Uskoisin, että aika monelle Jumala tarkoittaa myös muuttumaton totuutta. Alati muuttuvainen totuus on jo käsitteenä kummallinen ja kun Jeesus on tie, TOTUUS ja elämä, niin varsinkin kristitylle tuo määritelmä passannee.
Nyt taas luterilainen kirkkomme on muuttanut jo minunkin elinaikanani erinäisiä käytäntöjä, jotka on ainakin jotenkin olleet oppiin perustuvia tai perinteiden mukaisia. Toisaalta kirkossa ei kovin paljon opeteta sitä, miten yksilö uskoontulonsa seurauksena kokee muutoksen ja muuttuu mm. kristinopille kuuliaiseksi. Tähän taas on syynä erinäiset, ihan perinteiset käytänteet. Mutta pointtini on tässä se, että yksilö ei koe niinkään itse tarvetta korjata elämäänsä kirkon opin mukaiseksi kuin tarvetta muuttaa kirkon oppia oman elämänsä mukaiseksi. Jälkimmäiseen taas antaa "toivoa" jo aiemmin havaitut tämäntapaiset muutokset.
Lopputulos voi kuitenkin sitten olla se, että kun kirkko on muuttunut ihmisen mielen mukaiseksi, ihminen havahtuukin huomaamaan, ettei hän ole itse kirkon jumala eikä kirkossa ole riittävästi merkkejä muuttumattoman Jumalankaan vaikutuksesta. Tässä vaiheessa ero kirkosta ei välttämättä vaikuta täysin epäloogiselta ratkaisulta.
Mitä pitäisi tehdä?
Nyt taas luterilainen kirkkomme on muuttanut jo minunkin elinaikanani erinäisiä käytäntöjä, jotka on ainakin jotenkin olleet oppiin perustuvia tai perinteiden mukaisia. Toisaalta kirkossa ei kovin paljon opeteta sitä, miten yksilö uskoontulonsa seurauksena kokee muutoksen ja muuttuu mm. kristinopille kuuliaiseksi. Tähän taas on syynä erinäiset, ihan perinteiset käytänteet. Mutta pointtini on tässä se, että yksilö ei koe niinkään itse tarvetta korjata elämäänsä kirkon opin mukaiseksi kuin tarvetta muuttaa kirkon oppia oman elämänsä mukaiseksi. Jälkimmäiseen taas antaa "toivoa" jo aiemmin havaitut tämäntapaiset muutokset.
Lopputulos voi kuitenkin sitten olla se, että kun kirkko on muuttunut ihmisen mielen mukaiseksi, ihminen havahtuukin huomaamaan, ettei hän ole itse kirkon jumala eikä kirkossa ole riittävästi merkkejä muuttumattoman Jumalankaan vaikutuksesta. Tässä vaiheessa ero kirkosta ei välttämättä vaikuta täysin epäloogiselta ratkaisulta.
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joku tulee ehdottamaan kirkosta eroamista, oottakaa vain rauhassa, näin käy.
Mutta minä ehdotan vastaan kinaamista, kirkon puolesta tappelemista liberaalipapistoa ja muitakin liberaalityöntekijöitä vastaan.
Kapina alkakoon.
Nyt olisi varmaan tilausta "Kirkon korjaajille", jotka pyrkisivät ohjaamaan ev. lut. kirkkomme lähemmäksi kristillistä valtavirtaa nykyisestä harhailusta. Projekti olisi epäilemättä sukupolvien mittainen.
Pääpointti juuri luterilaisessa kirkossa on se, että pidämmekö kiinni Martti Lutherin uskonpuhdistuksen pääkohdista, mm. Raamattu yksin -periaatteesta. Jos emme pidä, niin eihän sitten kyse olekaan enää luterilaisesta kirkosta, vaan ehkä yleisuskonnollisesta kirkosta?
Siis ei kukaan homoja olekaan tuominnut helvettiin tai muuten vaan se synti tuomitaan. Homojen kuten raiskaajien tai pedofiilien on tehtävä parannus synnistä. Tämä synti on lueteltu Raamatussa ja Jumala ei Raamatussa hyväksy homouden syntiä.
Älä vääristele asioita. Jos sanomme, että emme hyväksy syntien siunaamista kirkoissa Jumalan nimeen niin se pohjautuu Raamattuun.
Onneksi raamattu hyväksyy sentään orjuuden.
Miksi kirkosta luetaan loitsua "herra siunatkoon sinua ......" ja syntiä ei saisi siunata?
Jumala on armossaan meille antanut tiedon oikeasta ja väärästä. Hänen tiet ovat tutkimattomia. Emme tiedä Jumalan lopullista tarkoitusta. Mitä me parjaamme ja tuomitsemme.
Jumalan sana on muuttumaton, vaan maamme luterilaisen kirkon papit ovat harjoittaneet sen muuttamista VIISAIDEN ihmismielten mukaiseksi jo vuosikymmeniä.
Ja papistomme mielestä noita VIISAITA ihmismieliä on vain poliittisella eliitilllä ja huipputideguruilla, joita papistomme on lähtenyt seuraamaan.
Eihän tästä kovin kauan ole, kun suurin osa papistostamme kertoi uskovansa DARVIN-EVOLUUTIOON, johon evoluutioon, eli SATTUMAAN, globaalitieteentekijöistämme suurin osa uskoo.
Kun evoluutioTEOREETIKOJEN mukaan EVOLUUTIO ei tarvitse Jumalaa, niin papistomme näyttää olevan samaa mieltä.
Kun nyt homot etsivät kansallisen lain mukaisia oikeuksiaan, jotka oikeudet heille suotakoon, niin papistome on homojen vaatimuksesta vihkimässä heitä AVIOLIITTOON, joka AVIOLIITTO SANANA on tarkoittanut kautta ihmiskunnan historian VAIN MIEHEN JA NAISEN VÄLISEN RAKKAUDEN/heidän vanhempiensa järjestämän AVIOLIITTOsopimuksen SIUNAAMISTA Jumalan kasvojen edessä uskontoLAJISTA riippumatta, joilla uskontolajeilla on nimeämänsä jumala JA JONKA JUMALAN yhtenäisenä määritelmänä on, että Jumala on ikuinen ja muutumaton ja sanassaan vankkumaton, eli ohjeistuksessaan onnelisen elämän löytämisessä.
Maame luterilaisen kirkon papiston uskonpuhdistus sujuu todella mainiosti, kun kirkon jäsenet, edustavatpa he mitä aatesuuntaa tahansa, ja nimenomaan sitä suurimman osan kansalaisten nälvimää vanhoillisuutta (Raamattu-oppi), alkavat laumoittain erota kirkosta.
Kun kirkollisverot eivät enää riitä nykypappien palkanmaksuun, niin he pääsevät työttömyyskortistoon siinä missä muutkin työttömät kansalaiset.
Eihän Jeesuksen oppi, eli kristinusko Jumalaan uskovien mielistä mihinkään katoa, joten työttömyskortistoon joutuneiden pappien tilalle nousee Jumalan muuttumatonta sanaa julistavat uudestisyntyneet papit, eivät enää yliopisto-opetetut papit. Kun kirkkovaltuustokin koostuu nykyisin maamme papiston siunaamana jos jonkinlaisen poliittisen- tai muun mielipidesuunnan edustajista, tuleva kirkkovaltuusto, uudelta nimeltään vanhemmisto, koostuisi pekästään uudestisyntyneistä ja elämäntavoiltaan nuhteettomista kristityistä, jotka rakastavat Jumalaa ja noudattavat hänen käskyjään ja joilla on henkilökohtainen Jumala-suhde.
Eli mitä pitäisi tehdä?
Kaikkien niiden luterilaisen kirkkomme jäsenten, jotka ovat tyytymättömiä papistoomme, joka papisto on ajan kuluessa luonut kirkostamme viranomaislaitoksen, joka laitos toiminnaltaan ei poikkea maamme muista kansallisista viranomaislaitoksista enää millään tavoin, olisi jo vihdoin viimein syytä erota kirkosta ja alkaa katsella tulevaisuudessa siintäviä uusia tuulia, joiden tuuleten voima on alisteinen Jumalan muuttumattomalle sanalle, eli ohjeistukseen siitä mitä ovat hyvän elämän kriteerit.