavampaa keskustella muista aiheista (ei sen puoleen, että ainutkaan mies olisi koskaan halunnut asiasta keskustella), mutta mitä perustavanlaatuista vikaa minun opiskelualassani on, ettei minulle voi edes jutella kymmentä minuuttia kauempaa sen jälkeen kun vastauksen kuulee?
Pitäisikö tässä vain ryhtyä valehtelemaan ja toivoa, että vihdoin onnistuisi muukin kuin 'no voi äh kun toi nyt onki tollanen'-keskustelu. Vai pitäisikö vain tajuta, ettei tässä elämässä miestä löydy ellei kiinnostus politiikkaa kohtaan katoa?
Eli siis ongelmani on tämä, tiedättehän kuinka keskustelu jonkun kanssa alkaa? Jutellaan niitä näitä, ei mitään vakavaa, ihan yleisiä asioita vain ja sitten aletaankin kysyä vähän toisesta. Mistä olet kotoisin, oletko töissä, opiskeletko ja näin edespäin.
Mitä tehdä kun vastaus opiskelukysymykseen tuntuu olevan niin monelle miehelle vastenmielinen? En mielelläni valehtelisi asiassa, sillä jos asiat etenisivät joutuisin joka tapauksessa jossain vaiheessa kertomaan totuuden, mutta yleensä käy niin, että kun vastaan 'kansainvälistä politiikkaa', keskustelu on sillä selvä. Kyllähän se aina hetken jatkuu, "ai, mahtaa olla mielenkiintosta" ja kunnon vilkuilu muualle. En minä tee asiasta mitenkään isoa numeroa, hehkuta kuin uskomattoman tärkeä politiikka minulle on vaan vastaan kysymykseen ja yleensä kysäisen sitten samaa kysymystä mieheltä.
Keskustelu on aina sillä selvä. Muutamaan otteeseen tullut se aina niin ihana kommentti, taidat olla sitten aika tylsä ihminen. Jaa, kiitos vain, etpä tainnut huomata sitä tuon tunnin pari tuossa mitä aiemmin keskustelimme.
Voin hyvin puhua muista asioista kuin politiikasta, ja yleensä teen jopa mieluummin niin, sillä varsinkin iltasella baarissa on huomattavasti mukavampaa keskustella muista aiheista (ei sen puoleen, että ainutkaan mies olisi koskaan halunnut asiasta keskustella), mutta mitä perustavanlaatuista vikaa minun opiskelualassani on, ettei minulle voi edes jutella kymmentä minuuttia kauempaa sen jälkeen kun vastauksen kuulee?
Pitäisikö tässä vain ryhtyä valehtelemaan ja toivoa, että vihdoin onnistuisi muukin kuin 'no voi äh kun toi nyt onki tollanen'-keskustelu. Vai pitäisikö vain tajuta, ettei tässä elämässä miestä löydy ellei kiinnostus politiikkaa kohtaan katoa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyvin harvoin törmää naisiin, jotka ovat kiinnostuneita puhumaan politiikasta.
Ne muutamat, jotka (puolituttuja olleet joten asiasta on voinut keskustellakin hieman paremmin) ovat sanoneet olevansa itsekin kiinnostuneita, ovat myös selkeästi huomattauneet etteivät etsi sellaista naista joka myös olisi.
En kyllä itsekään vaatisi ketään pitämään samoista asioista, mutta hyvä keskustelu politiikasta olisi välillä ihan mukavaakin suhteessa, mutta ilmeisesti harva etsii sitä mahdollisuutta?
Ja täysin off topic: Hienoa, että olet kiinnostunut aiheesta!
No, mitä odotat joltain baarijunteilta? Sun pitää etsiä miehiä jostain muualta.
Kuinkakohan moni pystyy löytämään yhtään ketään kaupan kassalta? Ymmärrän hyvin vinkkisi ja olen kyllä itsekin sitä mieltä, mutta valitettavasti kun opiskelu vie 70% elämästä ja nukkuminen lähes kaiken lopun, niin baarit tuntuvat olevan ainoa paikka, jossa ketään 'vierasta' löytää. Ja siis vieraalla nyt tarkoitan vain joku henkilö jota ei ole aiemmin tavannut.
Ystävien kautta tietysti löytää myös paljon ihmisiä, mutta valitettavasti sama ongelma on koitunut heidänkin kanssaan. Kylläkin ystävällisemmin, mutta silti.
Kummasti sitä aikaa silti baariin löytyy. Hanki fiksu harraste ja mene kurssille, jossa on mahdollisesti myös miespuolisia osanottajia. Siitä se lähtee.
valehtelusta tuskin on mitään apua, nolaat vain itsesi ja loppupeleissä asia tulis kuitenkin esille. eiköhän sen pitäis olla niin että toinen pitäis hyväksyä just sellasena kuin on. ja joku mies varmasti enemmän kuin mielellään puhuis sun kans politiikasta ;p joten ei auta muu kuin etsiä ehkä jostain muualta kuin baareista... itse henk.koht. en löydä koskaan ketään kivaa baareista (myöskään)
Sellainen tunne minullakin on ollut, ettei se valehtelu oikein mitään auta :) Jotenkin vain neljän sinkkuvuoden jälkeen alkaa himpunverran ketuttaa.
Kiitoksia kuitenkin todella, on kiva kun saa asiaan vastauksia ja vinkkejä :)
No kirjoita se profiiliisi, niin saat kenties vähemmän, mutta kiinnostuneempia vastauksia.
Profiilin tehnyt vasta tämän jutun jälkeen, että tuskin siinä mikään mättää. Eli siis en mitään 'vastauksia' sieltä ole etsinytkään.
Mulla tulisi ensimmäisenä mieleen epäily, että nainen on joku höpsöidealistinen maailmanparantaja. En kuitenkaan tiedä mitä noilla kohtaamillasi miehillä on ollut asiaa vastaan.
Samanlaisia ideoita ja ennakkoluuloja on varmasti kaikilla (itselläni yleensä taidealoista), ei varmasti mikään paha asia, kaikkihan virheajatukset voi oppia huomaamaan ja muuttamaan mielipiteitä :)
Jos sattuisit ajattelemaan jostakusta hänen olevan juuri tuollainen höpsöidealisti, niin yrittäisitkö ottaa asiasta selvää ja katsoa oletko oikeassa vai lähtisitkö paikalta uskoen olevasi oikeassa?
Millaisiakohan miehiä olet tavannut... itse ainakin kiinnostuisin heti enemmän sellaisesta tytöstä, joka opiskelisi kansainvälistä politiikkaa.
Jokseenkin rasittavia :D
Ei vaineskaan, varmasti ihan mukavia ihmisiä olisivat olleet, jollekulle toiselle.
On todella kiva tietää, että on niitäkin, jotka eivät karkaisia heti paikalta pois!
Itse olen tekniikan alalla duunissa ja suhtaudun skeptisesti politiikkaan niin kuin moni muukin. Ei se silti sitä tarkoita, että en voisi olla kiinnostunut tutustumaan paremmin naiseen, joka opikselee kansainvälistä politiikkaa.
Moni mies voi herätä siinä vaiheessa "unestaan" ja tajuta sen kylmän totuuden, että sinulta löytyy älyä, tietoa, sivistystä ja semmoinen vahva ja vaikuttava kiinnostuksen kohde, johon heiltä itsellään ei välttämättä riitä huomiota ja josta heillä ei välttämättä ole tietoa. Mies voi siis "pelästyä" tietyllä tavalla tai hänellä voi olla ennakkoluuloja sekä stereotyyppisiä kuvitelmia, jotka nousevat tällöin pintaan. Tuo voi myös käydä hiukan miehen itsetunnolle, mikäli hänelle tulee siinä sellainen *klups* -olo. Tuollaisen kiinnostuksen paljastamisesta voi kummuta jäykkyyttä ja semmoinen reaktio, että "hei, tuohan on jotaki vieraampaa, ei helkkari, mitä nyt pitäisi keskustella, toi nainen on tuossa suhteessa ihan erilainen". Tuon kiinnostuksen paljastaminen voi korostua ja kärjistyä miehen mielessä aivan liikaa, jolloin se jättää helposti muut asiat varjoonsa - aivan turhaan ja aivan väärin. Yritin tässä valottaa omia ajatuksiani, joku toinen voi olla täysin eri mieltä :D
No itse opiskelen oikiksessa eikä mua haittaa vaikka nainen opiskelisi kansanvälistä politiikkaa.
Ei ehkä ihan heti kannata alkaa selittämään regiimeistä, systeemeistä, konflikteista, hegemoniasta, NGO:sta, INGO:sta ym.. lol
Tosin ne kv.politiikan/ylipäätään politiikan opiskelijat jotka tunnen jauhaa koko ajan jostain yhteiskunnallisista asioista, joita ei jaksa kuunnella...
Kyllähän noi "Oik.Kari":n heittämät käsitteet ovat aika yleismaallisia asioita jotka voidaan lähestulkoon laskea kuuluvan yleistietoon. Eli ei siihen muuta tarvita kuin sanomalehti silloin tällöin ja kiinnostusta yleismaailmaallisiin asioihin. Ja, ei, en ole opiskellut valtsikkaa tms
On kyllä ketjun aloittaja tavannut aika mielikuvituksettomia ukkoja. En sitten tiedä missä baareissa ole kamujesi kanssa heilunut, mutta omien kokemuksieni pohjalta etenkin opiskelijakaupunkien "seduloissa" ja vastaavissa tuntuu olevan aina se enemmistö junttimiehistä. Kannattaa laajentaa sitä skooppia hieman tai ainakin käyttää muiden sinulle tekemää "esikarsintaa" eli käy pubeissa joissa esim. koulutetummat ihmiset käyvät. (tätä ei sitten olllut tarkoitettu missään muodossa provona tai minään syrjintänä)
Ja lopulta hyvän keskustelijanhan tunnistaa siitä että hän pystyy säätämään sanomansa kuulijalle sopivaksi. Eli tee koulutuksestasi mielenkiintoinen.
Hei!
Outoa. Minusta kuulostaa yksinkertaisesti siltä, että olet tavannut vääriä miehiä. Minullakin kesti vuosia kunnes tajusin, mikä on "tyyppini" paitsi sen suhteen, mistä itse pidän, niin myös sen suhteen, millaisiin miehiin minä vetoan. Valaistuksen saatuani on ollut paljon helpompaa, kun voin keskittyä niihin oikeantyyppisiin miehiin ja lakata tuhlaamasta aikaani muihin (en tarkoita, että "tyyppiä" pitäisi ajatella ehdottomana sääntönä; ainahan joku aivan erilainen voikin yllättää ja paljastua unelmamieheksi... niin ei vain ole tapahtunut minun kohdallani vielä kertaakaan).
Eli: yritä löytää esim. yhteiskunnallisesti valveutuneempia, humanistisempia, älyllisempiä miehiä. Heitä luulisi kiinnostavan nainen, joka on sinun alallasi.
Toinen idea: Älä jätä keskustelua siihen, että kerrot opiskelevasi kansainvälistä politiikkaa. Kerro, mitä se pitää sisällään. Kerro, mikä siinä on kiinnostavaa. Kerro jotain hauskoja juttuja opiskeluporukastasi. Konkreettisempien asioiden kertominen voisi vähentää aiheen dramatiikkaa ja saada "politiikasta kiinnostumattomatkin" huomaamaan, että teillä voi olla jotain yhteistä juteltavaa. Ehkä miehet säikähtävät alaasi koska se synnyttää mielikuvan jostain saavuttamattomasta huippu-uralla olevasta diplomaattinaisesta, jonka kanssa heillä ei olisi mitään saumaa. Jos osoitat olevasi ihan normaali mukava nainen, luulisi noiden ennakkoluulojen hälvenevän. Ja jos eivät hälvene, niin mies ei ollut aikasi arvoinen. Siirry seuraavaan.
Koita mikä on miesten reaktio jos sanot opiskelevasi naistutkimusta. Siihen verrattuna kansainvälinen politiikka on melkein samaa luokkaa kuin hoituri.