Tapailin kesällä erästä miestä. Varsin nopeasti suhteemme eteni ihastumisen kautta rakastumiseen ja lopulta se loppui. Mies osoitti välittämistään paljon sanoin ja teoin. Alkuun imettelin kovasti hänen nopeaa hullaantumista, koska eihän hän ollut edes ehtinyt tutusta minuun. Annoin omien tunteitteni kasvaa ja syventyä aikaista nopeammalla tahdilla. Koin lievaa ahdistusta tilanteesta, koska en uskonut, että mies voi rakastaa minua niin kovin niin nopeasti, koska ei todellakaan tuntenut minua tarpeeksi hyvin. Meille tuli erinnäisiä minun aiheuttamiani ristiriitoja aiheesta, koska koin epävarmuutta hänen välittämisestään. Mies kimpaantui minulle epävarmuudestani ja pian hän jo jätti minut.
En voi käsittää kuinka mies voi ensinnäkin kimpaantua niin kovin ja lopulta vielä jättää näin nopeasti henkilön jota muka rakastaa sydämensä pohjasta. Olen hakenut asiaan konsultaatiota parilta miespuoleiselta tutulta ja tietysti ystäviltä. He ovat sitä mieltä ettei mies ole oikeasti välittänyt niin paljon kuin on antanut olettaa ja että vaistoni on hyvinkin saattanut olla oikeassa.
Mitä mieltä te muut miehet olette?
En voi käsittää kuinka mies voi ensinnäkin kimpaantua niin kovin ja lopulta vielä jättää näin nopeasti henkilön jota muka rakastaa sydämensä pohjasta. Olen hakenut asiaan konsultaatiota parilta miespuoleiselta tutulta ja tietysti ystäviltä. He ovat sitä mieltä ettei mies ole oikeasti välittänyt niin paljon kuin on antanut olettaa ja että vaistoni on hyvinkin saattanut olla oikeassa.
Mitä mieltä te muut miehet olette?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta rakastaminen vaatii toisen ihmisen syvällistä tuntemista ja hyväksymistä vikoineen päivineen. Ei minusta voi vain päättää, että kun sanon ääneen: "Minä rakastan sinua", niin sitten rakastetaan. Minusta mies on ainoastaan väittänyt rakastavansa.
Tosin rakkauden tappaminen on helppoa ja nopeaa. Ei siihen kovin montaa nyrkiniskua tai vieraissakäymistä tarvita, kun tunteet kuolevat. Jos ei siltä tunnu, niin kyseessä on mielestäni enemmänkin läheisriippuvuus tai rakkaus omiin tunteisiinsa.
Voiko rakkauden tappaa alle parissa kuukaudessa olemalla epävarma toisen tunteista? Minusta ei. Minusta rakkaus on jotakin niin syvää, että haluaa jatkaa toisen kanssa oloa pienten karikkojen jälkeenkin. Rakkaushan juuri auttaa huonoisa tilanteista yli. Minusta on ihmeellistä, jos heti alkuun pitäisi alkaa esittämään jotakin muuta kuin on ja ettei saisi tuoda omia tuntemuksiaan esille. Sekin jo ahdistaa kun ei saa sanoa kun saa pelätä toisen suuttuvan...
Kiitos mielipiteestäsi.
usein syyllistetään ehdoin tahdoin syyttä "läheisriippuvaisiksi"...tuli vaan mieleen. Mitä se läheisriippuvainne sitten on: sitäkö kun nainen hakee mieheltä hyväksyntää ja rakkautta niin kauan eri keinoin auttamalla ja palveluksia tekemällä kunnes saa jonkun varmuuden miehen tunteista. Ei se noinkaan mene jos haluaa olla parisuhteessa... relevantimpaa on miettiä, miksi olla parisuhteessa ja ihmisen kanssa jolle ei halua antaa huomiota & rakkautta? Täydentääkseen itseään kenties? Täyttääkseen yhteiskunnan asettaman vaatimuksen pariutua ja löytää vaimo? Anteeks vaan mut aina särähtää korvaan toi läheisriippuvaiseksi haukkuminen/spekuloiminen..
Rakkauden tunnetta voi rakastaa.
Kohde vain muuttuu.
Eihän se ole silloin aitoa rakautta jos rakastaa vain sitä tunnetta...?
suhun ja totesi, ettei tunne ole molemminpuolinen.
viitsi jakaa noita omia traumojas koko ajan...
kaikkein loogisin vaihtoehto, ei traumaattisin. :)
ei edennyt rakastumiseen saakka. Voi ihastumisestakin hullaantua ja jättäytyä vain ihastumisen tilaan, etenkin jos tarvitsee sitä todella, todella paljon jostain syystä..
Anna mä arvaan:Mies vakuutti sun ihanuuttas ja sai sut ahdituneeks maalaamansa mielikuvan avulla, ethän oikeasti vielä päässyt näyttämään (etkä olis voinutkaan noin lyhyessä ajassa) millainen sä syvimmiltäs olet, mutta itsestään hän näytti vain sitä pintapuolista, positiivista ja rakastunutta kuvaa. Tällainen mies useimmiten pakenee jotain eikä voikaan rakastua. Vika ei ole sinun millään tavalla.
Ihminen joka ei ole tietoinen itsestään tekee aikamoisia juttuja itsepetoksissaan. Eihän se silti sitä sano ettei mies olisi voinut rakastua suhun jos olisi kehittyneempi mutta kun ei ole!