Olen serustellut avomieheni kanssa 4vuotta.
Olemme aina olleet eriluontoisia,minä räväkkä ja puhelias,mies rauhallinen ja ehkä liiankin kiltti.
Nyt muutaman kuukauden ajan olen huomannut,että haluan jotain muuta elämältä..intohimoa,enemmän romantiikkaa,huumoria,rakkautta yms..
Olemme jutelleet asioista ja siitä että asioiden pitää muuttua,koska nyt elämme kuin ns. kämppikset...joo jutellaan ja pussataan,mutta siinä se.
En jaksa enää ja luulen että muutosta ei tapahdu jutteluista huolimatta.
Me emme ikinä riitele tms.
Tiedän että mieheni hajoaa,itkee ja masentuu jos lähden ja se on iso huolenaihe minulle,koska kumminkin välitän hänestä paljon...en vaan taida enää rakastaa?
Toinen huolenaihe on poikani(ei ole miehen oma) ja mieheni läheinen isällinen suhde...
Jäänkö suhteeseen sen takia,kun en halua rikkoa sitä suhdetta?
Olen aivan rikki....
Olemme aina olleet eriluontoisia,minä räväkkä ja puhelias,mies rauhallinen ja ehkä liiankin kiltti.
Nyt muutaman kuukauden ajan olen huomannut,että haluan jotain muuta elämältä..intohimoa,enemmän romantiikkaa,huumoria,rakkautta yms..
Olemme jutelleet asioista ja siitä että asioiden pitää muuttua,koska nyt elämme kuin ns. kämppikset...joo jutellaan ja pussataan,mutta siinä se.
En jaksa enää ja luulen että muutosta ei tapahdu jutteluista huolimatta.
Me emme ikinä riitele tms.
Tiedän että mieheni hajoaa,itkee ja masentuu jos lähden ja se on iso huolenaihe minulle,koska kumminkin välitän hänestä paljon...en vaan taida enää rakastaa?
Toinen huolenaihe on poikani(ei ole miehen oma) ja mieheni läheinen isällinen suhde...
Jäänkö suhteeseen sen takia,kun en halua rikkoa sitä suhdetta?
Olen aivan rikki....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähdet kiertoon vaan, kyllä ne miehet ja pojat aina selviää. Riitelet ja räyhäät niin että tuntuu hyvältä, leviät useammallekin lavetille ja tunnet eläväsi ! Niin sitä pittää.....
Että miehesi on siis sietänyt 4 vuotta muijaa, jolla vieläkin on prinsessa-vaihe päällänsä..."minä minä minä minä"...miehesi elää oikeaa arkea, ja sinä haihattelet. Hirveintä, että tuossa yhtälössä on lapsi mukana.
Joo, kamat jakoon, ja hajota kotisi, totta kai sinun pitää saada "elää", muista sitten, minkä hinnan siitä maksat. Ja oikeammin: muutkin maksavat.
talven et tarvitsee "muutosta" parisuhteeseen. Oli vuoden jo pettänyt selkäni takana kaverini kanssa. Kyllä vitutti ja vituttaa yhä. Ota reilusti ero äläkä käy hölmöilemään.
tilanne lukuun ottamatta lasta, tämähän asia yhtälöstä tekee erityisen vaikean. Jos kyse on lähinnä suhteen arkistumisesta, se tulee suhteeseen kuin suhteeseen väistämättä. Jos taas kyse on aidoista, mittavista luonne-eroista, elämänkatsomuksista jne. eikä toiste tunne edes samaksi ihmiseksi kuin ennen, on ehkä helpointa myöntää tosiasiat ja etsiä onnea muualta. Sen neuvon paremmin tietämättä annan, että jos miehestä päätät erota, älä ota heti uutta kierrokselle vaan mieti rauhassa ja keskity lapseesi, vaikka olisit kuinka räväkkä persoona. Toivottavasti osaat tehdä hyvän ratkaisun, älä hätiköi!
Lukekaa yhdessä Tony Dunderfeltin uusi kirja, joka käsittelee Passiivisen miehen Syndroomaa ja naisten Paniikinomaisen itsenäisyyden saavuttamisen Syndroomaa ja mikä tähän johti. Pariterapiaan myös mars mars ilman verukkeita. Poikanne tulisi motivoida teitä ponnisteluihin (hienoa että avomiehesi antaa hänelle sellaista isällistä rakkautta ja tukea jota hän kipeästi kaipaa). Tulet näkemään (ehkä) poikasi ajautuvan syviin vaikeuksiin joutuessaan jo toistamiseen luopumaan isästä, ja mitä tapahtuu jos tuot kuvioihin miesystävät 1-4, en allekirjoita tässä väitettä lasten valtavasta sopeutuvuudesta.
Useimmiten nainen tietää täsmälleen, mikä parisuhteessa = miehessä on väärin, ja on melko sokea omalle osuudelleen sopassa. Tässä puolueeton (mies) terapeutti olisi kullanarvoinen.
Muuta tarkistuslistaa omaksi mietittäväksesi:
- onko työni tylsää, haasteetonta
- sama juttu liikuntaharrastusten suhteen, liikunko yleensäkään tarpeeksi ja olisiko aika aloittaa esim. ratsastus, retkeily, vuorikiipeily, tanssiharrastus, kuntonyrkkeily..??
- nyt kun pojan hoidosta liikenee jo omaa aikaa, onko oma sosiaalinen elämäni (ystävät, suku, yhdistystoiminta, vapaaehtoistoiminta) tarpeeksi vilkasta ja antoisaa ottaen huomioon vilkkaan, ekstrovertin temperamenttini? Vai yritänkö saada hiljaisen miehen tyydyttämään kaikki tarpeeni tietäen että se on tuomittu epäonnistumaan?
Eli todetaan yhdessä, että olet turhautunut ja tyytymätön. Se mitä kaipaat, mieti tarkkaan, voisiko kyse olla jostain muustakin ratkaisusta kuin Herttasarjatyyppisestä??